Mikä ihana päivä mahdollisuuksille.
Edellisenä iltana otin ensimmäistä kertaa lihasrelaksanttia kun alkoi illalla tuntumaan siltä, että kroppa alkaa jumimaan venyttelystä huolimatta. Yön nukuin todella sikeästi ja aamulla heräsin kieltämättä vähän pökkyräisenä, mutta jumit ja lihaskipu olivat tiessään! Hyvä juttu!
Mies lähti golf-kilpailuihin ja me päätettiin Lintusen kanssa lähteä "vuorikiipeilemään". Sillä Lintunen oli Paavalinvuorireissujeni jälkeen hinkunut matkaan mukaan. Aluksi mietin, että ei nyt sentään, mutta toisaalta... miksi ei? Onhan tuolla lapsella kohta parempi kunto kuin minulla :) Ja kun reissun tekee lapsiystävällisesti, eli jaksaa ihailla joka ikistä tienposkessa kasvavaa horsmaa ja kukkaa (ja niiden nimetkin pitäisi osata) niin varmasti hyvin sujuu!
Löydettiin matkanvarrelta minullekin täysin tuntematon kukka, aivan upea sellainen violetissa väriloistossaan. Luontoportti, johon olen usein saanut turvautua lapsen tiedonjanossa, paljasti kukan Lehtoakileijaksi.
Luontoportin kukkatunnistus pelastaa vanhemman kuin vanhemman lasten kiperiltä kysymyksiltä. Tunnistukseen voit syöttää kukan värin, muodon, kukinta-ajan, kasvupaikan, lehtien mallin jne. ja niiden perusteella saa kuvallisen luettelon mahdollisista vaihtoehdoista. Nettisivu toimii kännykän internetselaimella kohtuullisesti jos ei jossain ihan hornantuutissa ole :)
Sittenpä päästiinkin suoraan tositoimiin eli kiipeilemään. Ja täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä lapsestani, joka ei kertaakaan valittanut tuolla metsässä vaikka tehtiin todella haastava reissu, itsekin olen sen jäljiltä ihan poikki!
Lapsen ihmettelyä oli muutenkin ihana seurata. Niin kuin tämä pulkkakiven ihme :D
Menimme taas hieman eri reittiä Paavalinvuoressa ja taas aivan upeita paikkoja löytyi. Oli katseltavaa ja ihmeteltävää yllin kyllin.
Pienenä miinuksena tuolta tyttäreltä taitaa puuttua vaan tuota itsesuojeluvaistoa jonnin verran. "Kyllä me äiti tuonne voidaan ihan hyvin mennä!"
Juu voidaan, jos tullaan kummisetäs kanssa tänne ja meillä on kiipeilyvaljaat ja vermeet. Sit voidaan mennä...
Lintusen nimikkokukat olivat kukintansa huipussa ja metsä oli täynnä niitä. Vanamo on herkkyydessään ja tietynlaisessa voimakkuudessaan kyllä kauneimpia luonnon ilmestyksiä.
Metsästä poistuessamme kiitimme metsää. Kiitos kun saimme kiipeillä, hyppiä, nähdä kauniita kukkia ja maisemia, tulimme voimakkaammiksi ja erityinen kiitos siitä kun annoit minulle taas hetken jolloin minuun ei sattunut lainkaan.
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)