Keskiviikkona pääsin uimahalliin ja eilen tein Youtubesta kahvakuulatreenin + kävelin reipasta tahtia reippaasti pidennetyt työmatkat. Tänään on ollut foamroller päivä, yritin rullailla vähän noita jalkoja auki, saas nähdä auttaako. Eilinen kahvakuulatreeni tuntuu kivasti kropassa ja oon niin onnellinen siitä että pääsen taas treenaamaan. Toiveissa olisi päästä huomenna ja sunnuntaina salille ja niitäkin hommia saada raiteilleen ennen challengen alkamista. Äiti ja mummi pisti mukavasti synttärirahaa tilille, joten challengen osallistumismaksu on kuitattu. Isän muistamisella taidan investoida vielä muutamaan PT treenikertaan :)
Hyvä oli treenailla ensin kotona ennen kuin salille suuntaa. Oli nimittäin sellaista yskimistä ja niistämistä koko homma. Olisi salilla jäänyt tekemättä ja olisihan se ollut aika epämiellyttävää kanssatreenaajillekin. (Tosiaan olen kyllä parantunut, en treenaa kipeänä, mutta sykkeen nousu pisti loputkin limat keuhkoista/poskionteloista liikkeelle, ihan näin kivaksi yksityiskohdaksi teille tietoon...)
Se on jännä miten liikunta saa sellaisen hyvän olon aikaiseksi ettei mitään järkeä. Koko sairasteluviikko tuntui ahdistavalta ja kaikki syöminen oli hankalaa, tuntui ettei tästä hommasta nyt mitään tule. Mutta kas, kun pääsi taas liikkumaan niin kaikki ahdistukset ja epäuskot on tiessään!
Aurinko paistaa, joten työmatkalenkille mars! :)
iive
Positiivista energiaa pursuava postaus, ihana :)
VastaaPoistaJa kyllä se vaan niin on, että liikunnan jälkeinen ihana olo saa muunkin hyvinvoinnin kohoamaan!
Totta! Kyllä liikunnasta saa niin kivat endorfiinit että sen jälkeen tuntuu että kaikki on mahdollista ja maailma on rajaton :D
Poista