Taannoin lenkillä manasin kun näin kaksi kepeästi juoksevaa naista yhdessä lenkillä. Otti päähän se reipas, niin kepoisa meno kun mietin omaa tavallaan tuskaistakin taivaltamistani. Sitten aloin miettiä niitä juoksemiani kilometrejä ja muitakin liikkumiani tunteja, jotka varmasti häviäisivät vertailussa näiden naisten kilometreille ja tunneille.
Oivalsin kuitenkin sen, ettei ole syytä ahdistua vaikkei askeleeni ole yhtä kepeä tai olemukseni niin atleettinen, sillä näillä naisilla oli minuun verrattuna yksi aika suuri ero.
Heillä oli harjoitteluvuosia taatusti tuplat-tai-triplat verrattuna minuun. Heillä oli ollut koko elämä aikaa harjoitella sitä kepeää menoa, minulla vain murto-osa siitä ajasta, sillä elämässäni oli yli kymmenen vuoden ajanjakso jolloin en juurikaan liikkunut eikä kuntoni näin ollen kehittynyt tai saanut harjoitusta!
Siksi olen ollut niin iloinen Lintusen kanssa pyrähtelemistämme matkoista, siitä kun olen selittänyt miksi ihminen hengästyy, miksi sydän tykyttää kun juostaan kovaa. Olen kertonut että siitä tulee vahvaksi. Ja toivon, että hänellä olisi paljon enemmän vuosia vahvaksi kehittymiseen kuin minulla.
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)