Mille haluan elämääni elää ja elämänenergiani antaa?

Tästä vuodesta on kyllä jotenkin todella hyvät vibat. Energia alkoi muuttua jo ennen Uutta Vuotta ja nyt sen kyllä tuntee aivan täysillä ja kaikki on tapahtunut aivan itsekseen, pakottamatta, ihan kuin olisin vain herännyt taas eloon.

Näin tämän Tsemppikalenterin facebookissa ja se oli tilattava heti. Muutenkin kuva henkii juuri sitä tämän vuoden fiilistä. Keltainen väri, tsemppi, puhdas valkoinen joukossa, Hamsa hand löytyi kaupasta aivan sattumalta joulun aikoihin ja heti kolahti. Amatsoniitti onkin ollut jo syksystä asti tiiviisti mukana. Kultainen väri on ollut myös hyvälle tuntuva, maalauksiinkin sitä on tullut reilusti.

Kullankeltaisessa on mukana aidon kullan jaloutta. Se edistää uskollisuutta, ikuisuutta, jalomielisyyttä, todellista korkeampaa viisautta. Pyhimykset on kuvattu keltaisen valon ympäröiminä. Kulta on kristallisoitunutta auringonvaloa. Kultaisten korujen käytön sanotaan helpottavan ihmistä läpikäymään ikääntymiseen liittyviä kriisejä.

Hamsa Käsi on muinainen onnellisuuden ja vahvuuden symboli, jonka sanotaan suojelevan ja tuovan hyvää onnea. Käden viisi sormea symboloivat ihmistä, edustaen neljää raajaamme, sekä päätämme, joka hallitsee niitä. Silmä suojelee kateudelta ja negatiiviselta energialta.

Eli juuri sitä mitä tarvitsen! Etenkin negatiivinen energia on vaikea juttu, vaikka viimepäivät olenkin pysynyt paremmin siinä omassa energiassa, silti siihen omaan negatiiviseen ajatukseen tai toisen negatiivisuuteen on aivan liian helppo lähteä mukaan.

Amatsoniitti: Hyvän olon kivi, joka rauhoittaa hermoja ja tyynnyttää huolestunutta mieltä. Vahvistaa auraa ja lievittää stressiä. Auttaa puhumaan suoraan vaikeistakin asi­oista. Kivestä on hyötyä masentuneelle. Poistaa mielipahaa käsiteltäessä vaikeita asioita.

Ja taas niin täsmää vaikka en ole masentunut enää ja tuntuu siltä, että etenen positiivisemmassa elämänvirrassa, silti persoonani perusvire on alakuloisuus ja huolehtivaisuus ja murehtiminen jos en ole omassa voimassani kiinni.

Luontopolulla lenkkeillessä näin jopa pilkahduksen aurinkoa. Jotenkin kuva kuvaa hyvin sitä miltä nyt tuntuu. Valoa on tulossa vaikka harmaata on vielä.

Jälkeenpäin ajatellen vuosi 2017 tuntuu todella rankalta ja jopa hieman epätodelliselta vuodelta. Onneksi valokuvat kertovat myös toisenlaista tarinaa, on ollut raskaiden hetkien lisäksi myös paljon, paljon hyviä hetkiä. 2017 toi mukanaan isot mullistukset töissä, oli paljon ihmisistä luopumista kaikkien työkavereiden vaihtuessa, parhaan ystävän kuolema, masennus, työuupumus ja villiintynyt fibro.

Mutta nyt kun katson taaksepäin, niin vuosi 2017 toi myös elämääni monta hienoa uutta ihmistä ja upeita kokemuksia mm. Kolilla käyminen jäi mieleen vahvasti, uimakoulussa opin uintitekniikkojen salat. Sairasloma antoi minulle mahdollisuuden käydä läpi elämäni kaikilla osa-alueilla. Sain myös aikaa olla perheeni kanssa. Olen paljon käynyt läpi arvojani ja sitä mille haluan elämääni elää ja elämänenergiani antaa. Olenkin koittanut keskittyä läsnäolon hetkiin juuri itseni ja perheeni kanssa ja puolisonkin kanssa eletään jotain 10v hääpäivähuumaa, joka on aikas ihanaa. Nämä kaksi, Lintunen ja puoliso kun ovat vaan ne mun elämän ykköstyypit itseni jälkeen <3

2017 antoi minulle myös jotain valtavan upeaa. Kesällä hankitun museokortin myötä vierailin paljon erilaisissa taidenäyttelyissä ja nautin taiteesta valtavasti. Rakkaus klassiseen musiikkiin syntyi myös syksyn myötä (siis on ihan radiokanava kuin Classic!!!)
Ja kaikista upeimpana oli oman luomisvoiman syttyminen uudelleen monien vuosien jälkeen.
Pieniä pilkahduksiahan tässä on ollut muutaman vuoden aikana, mutta nyt tunnen kuinka kanava on auki. Ei tarvitse enää epäillä eikä kyseenalaistaa.

Tälle vuodelle toivon, että saan keskittyä mielen lisäksi myös kehoon. Varsinaisia painonpudotus-ajatuksia minulla ei ole, mutta kyllä tämä kerääntynyt rasvakudos kieltämättä tuntuu ahdistavalta. Ja se nimenomaan tuntuu, ei niinkään näytä. Rasvasoluthan uudistuvat suhteellisen hitaasti (jokin väite asiasta olisi 25vuotta), joten halu uusiutumiselle johtaa myös haluun päästä noista vanhoista rasvasoluista eroon. Rasvasolut säilövät kehossa myös erilaisia ympäristöstämme kerääntyneitä "myrkkyjä ja kuona-aineita", joten hus hus niille!

Liikunnan suhteen viime vuosi oli aikalailla haastava. Hyvin alkaneet salitreenit eivät sitten kuitenkaan sujuneet, joten palasin hyötyliikunnan ja metsässä samoilun pariin. Marjastin ja sienestin, vierailin myös Kolilla, Vallisaaressa ja esimerkiksi ihan Seinäjoen luontopolulla, jossa sielläkin oli upea metsätunnelma. Liityttin myös Luonto-Liiton jäseneksi ja parilla metsäretkellä ollaan käyty sen myötä myös.

Uimakoulu antoi uuden sysäyksen uintiharrastukselle. Vedessä liikkuminen tuntuu olevan keholleni hyväksi. Koska kesän järvivesi oli ihan sairaan kylmää, uitiin sen sijaan paljon kylpylässä ja ihan omassa uimahallissa jatkettiin syksyllä. Tosin toivon kyllä, että ensi kesänä olisi lämmintä vettä, jos ei, niin täytyy varmaan ostaa sellainen märkäpuku vai mikä lienee...

Lihaskunnon merkitystä ei voi kuitenkaan väheksyä, joten kehonpainotreenit ovatkin tämän vuoden Se juttu. Salillakin kaikki meni niin pitkään hyvin kun maltoin tehdä vain näitä kehonpainotreenejä. Ongelmat alkoivat punttien nostelusta ja toki stressilläkin oli osansa.

Syömisten suhteen viime vuonna keikuttiin aikalailla 50%-50% linjalla. Paljon hyvää, laadukasta ruokaa, mutta turhan paljon myös tunnesyömistä ja sokerikoukkua.

Kaikesta tästä voisi siis sanoa, että 2017 vei paljon, mutta antoi myös paljon. En olisi uskonut, että se repisi ja raastaisi kaiken tähän asti eletyn niin raskaasti ja raadollisesti auki, kyseenalaistaen aivan kaiken, mutta tapahtuneesta huolimatta olen nyt tässä, paljon voimakkaampana ja paljon enemmän sillä omalla tiellä.

iive