Ruuasta ja syömisestä ja sen tekemisestä

On toisaalta kauhean huono juttu, että mun suuhuni melkeimpä kaikki ruoka maistuu hyvälle. (Eli on todella helppoa syödä liikaa kun ruoka on vaan niin hyvää) Nykyään jopa kesäkeitto ja riisipuuro kuuluvat herkkuruokiin kun vielä muutamia vuosia sitten olisin voinut vannoa etten syö niitä ikinä. Jopa grillattu hapankaalikin oli bratwurstin kanssa hyvää :D
Toisaalta on helppoa olla kaikkiruokainen. Ei tarvitse nirsoilla vieraissa ja kokkauskavalkadi on rajaton.

Mietin miksi näin on? Miksi voin suht ennakkoluulottomasti maistaa ruokia ja yleensä jos ne on hyvin tehty, niin tykätä ruuasta. Ruokaa on myös kivaa ja helppoa tehdä. Miksi muillakin ei ole näin vaan tarvitaan Kari Aihisia ja muita tv-ohjelmia pelastamaan tilannetta?

Töissä olen nykyään myös ruokavastaavana toisen ohjaajan kanssa eli suunnittelemme ruokalistat ja ainekset millaisia ja mistä ja miten ruokaa hankitaan. Tykkään tästä tosi paljon, mutta se tuo myös paljon vastuuta kun olet päättämässä muiden puolesta mitä he arjessaan syövät. Toki myös asukkaat saavat asioihin vaikuttaa laajemmalla skaalalla ja toiveruokapäivänä, vaikka sitten silloin syötäisiinkin lihapullia jo kolmatta kertaa peräkkäin!
Sen lisäksi että ruuan tulisi olla hyvää, pitäisi sen myös olla terveellistä, huh! Siinäpä combo. Opiskeluaikoina meillä oli ravitsemuksen kursseja, mutta ikinä en olisi uskonut kuinka vahvassa roolissa ruoka tulisi olemaan työssäni. 90% työpaikoissani on valmistettu ruoka itse ja osittain olen ollut vastuussa tästä asiasta, tosin nyt ensimmäistä kertaa päävastaavana.

Ruokavastaavana olen perustanut meille töihin myös puutarhan (eihän minulla sitten olekaan kuin kolme puutarhaa hoidettavana...) josta toivon satoakin tulevan. Kylmä alkukesä on ollut kyllä huonoista huonoin :( kasvit kärsivät kylmyydestä paljon, joten tuskin kauheaa satoa tulemme saamaan, mutta varmaan jotain kuitenkin.
Lintusen makumaailma on laajentunut huomattavasti kun ollaan yhdessä viljelty kasveja ja sitten niitä laitettu ruokaan. Neitonen vetelee persiljaa, tilliä, sipulia ja muita yrttejä penkistä kaksin käsin. Toivon, että myös töissä tämä efekti tulee toimimaan eli ruoka maistuu kun näkee mistä se tulee.

En voi käsittää ihmisiä jotka syöttävät valmis-sotku-marinadimössöruokia lapsilleen tai saati itselleen. Ja sitten ihmetellään ettei ruoka maistu.

Mikä oli tämän jutun punainen lanka?
Ehkä sitä ei ollutkaan?
Vai oliko se se, että kannattaa maistaa vaikka sitä hapankaalia vaikka siitä ei viimeksi tykännytkään. Ikinä ei voi tietää.
On helpompaa syödä terveellisesti kun opettelet miltä ruoka oikeasti maistuu ja mille se maku muuttuu kun laitat siihen vaikka hippusellisen suolaa ja pippuria. Ja sen jälkeen makumaailma onkin rajaton...

Omassa elämässäni jatkossa toivoisin, että olisi rahaa panostaa kotona enemmän ruuan laatuun. Ja siirtyä entistä enemmän kasvispainotteisemmalle linjalle. Onneksi meillä kaikki tykkää pavuista ja linsseistä ja halloumista ja tofusta ja soijastakin vaikka se nyt ei taida enää olla niin suositeltu juttu.
Ja sitten olisi kiva päättää jatkanko painon tiputtamista vai en? Vai antaisinko jo olla?

iive