Uutta virtaa!

Viime viikon lepo taisi todellakin tehdä hyvää, sillä maanantain suursiivouksen jälkeen on riittänyt energiaa niin salitreeneihin kuin uintiinkin. Ja siellä salillakin kulki jotenkin taas paljon paljon paremmin. Siellä taitaa lihas kasvaa 😊 Huippu pt-Timo Haikarainen (jota oon joskus käynyt livenäkin kuuntelemassa) tuumaa Hesarissa, että lihas voi kasvaa paljon enemmänkin kuin kilon-kaksi vuodessa, joten ehdottomasti nyt on tietysti kyse siitä 😄
No joo, kyllähän se kehitys taas näin alussa tuntuu kivalta ihan oikeasti. Etenkin kuin muistoissa jyllää edelleen ne sairastumisen aikaiset pettymykset koko ajan tippuvista treenitehoista ja painoista vaikka kuinka paljon yritti treenata. Taisin yrittää vähän liikaakin silloin...

Ja sekin pettymyksen tunne niistä vanhoista treenipainoista (mitä ei siis tosiaankaan pysty tällä hetkellä tekemään) on jo jäänyt taka-alalle ja nyt sitä osaa iloita jokaisesta hyvästä treenistä. Tosin nyt olenkin tehnyt ihan erilailla koko treeniä ja keskittynyt todella paljon keskivartalon syviin lihaksiin, sekä muihin isoihin kehon tukilihaksiin. Siirrytään sitten muihin kun ne on ensin edes jonkinlaisessa kuosissa.

Viimeiset 3 työ-yö-vuoroa olisi jäljellä ennen Peurunkaa. J ä n n i t t ä ä !!!
En edes tiedä miksi, mutta silti. Ehkä siksi, että mua jotenkin hävettää etten ole enää niin sairas ja sitten menen sinne muiden kuullen sanomaan, että hei, elän elämäni parasta aikaa nyt ja ettei mua oikeastaan satu minnekään. Musta tuntuu, että onko minulla edes oikeutta mennä sinne? Siis moraalisesti ajatellen, vaikkei minun tilalle kyllä ketään otettaisikaan vaikka olisin jakson perunut eli en edes kenenkään sairaamman paikkaa vie.

Aika sairas tuokin ajattelukuvio, etenkin kun miettii kuinka paljon isoja elämänmuutoksia olen tehnyt saavuttaakseni tämän tilan. Ehkä olen ollut myös onnekas, ehkä en ole lähtökohtaisesti ollut niin sairas kuin muut. Ehkä olen löytännyt ne omat jutut millä hallita ja hoitaa tätä sairautta niin, että voin olla oireeton. Voin syödä niin, että keho ei ole tulehdustilassa (gluteeniton, sokeriton, lisäaineeton puhdas ruoka). Voin treenata niin, että tuen kehon maksimaalista palautumista (kompressiovaatteet, jooga, lepo, uni jne.). Olen myös ehkä tarpeeksi itsekäs kun olen tiettyjä omia juttuja nostanut etusijalle kaikesta muusta. Ja nyt saan nauttia jo niistä tuloksista vaikka tekemistä on asian kanssa vielä edelleenkin niin paljon.

Joten on aika kummallinen tämä mieli, kun se edes viitsii esittää minulle sellaista ajatusta, että tässä kaikessa olisi jotain hävettävää. Mutta niin vain silti on. Kai sekin on jokin prosessi, jossa opin ehkäpä irtautumaan koko sairaus-ajattelusta tai sitten jotain muuta...

No, joka tapauksessa toisaalta on kivaa lähteä kuitenkin.

Tilipäivänä meille tuli muuten viimeisin hifistely 💚 ruokaosastolle. Nimittäin nyt on pakkasessa ainekset kohdallaan. On villiyrttejä, marjoja, sorsaa, hirveä, kalaa ja nyt viimeisimpänä sairaan hyvää grass-fed luomulihaa ja lähiruokaakin kaupan päälle.

Tilasin maksaa, jauhelihaa ja vähän ydinluita. Noita luita olisi voinut olla enemmänkin, mutta tilatessa kun ei ollut mitään käsitystä siitä mitä luut ylipäätänsä painaa. Kyllä noistakin jonkun liemen keittelee. Jauhelihaa on jo testattu, aivan sairaan hyvää (edelleen) ja maksaa ajattelin ehkä grillata sillä se ei ole siis jauhettua vaan kokonainen köntti (ääks! tätä en tajunnut, mutta joutaapa taas opettelemaan jotain ihan uutta).

Ja viikon päästä on vuoden viimeisin Friida kananmunatoimitus ja niitäkin täytyy todellakin tilata lisää ja saahan sieltä Eggspressistä kaikkea muutakin kuin niitä munia.

Nyt siis yökukkumaan töihin ja tekemään listaa mitä pakata Peurunkaan mukaan. Tulee kyllä ihan hitsin paljon tavaraa...

iive