Joidenkin mielestä on käsittämätöntä kuinka jaksan aina olla niin pirteä ja innokas, mutta he eivät näe yleensä toista puoltani, sillä väsyneenä ja antienergisenä yleensä jään taka-alalle, en halua kiinnittää huomiota ja jos väsymys iskee vapaapäivälle niin yleensä viihdyn kotona.
Meikäläisessä tuntuu olevan kaksi asentoa ON ja OFF. ON asennolla mennään ja OFFilla ei todellakaan mennä. Tänään on OFF-päivä. Vielä eilen ajateltu keittoruoka ei voisi vähempää kiinnostaa, varsinkin kun se pitää tehdä itse, kuoria perunat ja pilkkoa ja kaikkea. (Tätäkö varten ne valmiiksi pilkotut makkarat ja pakaste keittopussit ovat?) Lapsen energisyys vieressä tuntuu kestämättömältä, pinna on tiukalla. Ennen ruuanlaittoa astianpesukone pitäisi tyhjentää ja täyttää, että yksinkertaisesti mahtuisi kokkaamaan.
Tekisi mieli soittaa miehelle, että tuo BigMac tai pitsa tai jotain. Cokiskin kelpaisi ja suklaa. Ja sitten voisin vetäytyä peiton alle sohvalle ja tuijottaa koomassa telkkaria. Ja sen lapsenkin voisi kätevästi hiljentää elokuvalla, omaan huoneeseen.
Siinä perunoita kuoriessa sitten mietin, että paranisiko se olotila nyt sillä hampurilaisella, pitsalla tai tv-maratonilla? Ei se juurikaan kyllä parantunut kotitöillä ja perunankuorimisella, mutta kohta on vatsa täynnä hyvää keittoa, kirjoitan tätä kirkasvalolampun loisteessa ja keittiöstä tuoksuu keiton lisäksi kahvi. Elimistö alkaa herätä pikkuhiljaa, aika myöhään kylläkin, mutta onhan tässä elettykin yövuororytmiä jo monta päivää ennen tätä. Itselleen pitäisi olla armollinen, sietää negatiiviset tunteet, mutta ei jäädä niihin vellomaan. Itseään voi lohduttaa ja kannustaa positiivisuuteen, mutta auttaako siihen rasvasokerihiilihydraattikokishumala?
Välillä "auttaa", tänään ei.
Syön ja sitten vaihdan kukkiin mullat :D Good bye sohva!
Nii ja illalla menen uimaan. Uin, lillun ja löllyn ja erityisesti taidan viihtyä porealtaassa :)
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)