keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Sairaus ja elämä

Opiskellessa ja työelämässä on tullut huomattua kuinka suuri merkitys on sairauden hyväksymisellä hoitovasteeseen. Henkilöt jotka eivät hyväksy sairauttaan ja ns. tappelevat sitä vastaan tuntuvat paljon sairaammilta kuin sellaiset henkilöt, jotka hyväksyvät sairautensa, mahdolliset rajoitteet ja toimivat sen mukaan.

Terveen henkilön on helppo sanoa kuinka helppoa nyt jonkin sairauden, vamman tai muun rajoitteen kanssa eläminen on kunhan vaan toimii hoitolinjausten mukaan ja no, onhan se joillekin helpompaa kuin toisille.

Ja sitten kun mietitään asiaa työtätekevän jotakin sairautta sairastavan henkilön näkökulmasta, niin ollaankin taas uusilla urilla. Kun työnantajalle kumarrat, niin samalla itsellesi ja perheellesi pyllistät.

Maanantainen lääkärin soittoaika siirtyi eiliselle ja niitä uutisia sieltä nyt sitten tuli mitä odotinkin eli että lääkitystä joudutaan taas nostamaan. Toisaalta se on hyvä juttu, toisaalta sivuvaikutustensa takia huono juttu. Sattumalta kun kroppani reagoi noihin lääkkeisiin hirmuisen voimakkaasti ja niitä sivuvaikutuksiahan taas pelätään.

Kukaan ei haluaisi olla väsynyt ja heikko, sairas ja heikko.

On vaikea antaa itselle myönnytyksiä ettei jaksa, se on hyvin vaikeaa vaikka kuinka tietäisi ettei itseltä voisi vaatia niin paljon kuin terveenä ollessa. Nyt on nukuttu oikein urakalla, syöty kun on tehnyt mieli ja annettu itselle lepoaikaa.
Nyt alkaa tehdä mieli taas liikkua, venytellä ja käydä kävelemässä haistellen kirpeätä syysilmaa, sillä kas syksy ja ruska on tullut.
Saa nähdä tekeekö huomenna mieli vain halata vessanpönttöä ja tyynyä vuorotellen. Sitä odotellessa siis...

Aivan mahtavaa loppuviikkoa kuitenkin kaikkille! Minä lähden taas kehittämään itseäni lääkekoulutuksen merkeissä. Edellinen lääketentti menikin ensimmäisellä kertaa läpi <3 Ihana kun työnantaja järjestää näitä syventäviä koulutuksia, sillä näistä saa niin paljon enemmän irti kuin koulussa.


iive
ps. ensimmäiset ikälisät ammatinharjoittajana on jo hankittu, wau olen jo vanha "konkari" eli oikeasti yhä edelleen ihan keltanokka kun vertaa 15 tai jopa 20 vuotta hoitajan töitä tehneisiin.

2 kommenttia:

  1. Hahaa, vanhus, miula on vielä matkaa ikälisiin :D ps. ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen 5 vuoden ikälisät onkin jo täynnä (tai täyttymässä piakkoin, riippuen mitä työnantaja hyväksyy).
      ps. niin mustakin on hyvä kuva :D kerrankin :D

      Poista

Kiitos :)