On ollut ihanaa möyriä mullassa auringon helliessä. Tosin onneksi palstaltamme löytyy auringonvarjo ja puolikaariteltta (siis avoin suojateltta), joiden varjoon voi vetäytyä hetkeksi huilaamaan. Kylmälaukkua on kuljetettu ahkerasti mukana, paljon kuplajuomaa (hiilihapotettua vettä) ja urheilujuomaa mukana kera kymmenen kylmäkallen ;)
Viime viikot ovat olleet jollain lailla puhdistavaa aikaa. Elämän muutama puuttuva palanen on loksahtanut paikoilleen ja olen koittanut nauttia elämästä yhdessä perheen kanssa suorittamisen sijaan. Helppoutta asiaan on tuonut toki se, että Lintunen viihtyy palstalla eli Leppismaassa (palstamme kuhisee leppäkerttuja) vallan mainiosti ja jopa mieheni on ollut mukana kaivuuhommissa. Hetken jo mietin etten laita koko palstaa tänä vuonna ollenkaan, etten yksinkertaisesti jaksa laittaa sitä yksin. Sadan neliön verran palstalla on viljelyalaa ja sen kun kaivaa auki niin hommaa piisaisi. Kuitenkin mies yllättäen lupautui minua auttamaan ja kaivoikin suurimman osan penkeistä minun huolehtiessa rikkaruohoista. Niin ja hengailevathan hänen vanhempansakin palstalla kuntonsa mukaan.
Yksi erittäin mukava asia on myös elämässäni tapahtunut, sillä mieheni päätti lopettaa tupakanpolton ja monta päivää savuttomana on jo kulunut. Tämä on ollut yksi suurista haaveistani ja nyt se on toteutunut! Toivon, että hänkin saa kokea sen saman vapautumisen tunteen kuin minä lopettaessani. Sillä niin se vain on, ettet sinä siitä tupakasta mitään saa. Sen orja sinä vain olet.
Huomenna alkavat pitkät yötyön jälkeiset vapaat, jolloin minun piti mennä blogimiittiin. Valitettavasti se matka jää nyt välistä :( mutta onneksi miitti Tampereen Varalan marathon tapahtumaan on jo valmiiksi suunniteltu, eli sinne siis vaikka liftaamalla.
Mut huomenna mä nukun ja annas olla UKKONEN jos tuut herättämään mut niin kuin tänään!
iive
Kovasti tsemppiä miehellesi tupakan tumppaamiseen! Jokainen lopettaja saa hymyn huulilleni, vaikka se henkilökohtainen päätös onkin. Tavataan sitten syksyllä Tampereella! :)
VastaaPoista