Ilopisarassa uimassa

Kävin tänään uimassa lapsuuden uimahallissa ja muistin miksi se on se uimahalli mistä minulla ei oikein ole muistoja vaan uimismuistot on ehdottomasti joensuun Rantakylän uimahallista.
Varkauden uimahallista ei löytynyt leppoisaa savolaista asiakaspalvelua vaan umpimielisiä jurottajia. (Kaikkein hirveimmät traumat mulla on uimahallin uinnin opettajasta, hirviö!) Tilat ovat rempallaan ja järjestelyt hankalat. Kaikista veemäisintä oli vesijuosta kaikentietävien pohjois-savolaisten eläkeläismummojen kanssa joiden pää ei käänny senttiäkään havainnoidakseen muita, paitsi sitä vierustoveria jonka kanssa on niin kiva yhdessä siinä juostessa juoruta. Kaiken kruunuksi radat 1-3 olivat käytännössä tyhjiä (kuntouimareiden radat) ja radoilla 4-6 oli lähestulkoon kaikki uimahallissa oleva porukka, koska näille radoille on sijoitettu vesijuoksu, vesiliukumäki, vesijumppapaikka, hyppypaikka ja kaikki muu kuin kuntouinti. Puolen tunnin vesijuoksun jälkeen annoin periksi ja siirryin tyynesti uimaan kuntouintia kahdelle radalle, yksin... juoksutuskailun jälkeen uinti sujui mukavasti, sain kilometrini kasaan ja autin hetken vielä hierovista suihkuista, jotka ovat kyllä poikkeuksellisen hyvät! Huomenna nautin niistä lisää ja koitan kestää sunnuntairuuhkan.

Tänään loppui päivä nauruun kun kävin äidin töissä katsomassa Kekkonen-komedianäytelmän. Nauratti ja lopussa oli hieman haikeaakin. Teatteri on kyllä oiva rentoutumiskeino, paljon parempi kuin leffa!
Herkut on nyt taas mennyttä. Tai oli jo eilen. Hieman hankaluuksia tuottaa se, että niitä herkkuja on täällä koko ajan esillä ja muut niitä syövät. Mutta ihan hyvin on  mennyt, herkkuhimoon yksi kapselikahvi kiitos kun täällä kotikotona sellainen vehje on :)
iive