Järki käteen

Yyh... tän päivän nukkumiset meni aika yhtä persuuksilleen kuin eilenkin :( joten väsynyt yökkö duunissa painaa :D
Ajattelin ensin, että
teen leipiä pakkaseen (jos vaikka kahdeksan?)
leivon kaksi kakkua (ainakin)
teen piparkakkutaikinan tekeytymään.

Nyt kun mietin tarkemmin, niin en taida tehdä mitään noista, sillä ne ovat ylimääräisiä hommia. Taidan keskittyä vain yökön hommiin ja hereillä pysymiseen. Jälkimmäiseen auttaa ainakin tämä opus, jonka viimein sain lainaksi kirjastosta.

Voi että on mielenkiintoinen ja mielestäni hyvin tehty kirja!
Kuvat on mainioita ja hyvin havainnoillistavia ja mikä määrä liikkeitä kirjassa onkaan esitelty!

savonsanomat.fi

Toinen lukukaveri on Läckbergin Jääprinsessa. Viimeisen kuukauden aikana olen tainnut lukea 4 kyseisen kirjailijan teosta ja ovat kyllä todella koukuttavia, ainakin tällaisen ruotsalaisen dekkarin ystävälle. Mä olenkin jo kahlannut läpi Helene Turstenin, Anna Janssonin, Mari Jungstedin, Henning Mankellin (totta kai!), Åsa Larssonin ja Stieg Larssonin kaikki teokset. Lisäksi luettujen listalta löytyy myös muutama norjalainen dekkaristi mm. Karin Fossum.
Suomalaisista ei valitettavasti tämmöisiä koukuttavia kirjailijoita oikein tahdo löytyä tältä alalta. Reijo Mäet luen kyllä, mutta muuten suomikirjallisuus kattaa hieman raskaampia lukukokemuksia mm. Päivi Alasalmelta ja Johanna Sinisalolta.

Mutta dekkareiden lukemisessa on vain sitä jotain... ehkä sitä samaa mitä rakkausromaaneissakin (joita en niin välitä lukea). On nautinnollista uppoutua kunnon mysteeriin ja unohtaa hetkeksi koko oma elämä. Kirjat ovat aina antaneet minulle Voimaa ja mahdollisuuden matkustaa muihin maisemiin ja kokea asioita. Joskus olen haaveillut omasta kirjastakin ja olisi mulla siihen oma aihekin, mutta saa nähdä kuinka sen kanssa käy, ehkä kirjoitan sen sitten eläkkeellä :) Nyt nautin muiden matkoista.

Ja kiitos aivan mielettömästi taas kaikille, jotka minua kommenteillaan muistivat!

Kiltin tytön syndrooma vain painaa eteenpäin ja kulissit pysyvät pystyssä niin kauan kuin vain mahdollista... neljä päivää jäljellä aivojen magneettikuvaukseen... toivottavasti ne siellä kertovat edes jotain.

Huomenna mä yritän vääntää tän persukseni edes jonnekin, vaikka johonkin kätkölle, edes autolla, kunhan vaan pääsen vähän ulkoilemaan, edes hetkeksi! Ma, ti, ke onkin sitten tiedossa kivoja suunnitelmia ystävien merkeissä (jos nyt unohdetaan se aivokuvaus, joka ei ole ystävä).