Uneton, tipaton, sokeriton mut ei onneton

Voi luoja, että ihminen on aivan eri ihminen kun on nukkunut hyvin. Uniongelmainen tietää kyllä kuinka sitä aivan erilaista virkeyden tunnetta arvostaa aamulla herätessään. Uniongelmaiselle se kun ei ole itsestäänselvyys vaan hyvä yö on lähes enemmän bonus kuin arkea. Vapaapäivien öistä ensimmäinen sujui surkeasti, toinen ihan mukavasti josta taas pääsin hurmioitumaan virkeänä olon fiilikseen ja tänään voin taasen fiilistellä sitä kun ei nukuttanut... voihan elämä.

Olen päässyt burn outista toipumisessa jo aika pitkälle, silti sitä varjostaa edelleen huonosti nukutut yöt ja se on suuri riski sairastua uudelleen. Sillä jos keholta puuttuu palautumiskanava niin ei hyvin käy.

Onneksi vapaapäivinä olen nukkunut ihan hyvin. Työpäivien rasite sen sijaan on ollut nukahtamisvaikeudet, yöllä heräily ja liian kevyt uni. Jokin tuolla työssä ilmeisesti minua vielä rassaa kun reagoin kuitenkin näin vahvasti vaikken ahdistusta tunnekaan. Myöskään työasiat eivät pyöri päässä, mutta ilmeisesti siltikin keho käy työstä niin ylikierroksilla ettei kunnon syvään uneen oikein tahdo päästä.

Aloitin Freetoxaajissa keskustelun yövuoroista palautumisesta, mutta aikalailla se meni yleiseen nukkumis-asiaan. Toki jotain paasto/syömishommeleitakin siinä samalla keskustelimme mm. eväistä, paastosta jne. Itsellä yöllä tulee paastotessa huutava nälkä ja sitten kylmyys, joten evästä täytyy olla. Viimeksi eväänäni oli vihermehu, iso smoothie (jota join yön mittaan pienempinä annoksina) ja annos ns. kotiruokaa.

Edelleenkin lähes ainoa kokeilematon konsti näistä uniasioiden "kikkakolmosista" on pidempijaksoisempi Neurosonic-hoito, jolla voisi hermostoa rauhoittaa.  Ainoa este hoitokäynneille on tällä hetkellä viitsiminen. Hoitoon kun pitäisi ajella Jyväskylään vastakkaiselle laidalle. Eivätkä hoidot ilmaisiakaan tietysti ole. Niin ja tietenkin tuo piikkimatolla kävely on nyt testauksessa josta jo viimeksi hieman kirjoitinkin. Tämä homma aiheuttaakin kuulkaas aikamoiset surinat jalkapohjiin, hyvällä tavalla siis!

Olen nukkumisen tukena käyttänyt myös vuosia Melatoniinia. Se on ollut nukahtamisongelmaisen unelma-troppi, mutta jolla silläkin on omat haittavaikutuksensa pitkäaikaisessa käytössä. Lisäksi melatoniini ei tunnu itselläni vaikuttavan kuin nukahtamiseen, unen syvyyteen sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Muutamana yönä olen kokeillut myös Sininen uni-valmistetta, joka perustuu valeriaanaan ja l-teaniiniin. Tällä luontaistuotteella olen kokenut olevan pientä vaikutusta unen syvyyteen. Luontaistuotteista testaamatta on vielä Tyyni-juomajauhe, lähinnä sen hirvittävän hinnan vuoksi. En ymmärrä kuinka se voi ollakin niin kallista? Itse tuotetta on kyllä valtavasti kehuttu, joten kaipa sitäkin pitää kokeilla jossain vaiheessa.

Kuten monet muutkin, vietän minäkin tipatonta tammikuuta. Jossain vaiheessa syksyä huomasin työputken päättyvän useampaankin viinilasilliseen. Oli ihanaa aloittaa "viikonloppu" rentoutumalla tv:n tai kirjan ääressä viiniä nautiskellen. Kuten lähes jokaisen suomalaisen suvusta, myös minunkin suvustani löytyy alkoholismia, joten olen asian kanssa tarkkana ja reagoin tilanteeseen (ehkä liiankin) herkästi. Sillä se mikä monelle suomalaiselle on ihan normaalia alkoholin käyttöä, on minusta jo aivan liiallista. Tipaton tammikuu kestäköön siis tammikuun tai vaikkapa muutaman muunkin kuukauden siihen päälle. Sinänsähän alkoholia ei mihinkään ihminen tarvitse, joten ilman sitä voi aivan hyvin olla ja käyttää aikansa (sekä rahansa) johonkin muuhun. Alkoholi hidastaa myös palautumista ja keventää unta, joten siitäkin syystä on syytä olla asian kanssa tarkkana.

Olen päätynyt myös pitämään sokeritonta tammikuuta. Tätä meillä viettää koko perhe, tosin lapsen kanssa ei olla niin tiukkana. Omaan masennukseen ja burn outiin reagoin syksyllä vahvasti tunnesyömällä ja kiloja kertyi se muutama häiritsevä kappale. Yhtälailla kuin tipaton, syntyi sokeriton ajatus luontaisesti. Keho luontaisesti kertoi, että nyt riittää, joten sokeria tai alkoholia ei ole tullut kaivattuakaan. Olo ei siis tunnu siltä, että minulta kielletään jotain jota tahdon. Tämä on mielestäni asiassa tärkeä pointti, sillä kieltäytyminen johtaa usein repsahtamiseen, jopa liioitellusti.

En ehkä enää suhtaudu sokeriin aivan niin kielteisesti kuin aikaisemmin. Etenkin jos käytössä on ruskea raffinoimaton sokeri. Toisaalta teolliset makeiset ja herkut sisältävät entistä useammin sokeriakin pahempaa glukoosi-fruktoosi-siirappia. Tämän kaverin kanssa olisin tarkkana, sillä esimerkiksi sen verensokerivaikutukset ovat aikamoiset.
Sokeri ja makeutusaineet tuntuvat aiheuttavan kehooni pahimmat kivut, joten senkin vuoksi sokeria olisi minun hyvä välttää ja suosittelen samaa jokaiselle fibromyalgikolle. Silti riippuvuuteni sokeriin on monimutkainen, niin fyysinen kuin henkinenkin asia etten tiedä pääsenkö koskaan eroon tästä kierteestä. Olisi kyllä vapauttavaa suhtautua sokeriin ja herkkuihin neutraalisti, mutta en tiedä onko se koskaan mahdollista. No, aika näyttää.

Toipumisen myötä keho ja mieli halajaa taas jo treenin pariin. Edellinen kuntosalitreeni-yritys meni hyvästä alusta huolimatta mönkään kun keho ei sitä pidemmän päälle kestänytkään, joten tällä kertaa yritän kotijumppaa. Etenkin kuminauha-vastuksena kiinnostaa ja sellaiset onkin maanantaina ostoslistalla Lidlistä :) Vanhat jumppakuminauhani kun olivat hapristuneet aivan piloille, katkesivat mokomat :D Kotijumppaan motivoituminen onkin sitten haaste. Itse jumppa ei niinkään. Omaan päähän tulee nyt vain takoa ajatus siitä että kevyt jumppailu on minun keholleni paljon parempaa kuin rakastamani hampaat irvessä treenaaminen. Ehkä joskus tulen kotijumpastakin ne endorfiinit saamaan. Ainakin toivossa on hyvä elää ;)

Jumpan lisäksi aion jatkaa uintitreenejä. Tavoitteena on oppia uimaan vapaa-uintia. Tällä hetkellä oma potkuvoima on aivan onneton, joten sitä treenaan. Sport directistä löytyi onneksi miniräpylät joilla saa kehitettyä niin potkuvoimaa ja samalla sitä tekniikkaakin kun ei koko ajan tunne uppoavansa altaaseen. Suosikkipuuhaani vesijuoksua en sen sijaan aio hylätä vaan uintitreenit koostuvat erilaisista uintiharjoituksista ja vesijuoksusta.

Lisäksi olen todella pikkuhiljaa ruennut kävelemään töihin. Vielä homma ei aamuvuoropäivinä onnistu, mutta iltavuoroon olen nyt muutaman kerran kipsutellut kävellen ja mennessä vielä mutkan kautta luontopolkua pitkin.  Tuo työmatkakävely olisikin järkevää, sillä siinähän sitä tulisi päivän liikunta samassa paketissa työn kanssa. Inhoan vain tuota reittiä, joka kulkee reippaasti liikennöidyn autotien vieressä ja oikein kuulokkeetkaan eivät sitä autojen äänien stressitekijää saa oikein häivytettyä. Ei tietenkään ole kovin ekoteko ajaa itse autolla työpaikan pihalle ja sitten käydä lenkillä mukavammassa ympäristössä, mutta näinkin on tullut usein tehtyä juuri tuon työmatkareitin epämiellyttävyyden vuoksi, valitettavasti.

Eilen illalla tosin klassinen musiikki siivitti sen verran mukaviin fiiliksiin, että ne autotkin aivan unohtuivat ja mälsä reitti, joten ehkäpä siinä on sitten ekologisempi ratkaisu tällekin asialle...

iive