Upottaisitko pääsi järveen?

Kiitos kaikille ihanille, jotka minua edellisessä postauksessa muistitte. Oli tosiaankin valtava helpotus tuo lääkärissä käynti ja tulokset.
Taisi olla niin suuri helpotus, että parisen päivää olen ollut äkäinen kuin ampiainen. Eilen olin lisäksi aivan tajuttoman väsynyt. Kasviterapian lisäksi ei paljon muuta jaksanut tehdä, nukuin pitkät päiväunetkin. Eilisen treenit jäivät siis väliin, mitä nyt juosten käytiin lähikaupasta jätskit hakemassa. Tosi kova treeni 2km :D Mutta toisaalta se tosiaankin kertoo sen, että aikamoinen menijä on tyttärestä kasvamassa ja hän jaksaa juosta minusta aika pitkiä matkoja alle 4vuotiaaksi ja kovaa meneekin :O

(Ja nyt kaikille tiedoksi, että en todellakaan pakota häntä mihinkään vaan itse haluaa mennä kovaa ja menee muuten tasan niin kauan kovaa kun se hänestä on kivaa, sitten vaikka kävelee varpaillaan loppumatkan jos se sattuu nyt kivaa olemaan.)
 
Tänään otettiin eilisen treenittömyydet sit takas kun ensin juostin Lintusen kanssa salille, tunnin salitreeni, mies tuli hakemaan meidät kotiin kun pääsi golf-treeneistään ja minä lähdin vielä lenkille. Ennen lenkille lähtöä mies tuumas, että voisin juosta aika pitkään ja rankasti ja sen jälkeen upottaa pääni järveen, että jos takaisin tulisi vähän parempi tuulinen rouva?
No, juoksin, mutta en rankasti vaan yritin juosta perhanan pk-lenkkiä alle 140-150 sykkeillä koko ajan. Hitto, kävellenkin olis varmaan päässyt kovempaa. Enkä kyllä pistänyt sitä päätä järveenkään...

Kestävyyskunnon perusta on niin sanottu peruskestävyys. Kun peruskestävyytesi on kohdallaan, jaksat ylläpitää kohtuullista rasitusta pitkään, esimerkiksi sauvakävellä useamman tunnin lenkin, hölkätä yli 10 kilometriä ja pyöräillä parikin tuntia.
Peruskestävyys paranee sillä, että harrastat säännöllisesti riittävän kevyttä liikuntaa. Jos tuntemuksia liikunnan aikana ajatellaan, peruskestävyystreenin pitäisi oikeasti tuntua kevyeltä: sellaiselta, että pystyt koko ajan puhumaan ilman suurempia vaikeuksia ja tunnet, että jaksat pysyä liikkeellä pitkään.
Sykkeellä mitattuna peruskestävyys paranee varmimmin, kun syke on noin 60 – 75 prosenttia maksimista. Kaksikymppisen syke saisi olla siis jotakin 117 ja 145 välillä ja kolmevitosen 110 – 138, jotta peruskestävyys paranisi. Lukemat ovat aika maltillisia, ja moni kuntoilija tekeekin sen virheen, että liikkuu koko ajan liian kovaa. Kun treenitehoa on liikaa, peruskunto ei pääse koskaan kasvamaan. Saatat ihmetellä, mikset jaksa paremmin, vaikka treenaat säännöllisesti tai miksi sama lenkki tuntuu aina vaan kovalta, vaikka olet juossut sen jo kymmeniä kertoja. No juuri siksi, että treenaat liian kovaa! (Lähde)

Noiden hitaiden lenkkien juokseminen on aina ollut minulle hirveän vaikeaa, mutta nyt olen koittanut tolkuttaa itselleni sitä, ettei kehitystä tapahdu jos jatkan vain samaa tahtia eli liian kovaa. Rikon taas itseni tällä menolla eli ei kiitti ja pk-treenit kunniaan!

iive