Mun elämäni tarkoitus

Metsässä on tullut oltua ja mietittyä kaikenlaista taas. Mietin tyttären syntymäpäivää ja hänelle hankkimiani lahjoja ja sitä, etten muistanut yhtään lapsena saamaani syntymäpäivälelua vaikka muistan, että silloin oli kovin tärkeää toivoa ja saada jotain tiettyä. Niin kuin nyt Lintusella on. Onneksi on realistiset toiveet niin ne toteutuvatkin kyllä :)

Niitten lelujen sijaan muistin jotain muuta...

Äiti

Opetti minua olemaan vähemmän ehdoton.

Näytti että rumakin voi olla kaunista

ja että kaikki ovat arvokkaita.

Ja sen, että Äidit Rakastaa AINA.

Ja takoi mun päähän, että mä pystyn oleen vahva!

Vaikka ei se ees taida tietää tehneensä niin ;)

Isä vei minut metsään ja kalallekin.

Nii ja yritti antaa mulle liikkumisen ilon.

Meni vuosia ennen kuin tajusin millaisen voiman ja rauhan niistä löydän.

Meni myös vuosia ymmärtää se, että välittämiseen ei välttämättä tarvita kuin pieniä asioita suurten sanojen sijaan.

Tunteiden näyttäminen on joskus vaan niin kovin hankalaa.

Mummi istutti sisälleni pienen viherpeukalon (ja neuloosin) ja nekin puhkesi varsin myöhään.

Mummi näytti ettei estetiikalla ole rajoja, kuinka yhdistellään värejä, muotoja kuvioita, materiaaleja, ihan "väärin". Mut ei ne ole väärin koska rajoja ei oo!

Vaari keskusteli kanssani tasavertaisena vaikka olin vain lapsi. Tuki ja ymmärsi minua aina. Näytti kuinka yksinkertainen on kaunista, koivun puunsyy, aamusumu järvellä, linnunlaulu, Olavi Virta ja kuinka kirjaan voi upottaa itsensä, löytää uusia maailmoja.

Näytti, että ihminen voi olla hyvä ja kaunis vaikkei olisi täydellinen.

Opetti kuinka puu taipuu eikä työkaluja tai koneita tarvitse pelätä :) ja että tytötkin voi käyttää vasaraa muusta puhumattakaan.

Moni on nykyään kommentoinut reippauttani ja kuinka vaan jaksan. Näin ei ole ollut aina vaan on ollut aikoja jolloin voimaa ei todellakaan ole ollut ja silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että elämäni kääntyy tällaiseksi kuin nyt. Normaaliksi ihanaksi elämäksi. Silloin joskus ajattelin ettei minulla ole elämää eikä tulevaisuutta ollenkaan, mutta minulle kävi toisin.

Ja koska sain sen toisen mahdollisuuden ja kasvoin lopulta näin vahvaksi ihmiseksi huomasin, että minun elämäni tarkoitus on antaa sitä löytämääni voimaa myös muille joille sitä ei ole elämän alusta asti suotu. Minä olen se pieni apu, joskus suurikin apu, riippuu mistä suunnasta katsotaan.
Ajatus ja neuvo jos toisella ei taidot tai voimat riitä, ääni joka lukee jos toinen ei pysty, kädet jotka tekevät jos toisen kädet eivät taida, voima joka tukee jos toisen jalat eivät kanna.

Tänään kohtasin syntymän ilon lapseni syntymäpäivää juhliessa ja muutaman tunnin päästä olin tukemassa ihmistä siellä elämän toisen pään kohtaamisessa. Sellaista on minun elämäni. Just hyvä näin. Se on mun elämäni tarkoitus.

iive