MRI

kuva: wikimedia

Magneettikuvaus antaa aivoista samaa tietoa kuin tietokonekerroskuvaus, mutta joissakin tilanteissa se on parempi. Magneettikuva voidaan tehdä usealla tavalla käyttäen eri säätöjä. Näin aivot nähdään monipuolisemmin kuin tietokonekerroskuvauksessa. Magneettikuvauksella saadaan aikaan suuremmat erot erilaisten kudosten välillä, jolloin monet sairauden aiheuttamat muutokset erottuvat selvemmin kuin tietokonekerroskuvauksessa. Keskushermostossa tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi MS-tautiin liittyvät pesäkkeet. Magneettikuvauksella nähdään aivojen pohjalla sijaitseva aivolisäke ja sen kasvaimet tarkemmin kuin tietokonekerroskuvauksella.

weheartit

Aivojen magneettikuvaus oli siis eilen ja onneksi en etukäteen tiennyt millaista se on.

Homma alkoi aivan loistavasti sillä ettei kanyylia saatu suoneen ja mua saatiin pistellä ihan riittävästi. Hoitajat olivat ihan ystävällisiä, mutta hirveän jämäköitä... tai siis sellaisia, että nyt vaan mennään. Ehkä niiden on pakko olla sellaisia, sillä aika moni varmaan kammoksuu sitä putkea mihin joutuu. Ja paniikkikohtaushan mullekin siitä sitten tuli. Se tunne oli vain ylitsepääsemättömän kamala, tuntui kuin sinut olisi suljettu elävältä hauta-arkkuun. Toivottavasti en enää IKINÄ joudu sinne tai saavat laittaa mulle aikamoisen lääkityksen päälle. Kuvauksen jälkeen olen ollut ihan poikki ja henkinen tsemppaus, mikä mulla on ollut päällä, romahti. Enää mun ei onneksi ole PAKKO jaksaa.

Olen nyt sairaslomalla ainakin seuraavaan erikoislääkärikäyntiin asti, jolloin saan kuulla toivottavasti edes jotain tuloksia.

Nyt yritän pitää itseäni siinä uskossa, että kaikki on ok tai oikeasti sairaus on vaan joku ihan "pikkujuttu" (niin kuin se oikeasti varmaan onkin - tää on mun mantra nykyään). Välillä kuitenkin kuvittelen, että mä kuolen tähän. Onneksi ne ovat vain ihan pieniä hetkiä, mutta sitäkin ahdistavampia.

Tämä epätietoisuus on jotain aivan sanoinkuvaamattoman hirveää, mutta silti ei auta kuin yrittää mennä eteenpäin, pitää kaikki kasassa.

Mutta nyt mä rauhoitun odottamaan tuloksia, vietän joulua, yritän olla mun perheeni kanssa ja vaan olla vain.

Lisäksi yritän liikkua edes vähän, sillä viimeaikoina ei ole ollut yhtään energiaa tehdä kuin pakollisia velvotteita ja jos sairaslomalla jatkan samaa menoa niin mökkeydyn tai pimahdan. Ja koska mä olen wannabe-supermimmi niin mä en anna periksi, en. Vaan Voimaa-projekti on ja pysyy ja jatkuu.