Neljäs ulottuvuus

Vuosi sitten alkoi tapahtua kaikenlaista mikä alkoi mullistamaan elämää. Jouduin miettimään kovasti omaa persoonaani ja sitä miten kohtaan muut ihmiset. Löysin itsestäni piirteen nimeltään erityisherkkyys, joka selitti osaltaan paljon. Ymmärsin myös olevani introvertti joka oli pakottanut itsensä ekstrovertin saappaisiin, sillä introverttejä ei juurikaan ympäristössäni ole arvostettu. Toisaalta ulospäinsuuntautumisen taito on ollut matkalla arvokas, toisaalta en ole ymmärtänyt aina arvostaa sitä kuinka paljon tarvitsen sitä omaa rauhaa ollakseni vain minä.

Alkuvuodesta aloin oirehtia yhä enemmän ja enemmän fyysisesti. Tutkimusten aikana kohtasin kuoleman mahdollisuuden, sillä tutkittavat sairaudet olivat sellaisia joiden päätteenä tuo kuolema olisi. Tämä oli elämässäni jo toinen kerta käsitellä kuoleman mahdollisuutta ja vieläkin tuskallisempi kuin ensimmäinen, sillä äitinä olin saanut elämälleni aivan uuden merkityksen. En halunnut luopua elämästä! Luojan kiitos sain "vain" fibromyalgia-diagnoosin, sairauden joka ei tapa, muttei kyllä vahvistakaan. Sairaus joka on helvetti maan päällä, johon ei juurikaan apua ole saatavissa.

Jossain siinä kaiken välissä kohtasin myös maailman joka ei ole silmin nähtävissä ja löysin sieltä elämälleni uuden suunnan. Löysin itselleni "uskonnon" jonka nimi on Rakkaus. Uskonnon joka ei tuomitse ja joka on avoin kaikille. Rakkaus ja armo itseä ja muita kohtaan. Ei ole käskyjä, ei ole muita sääntöjä kuin puhdas hyvyys. Löysin mantrat, chakrat, meditaation ja sen kuinka olla oman itsensä kanssa rehellisesti mitään pelkäämättä.

Kirsi Ranto-Be the light you are

Eilen olin Kirsi Rannon Pyhä Enkelipuutarhakonserttikiertueen viimeisellä keikalla Jyväskylän Kuokkalan kartanossa. Ja meitä oli siellä monta!
Konserttiin mennessä olin hermostunut, olisin vieraiden ihmisten seurassa ja vieläpä tälläisessä tilaisuudessa, sillä tähän mennessä olin puhunut hengellisistä asioista vain muutamien läheisten ihmisten kanssa. Suotta hermoilin, sillä Kirsin aloittaessa tiesin olevani juuri oikeassa paikassa.

Kaksi tuntia kului silmänräpäyksessä ja se oli ehkäpä yksi voimakkaimpia kokemuksia mitä olen tuntenut. BlueMoon-täysikuu sattui vielä sopivasti konsertin aikaan. BlueMoon, mahdollisuus kaikelle uudelle ja mahdollisuus jättää vanhat painolastit taakse, olinhan niitä käsitellyt jo vuoden ja ylikin.
Aamulla heräsin ja kiitin elämästä. Kiitin siitä, että saan olla minä. Kiitin siitä, että voin kokea rakkautta. Kiitin siitä, että heräsin välittämään myös siitä mitä sisälläni tapahtuu.

Kirsi lauloi konsertissa eilen John Lennonin Imaginen. Laulu soljui suoraan sydämeen, minä olen unelmoija ja minun unelmani on tämä.

 "Imagine"

Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today...

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one

-John Lennon-

Voi kun voisinkin nähdä John Lennonin unelman ihmisistä, jotka jakaisivat maailman rauhassa ja rakkaudella. Sitä odottaessa jokainen meistä voi kuitenkin tehdä rakkauden tekoja ympärilleen ja myös itselleen. Kirsin laulun sanoin: Ole se valo joka olet <3 ja se valo asuu meissä kaikissa jos vain annamme sen loistaa.

iive