Kartanlukua ja huvittelua

Eilen tuli herättyä vapaa-aamuna jo seitsemältä, sillä tungettiin itsemme Lintusen kanssa miehen työmatkalle mukaan. Puuroa napaan, muutama tunti autossa istumista ja aamukahville ja munkille Pyynikin näkötornille. Fibro jäyti aamulla niin, että autossa istuminen oli tuskaa, mutta munkilla oli parantava voima (vai sillä että vaihtoi aivot huvittelumoodille???)
Gluteeniton munkki oli erinomaisen makuinen ja kokoinen. Tavalliseen isoon munkkiin verrattuna hintaa oli 70snt enemmän, mutta kerrankin gluteeniton tuote oli samankokoinen (tai jopa isompi) kuin normaali tuote.

Päivä oli pilvinen ja ajomatkalla satoi niin vietävästi. Sadetta oli luvattu tulevan myös pitkin päivää. Silti Tampere oli taas niin sykähdyttävä kaupunki <3

Lintusellekin löytyi se tärkein tiirailtava, eli Särkkis jossa oli aamun koe-ajot menossa. Niitä oli hyvä seurata korkealta näkötornista. Siirtymä Särkänniemeen tehtiin jalan. Kotona jo katsoin sen olevan juuri sopivan pituinen aamulenkki, varsinkin munkin syömisen jälkeen :D

Näkötornilta napattiin kartta (vaikka kännykkäkin oli navigaattoreineen), mutta Lintusella oli kivaa selvittäessään kartasta kuinka sinne Särkänniemeen nyt päästäisiinkään.
Kuljettiin mahdollisimman pitkään Pyynikin mäntyjen alla ja sitten mutkiteltiin kaikista kauneimpien talojen ja katujen seassa ja bongailtiin patsaita.

Atlasneito kultaisine kenkineen ja ansiomerkkeineen kertoi tarinaa Tampereen menneisyydestä ja naisten voimasta teollisuuden alkuvaiheilla. Ja olihan tuo muutenkin upea katseltava. Mä olen aina pitänyt patsastaiteesta, niin valuista kuin esimerkiksi keramiikastakin. Ja patsaat ovat lisäksi yleensä myös merkityksellisiä, ne on pystytetty jonkun asian puolesta/vuoksi.

Tämä kaunotar löytyi kirkkopuistosta, ilman laattaa, mutta google tietää sen olevan Wäino Aaltosen teos Suru.

Ja tottakai täältä yksi Muumikin pitää bongata ;) Tosin se miten Muumit liittyy Tampereeseen niin sitä en ole koskaan tajunnut. Kun on siellä muumimuseokin, mut miks?

Ja Minna Canth. Tämä oli Lintusen mielestä niin vakuuttava nainen, että kuvata piti. Ja onhan patsas hieno ja aikamoisen vakuuttava. Mutta olihan Minna Canthkin aikamoisen vakuuttava henkilö elinaikanaan...

Ja lopulta Särkkiksessä. Mukavasti kului yli kolme tuntia. Tällä kertaa ostettiin vain Lintuselle laitelippu ja minä hengailin mukana. Kilometrejä päivälle kertyi alueella ravatessa m o n t a! Sää helli meitä koko huvittelun ajan. Hetkeksi piti kaivaa aurinkolasitkin laukusta esiin ja riisua huppari pois.

Ja kun alkoi sataa, oli hyvä siirtyä Nokian Rantasipi Edeniin. Ensimmäistä kertaa kävin tuolla ja kehua täytyy. Ensiksikin olipa kiva kun avaimet olivat ihan perinteiset eivätkä mitkään modernit piippausavaimet (jotka ei edes ikinä toimi, poikkeuksena Aaltoalvari, jossa ne kyllä yleensä toimii), pukukaappitilat olivat ihanan rentouttavat ja kauniit, suihkutilat yksinkertaiset, mutta siistit ja kivat. Saunoista iso plussa! Tropiikkisauna oli mulle juuri sopivan lämpöinen ja rentouttava, samoin eukalyptykselta tuoksuva Tuoksusauna (turkkilaisen saunan tapainen). Ja mikä parasta, kylpytiloissa oli lämmin ja suihkusta tuli lämmintä vettä, ou jee :D

Itse kylpylä oli kompaktin kokoinen ja myös ihanan lämmin. Plussaa useista liukumäistä joita oli jokaisen kokoiselle lapselle, joten Lintunenkin pääsi niistä nauttimaan oikein kunnolla. Yhdessä laskettiin iso liukumäki ja olipas huima :D Faceen kirjoitin tänä aamuna tällaisen mietteen:

Miete eiliseltä
Miksi lähteä alle kouluikäisten lasten kanssa kylpylään (joka on täynnä lapsia muutenkin), jos ei voi
a)kastella tukkaa (kampaus pitää olla kunnossa)
ja
b)pitää pitää meikit naamassa (ettei vaan naama sotkeennu ja joku näkee millainen oot oikeasti)
Ja sit koko kylpyläreissu menee siihen että varjelee tukkaansa ja naamaansa polskivien kakaroiden keskellä. Hirveen rentouttavaa... Ei ollut ees yks eikä kaks tällaista vaan useampi äiti tuolla kylpylässä...

Me vedettiin koko kylpylä läpi remuten ja lopputuloksena äiti taisi olla väsyneempi kuin tytär. Mutta sain mä aina välillä pysähdyttyä hieroviin suihkuihinkin <3 jotka tekee mulle kylpylästä sen oikean kylpylän ja rentoutuspaikan.

Ja Ikean jälkeen taisi lapsikin olla jo väsynyt...

Tampereen reissu kohta loppusuoralla. Viimeiset kilometrit sujuukin rattoisasti yliväsyneen, sokerihumalassa olevan, pieruhuumoria viljelevän 5vuotiaan juttuja kuunnellessa. Voi jestas :D

Kun kotiin päästiin, nukahdin minä ja Lintunen samantien. Koko päivän töitä tehnyt (ja matkat ajanut) mies sen sijaan jäi valvomaan. Tästä voidaan päätellä kumpi on raskaampaa, huvittelu vai työ?
Tänään saakin jatkaa sitten rentoutuen työn parissa, vielä kaksi viikkoa töitä ja sitten alkaa LOMA!

Ihanaista viikkoa kaikille!

iive