Normaalistihan koomailen yövuorojen välisen päivän, mutta tälle päivälle tuli vähän erikoista settiä. Puoliltapäivin vastailin puhelimessa toimittajan kysymyksiin syömistapamuutoksestani, saas nähdä pääsenkö juttu lehteen asti, että kuinka väsynyt sitä on ollut yön valvomisen ja muutaman tunnin nukkumisen jälkeen... että mitähän sitä on tullut sanottua.
Haastattelun perään piti vielä olla hereillä ja kuunnella kun Lintunen liverteli minusta radiossa. Olivat lapsia käyneet haastattelemassa äitienpäivä-radio-ohjelmaan.
"Äitenpäivän aamuna äiti näyttää angry birdiltä. Äiti ei osaa pyydystää sisiliskoja, mutta on opettanut lapselle mm. leuanvetämisen taidon ja sen, miten nukutaan pommiin. Äitienpäivän aamuna äidin yllättynyt ilme näyttää ihan angry birdiltä. Päiväkodissa lapset kertoivat totuuksia äideistään ja harjoittelevat valmiiksi äitienpäivän aamun onnittelulaulua."No, hieman epäselväksi jäi että olinko minä nyt se hämmästyneen näköinen angry bird-äiti vai äiti joka tekee strösseleitä (vai molempia). Sisiliskojakaan en kyllä osaa pyydystää, enkä kyllä ole lastani opettanut leukojakaan vetämään (vielä), pommiin nukkumisessakin olen kovin huono, sen meillä hoitaa mies. No useita pikku skidejä siis tuossa haastateltiin, vähän hankala oli erottaa sitä mitä se oma lapsi siellä nyt sanoikaan. Ehkä hyvä niin, niin ei kukaan muukaan tiedä :D
Ennen yövuoroa ajattelin vetää pikkulenkin, sellaisen rauhallisen ja palauttavan. No niin joo. Aikaa 45min, oudot maastot ja periaate: kyllä mä tästä sitten pääsen koukkaamaan tonne tielle takas kun lenkkipolulle suunnistin. Ei ihan mennyt niin ja päädyin aivan liian kauas hemmetin puskaan. Ja sieltä eikun juosten vaan etsimään reittiä mistä pääsis nopeiten pois ja jumalaton ylämäki sitten vielä takaisin tarvottavana. Voin sanoa, että syke paukutti ihan pikkaisen. Ja raportille kerkesin just naama punaisena. Että jos sitä huomenna vaikka sitten sitä palauttavaa treeniä?
Kivasti kyllä pisti adrenaliinit liikkeelle, että ei ainakaan nyt väsytä. Saa nähdä mitä sanon tuossa aamu kolmen-neljän aikaan kun ei päiväkään vielä edes sarasta.
iive
ps. Kuvissa mun ehdotonta lempparilenkkimaastoa Muuratharjulla edelliseltä lenkkikerralta. Varsinkin poluilla on jäätävän kivaa lenkkeillä, paljon kivempaa kuin itse pururadalla.
Metsässä on niin ihanaa juosta. Parasta on "luonnon intervallit", joita epätasaisessa maastossa tulee pyrähdeltyä. Harmillista, että olen niin säikky metsässä, että melkein vaatii, että aina on joku mukana. En edes tiedä, mikä mua siellä hirvittää (zombit?), mutta ainakin vauhtia tulee lenkkiin ja syke pysyy korkealla :)
VastaaPoista