Oma supersyntini on joustamattomuus. Kyky muuttaa toimintaa tilanteen mukaan. Se on asia jossa olen niin huono! Varsinkin jos se muutos täytyisi tehdä nopeasti just nyt. En todellakaan elä niin sanotusti hetkessä.
Muuttovuosien jälkeen olen asunut kohta 10 vuotta samassa asunnossa, se on minulle aivan järjettömän pitkä aika, verrattuna siihen, että 24 vuotiaana tähän asuntoon muuttaessani, oli se 24. muutto elämäni aikana.
Nyt olen haikaillut pitkään asuntoa, jossa olisi edes hieman omaa pihaa. Sisälläni iskee kuitenkin iso jarru päälle, ei, en voi muuttaa, tämähän on minun kotini. Irtipäästämisen aika siis vissiin.
Eilen kävimme katsomassa erästä rivitaloasuntoa, olisihan se kiva ollut ja hetken jopa ajattelin muuttoa, mutta hengitysteihin hiipivät home-fibat veivät kyllä muuttoajatukset mennessään... ja nyt harmittaa :(
Lenkeillä olen tietoisesti pyrkinyt keskittymään vauhtien ja tempojen sijasta ympäristöön. Ja olen nähnyt niin paljon kauneutta ja eläimiä ympärilläni. Lenkiltä palaa aivan erilailla virittäytynyt iive <3
Meditointi on viimeaikoina ollut hankalaa, ajatuksia juoksee niin paljon päässä, ettei niitä kertakaikkiaan saa pysähtymään, onneksi edes luonnossa liikkuessa ne hiljenevät.
iive
Aina silloin tällöin törmää tuohon hetkessä elämisen käsitteeseen tai pohdintoihin spontaaniudesta. Mä osaan olla spontaani ja elää hetkessä, jos tavallaan päätän itse siitä teenkö niin vai en. Joustamattomuus tulee esille, jos muutoksia ja spontaaneja juttuja tulee jostain itsestä riippumattomista syistä. Etenkin parisuhteessa tää tulee aika-ajoin esille.. "Katotaan huomenna" on jotenkin ihan absurdi ajatus. Pitää olla suunnitelma, tai edes alustava suunnitelma.. :D.
VastaaPoistaJoo, totta, kyllä mäkin osaan olla spontaani jos se idea lähtee minusta. Jos idea lähtee vaikka miehestä niin menee kyllä pasmat sekaisin :D
Poista