Vaikka tänään pyörälenkki sujuikin viimeaikaisiin kokemuksiin verraten kuin unelma olen jo pitkään miettinyt miksi pyöräily tuntuu niin raskaalta nykyään. Spinning-tunnit voi vetää huoletta sata lasissa, mutta oikeaa pyörää polkiessa... huh heijaa. Sykkeet kipuaa korkealle jo ensimmäisessä ylämäessä.
Omassa mielessä (ja vähän muuallakin) olen valitellut asuinseutuni mäkisyyttä. Hampaat irvessä mäki ylös ja lasketellen alas. Toistetaan, toistetaan, toistetaan ja toistetaan kunnes lenkki on loppu. Tasamaisia pätkiä on vain siellä sun täällä noin max. 300m pituisena. Hirveetä. Mietin jaksaisinko tasamaalla polkea paremmin? Tämä on kyllä aivan pakko testata jossain vaiheessa kunhan sen tasamaapätkän löydän. Pyörän selässä tunnen nyt itseni rapakuntoiseksi ja jotenkin tuumailin ettei tämmöisessä pyöräilyssä hirveästi järkeä ole... tuleeko sillä mitään kehitystä laisinkaan?
Juoksukoulu on olemassa niin oisko pyöräilykoulua kiitos? Tai joku ohjelma :D Täytyy laittaa google laulamaan!
Salilla jalkatreeni kulki hyvällä tykityksellä. Aikamoinen tungos oli maanantai-illaksi ja vähän piti treeniä soveltaa kun ei päässyt tekemään kaikkea oikeassa järjestyksessä tai laisinkaan. Mm. reiden ojennus jäi kokonaan pois kun ko. laite oli tauotta varattuna. Tää onkin vissiin ainoa liike johon en vaihtoehtoliikettä/tapaa tiedä.
Silti olo tuntuu vahvalta. Minä olen vahva! :D
iive
Hei oon haastanut sut mun blogissa:
VastaaPoistahttp://jaanaba.fitfashion.fi/2014/06/10/blogihaastetunnustusjuoksu-vai-miten-se-oli/
Haa, vähän sama fiilis täällä pyöräilyn suhteen. Joogaan mennessä ensin laskettelen Hervannasta monttuun ja sieltä alan kivuta Kalevankankaalle hiki hatussa. Takaisin tullessa sitten toisinpäin. Asiaa ehkä auttaisi, jos osaisin luopua ikivanhasta ja tuhottoman painavasta Tukaanista, mutta en kykene siihen! :D
VastaaPoista