Oi, ensimmäinen päivä pitkään aikaan että olo alkaa tuntua jopa hieman toiveikkaalta.
Eilinen päivä meni todellakin penkin alle. Vietin sen lähinnä koomassa sohvalla ja no, koomassa sohvalla. Onneksi mies saapui illaksi kotiin reissultansa, joten saatoin jatkaa koomailua.
Lääkityksen sivuvaikutukset ovat olleet aikamoiset. Ihmettelin eilen myös ihmeellistä mielitekoa salmiakkiin, mutta tarkemmin mietittyäni tajusin sen olevan aivan loogista, sillä lääke alentaa verenpainetta ja salmiakki taas nostaa sitä (tai ainakin yrittää). Joka tapauksessa mussutin tyytyväisenä salmiakkia koko illan ja vähintään alitajuisesti yritin vakuuttaa itselleni olon hieman parantuneen. Ainakaan en oksentanut.
Myrskytuhoja lintutornin maisemissa sekä onnellinen Tyyne.
Tänään saimme miehen kanssa vähän hengähtää ja puhua asioista ilman pieniä korvia. Kävimme yhdellä kätköllä läheisellä lintutornilla ja lisäksi kävelemässä Jyväsjärven rannalla.
 |
| Ei en yrjöä laiturilta vaikka kuva aikalailla muistuttaakin viime päivien olotilasta. |
Fyysinen kunto on kyllä urheilumielessä aivan katastrofaalinen. Muutaman kilometrin kävelyt ankkavauhtia olivat minulle mahtisuoritus. Tästä on nyt vain jatkettava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)