Hyi en syö tuota, en tykkää, ei ei ei ei ei en tahdo!
Tuttua lasten vanhemmille?
Ja mikä se onkaan siinä, että näin lapset sanovat useimmiten juuri kasviksista ja vihanneksista, jopa marjoista?
Hyvin maistuvat ihan uppo-outonakin kana-nugetit tai mitkä lie valmisjauhelihapihvit. Mikä onkaan valmisruuan taika? Tai lihan, sillä harva muksu kieltäytyy syömästä kanaa tai jauhelihaa. Onko teollisen ruuan makuun opetettu jo pienestä asti syöttämällä pilttejä ja semperiä? Ei ihme ettei kotiruoka maistu niin hyvälle, se kun ei maistu tutulle.
Toisaalta tiedän omastakin kokemuksesta, että jokin siinä on, siinä teollisessa ruuassa vaikka lapsi ei olisi valmissoseita syönyt. Mikä ihme se on?
Kasvikset ovat epäilyttäviä, oudon makuisia ja tuntuisia, kunnes niihin tottuu.
Kaupunkiviljelyä harrastaneena olen huomannut, että se on huomattavasti vähentänyt kasviksien vieromista. Jos kesän alussa laitoin jotain hieman erikoisempaa salaattia tai muuta ainesosaa pöytään, vieroksuttiin sitä melkeimpä heti välittömästi.
Nyt kun satoa ollaan saatu korjattua ja on tehty sitä yhdessä Lintusen kanssa, maistuvat hänelle kaikki vihannekset ja kasvikset. Leikkaamme niitä yhdessä ja pilkomme ja samalla saa maistella. Tutkitaan ja käännellään ja kokeillaan.
Tämä toimisi varmaan myös siten, että ostaisi kaupastakin, kunhan vain käsittelisi niitä yhdessä lapsen kanssa. Lisäpointsit vaan tuo se maininta kun Lintunen tuumaa kesäkurpitsasta -Äiti tää on sitä meidän ITSE kasvattamaa. Hän on itse ollut mukana istuttamassa siemeniä, seuraamassa taimien kasvua, istuttamassa niitä maahan, kastelemassa, kitkemässä rikkaruohoja (siitäkin voi muuten tehdä leikin) ja viimein katsomassa että hei, siitähän tuli jotain syötävää!
Suosittelen kaikille vanhemmille pienen kasvimaan perustamista, vaikka sinne parvekelaatikkoon!
Meillä on varmaan vähän ihmeellinen lapsonen, sillä tyttö ei muuta söisikään kuin vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä. Lihaa siinä samalla, mutta ei mitään katikkeita yms mössöruokia. Tämähän nyt helpottaa kyllä minua siinä mielessä, ettei tarvitse tehdä eri ruokaa tytölle, mutta kun joskus käy mielessä, että saako tyttö riittävästi ravintoa tai kaloreita, kun tykkää niin kevyesti syödä..
VastaaPoistaSehän on hienoa, että kasvikset maistuu :) ja kasvisruokaahan voi rikastaa kalorikkaammaksi eri tavoin. Toisaalta jos kasvukäyrä on normaali niin tuskinpa on tarpeellista.
PoistaMeilläkin on kyllä ollut harvinaisen helppo lapsi näiden kasviksien ja ylipäätänsä ruokien kanssa, kaikki maistuu tavalla tai toisella. Ehkäpä kotiruoka ja ruokailu on siinä auttaneet, samoin sormiruokailu jo pienestä pitäen.
^sama meillä, tyttö 3 v. Lihaakin huonosti.. valmiista vain keittoruuat kelpaa
VastaaPoistaIhanaa kun on muitakin kotiruoka-ystäviä lapsissa! Tosin meillä ei oikein kauheasti millekään kauaa/ ei ollenkaan nirsoilla, ei siis niille valmisruuillekaan.
PoistaPaljon on vaan tullut nähtyä niitä perheitä missä ei tosiaankaan maistu mikään kunnon ruoka vain epäterveelliset jutut :(
Taitaa olla puhtaasti tottumiskysymys. Lapsethan eivät kategorisesti pidä kalasta, koska sitä syödään perheissä aika harvoin.
VastaaPoistaHih, meillä tykätään kalasta sitten varmaan juurikin siksi että sitä on niin harvoin :D
PoistaOlisi kyllä useammin jos hyvä kala ei olisi niin kallista.
On selvästi tottumiskysymys, sanon näin teidän suloista Lintusta isompien lasten äitinä. Meillä on aina syöty hedelmiä ja kasviksia paljon ja ehkä yksi äitiyden huippuhetkiä (ruokakasvatuksen suhteen) on ollut se, kun lapset yhteisellä leirillä askarteli viestin leirikeskuksen kioskille (jossa myytiin sitä perus-sipsi-tikkari-jäätelö-limu-settiä), jossa kauniisti ehdotettiin, että ehkä kannattais laittaa myyntiin vaikka hedelmiäkin, kun ne on niin hyviä, kun noihin muihin kyllästyy niin helposti. Sitten ne kiikutti lapun kioskin tädille... Ja täysin omana ideanaan, enkä ollut edes arvostellut kioskin tarjontaa (vaikka syytä olisi ollut)!
VastaaPoistaHerkut meillä lapsille maistuu, mutta ei päiväkausia ja kioskilla käyminen oli niin kivaa :)
Rakas TM!
PoistaKerro HETI kuinka olet tuollaiseen tulokseen päässyt! Haaveilen samasta oman lapseni kohdalla. Itselläni meni tuon vaiheen löytämiseen 30-vuotta, aivan liian pitkään.
En tiedä, mikä on taika, paitsi että niitä on aina ruuan osana ja niitä on ensin pitänyt syödä ja sitten haluttu syödä... Tottumista luulisin. Meillä on aina painotettu sitä, että vihannekset ja hedelmät on osa päivittäistä ravintoa eikä mitään ruuan lisukkeita. Näissä ruoka-asioissa ollaan molemmat vanhemmat tasan samalla linjalla eli ruuan valmistajasta riippumatta ne on aina ruuan osa. Lisäksi lasteni koulussa on oikeat salaattipöydät ja tarjolla siis muutakin kuin suolakurkkua ja etikkapunajuuria. Mutta muistan kyllä kun oma Esikkoni nosteli pikkuruisilla sormillaan salaatin lehdet pois lautaselta ja minä kysyin mitä hän tekee, johon Esikko totesi, että "otan nää roskat pois!" Mutta tästä on onneksi jo yli 10 vuotta aikaa :) Tuo itse (ruuan) kasvattaminen on ihan varmasti todella tehokasta (lapsen) kasvattamista kasvisten pariin!
PoistaEikö ne sitten himoa karkkia? Ollenkaan?
PoistaMeillä huudettiin kurkku suorana, että haluan JÄÄÄÄÄTELÖÄ :(
APUA!
Tässä on nimi ja koulukunta sille, mitä sä teet Lintusen kanssa. :)
VastaaPoistahttp://www.peda.net/veraja/projekti/saperemenetelma
Vaikka ruokaa ei itse kasvattaisikaan, sen käsittelyyn ja valmistukseen kannattaa silti ottaa lapsi mukaan aina kun se on järkevää ja mahdollista. Meillä neiti 2 vee on alkanut nirsoilla ilman mitään järkevää syytä ja haluaisi tiputtaa ruokavaliostaan tosi paljon aineksia pois. Itse olen ihan hulluuden partaalla välillä, että eikö kukkakaali joskus voisi vain olla kukkakaali, ja miksi se ei maistu, kun se on ennenkin maistunut. Oletettavasti tämä on vain joku vaihe, joka menee tosi nopeasti ohi. Mutta kyllä se pistää itsetutkiskelemaan, kun tietääkseen ei ole tehnyt mitään väärää.
Onpas hassua. Ikinä kuullutkaan moisesta ;D
PoistaMeilläkin on kausittaisia -ei maistu-en tykkää- hetkiä. Yleensä syypää on päivähoito, jossa joku hoitokaveri on vaikkapa paprikasta tuumannut ettei tykkää. Sitä sitten matkitaan kotonakin. Onneksi näkyy unohtuvan nopeasti.
Mun on pakko korjata tuota kommenttiani sen verran, että sieltä tipahti yksi pieni TOIVOTTAVASTI pois, eli TOIVOTTAVASTI menee nopeasti ohi 2veen syömättömyyskausi. En siis tiedä, enkä arvaa, enkä halua kuulostaa niiltä, jotka ottaa äitiyden kilpailuna, että "meillä ei koskaan mitään häikkää ole, ja jos on, niin menee tosi nopeasti ohi". :) Kun ei tähän meillä vielä mitään kaavaa näyttäis olevan.
Poista