Ja ei olisi oikeasti voinut olla paremmin näin, sillä kun Paviljongissa oli se 500 ihmistä vissiin, niin nyt saatiin pienemmissä puitteissa hyvin erilaista settiä ja olipa mahtavaa, että porukka innostui myös vuoropuheluun! Ettei ollut sellaista, Tomi puhuu, kaikki muut vaan kuuntelee, juttua. Saatiin esittää myös kysymyksiä ihan missä vaiheessa vaan luentoa ja itsekin sain muutamaan mielessä olevaan kysymykseen hyvät vastaukset.
Keuruun jälkeen suunnattiin vielä Mänttä-Vilppulaan ja kuunneltiin jutut vielä toiseen kertaan, mutta hyvän puhujan kyllä tunnistaa siitä, että eipä ollut ulkoa opeteltu setti, sillä osittain jutut oli tietysti samat, mutta ne myös elivät yleisönsä mukaan ja olivat näin ollen erilaisia joiltakin osin. Keuruulla oli myös mukana Ilkka Koppelomäki joka oli myös hyvin innostava tyyppi. Ilkka puhui ihmisistä, suhteista ja innostumisesta ja täytyy sanoa, että ei ollut kyllä turhaa puhetta se. Ihan mieletöntä on se, että enää ei todellakaan puhuta vain siitä syödäänkö perunoita vai ei, vaan puhutaan myös siitä miltä meidän päässä ja etenkin sydämessä tuntuu, puhutaan henkisestä hyvinvoinnista, yhteydestä muihin ihmisiin ja yhteydestä itseen. Tomikin näitä asioita painotti ja hienoa on kyllä se!
Oikeastaan kaiken tämän ihmisistä, ystävyydestä, omasta porukasta, innostumisesta ym. puhumisen myötä aloin miettiä taas omaa osallistumistani LIFWiin. Olen kyseenalaistanut sitä, koska onko mitään järkeä jos nämä kaikki perustason asiat ovat jo kunnossa? Kuitenkin olen tällä tiellä ihan helkatin yksin. Toki blogistaniasta on apua, joistakin Facebook-ryhmistä löytyy samantyyppisiä ihmisiä ja omasta elämästäkin löytyy joitain ystäviä, jotka elää tätä samaa, mutta silti koen, että kaipaan sitä ryhmävoimaa, kaipaan sitä ihan älyttömästi... kaipaan paikkaa, joissa voin hehkuttaa onnistumisia ja toisaalta, joissa voin pyytää tukea vaikeaan hetkeen.
Rupesin miettimään myös tilannettani ihan erilaiselta kantilta. Koen olevani loppusuoralla, ne suurimmat asiat ruokavalion ja painonpudotukseen vaikuttavien asioiden kanssa on tehty. Jos jatkan vain näin, paino putoaa ilman sen suurempia tuskia, se voi tosin viedä kauan, mutta sehän vaan on hyvä. Ainoa vaan, että kun tässä mun projektissa se painonpudotus ei ole se pointti, sillä nyt pitäisi pikkuhiljaa ottaa se askel mm. liikunnan suhteen, että saavuttaisin sen oikeasti hyvän kunnon ja fyysisen terveyden. Mitä tapahtuu kun aloitan treenaamisen? Kun aloitan ihan oikeasti tavoitteellisesti kehittämään lihaskuntoa? Tässä tilanteessä, tällä rasitustasolla ja tällä ravitsemuksella kaikki on ok. Ei ole fibroa ja kaikki rullaa. Mitä tapahtuu kun vaihdetaan tasoa? Pitääkö minun tehdä kaikki tämä ihan yksin? Niin kuin tähänkin asti. Miksi en voisi ottaa mukaan ihan jäätävää määrää ihmisiä, jotka on tehneet sen jo ja ihmisiä, jotka ovat kanssani kenties samassa tilanteessa?
Ja tästä kaikesta jaarittelusta voi varmaan arvata, että kyllä! Osallistun pian alkavaan LIFWiin ja katotaan kuinka siinä käy :) ja passaako se mulle.
Hmm... ei oo kuvassa yhtään pulleroa, ei <3 JEE!
Mäntän keikka loppui puoli kymmenen jälkeen, joten olipa pitkä päivä, onneksi oli eväät kunnossa ja Keuruun ABCllä sain ihan mahtavaa palvelua. Listalla oli vain ranskista ja hampparia, salaattipöytä löytyi, mutta se oli keliaakikon painajainen. Kysäisin sitten, että olisko mahdollista saada puhdas salaattiannos keittiöstä broilerifileellä ja yllätyksekseni asiasta ei edes tarvinnut vääntää vaan sain ihan mahtavan annoksen salaattipöydän hinnalla. Aika paljon gluteenittomat on saaneet vääntää asioista ABCllä (ja joka paikassa lähes ylipäätänsä), mutta tänään tähdet oli vissiin jossain tosi hyvässä asennossa kun kaikki rullasi ilman vastoinkäymisiä.
Nyt on jotenkin hyvä fiilis kyllä. Tiedän, ettei mun tartte enää jatkaa tätä mun ElämäKunnossa-projektia yksin, vaan pääsen isoon innostuneeseen porukkaan mukaan. Innostuneena ja inspiroituneena siis jatketaan. Tämä viikonloppu tuokin ihanaa piristystä ja vaihtelua arkeen, sillä tänään vietetään parisuhde-iltaa (ne ihmissuhteet!!!) ja tehdään jotain vähän spesiaalimpaa (ja mulle haasteellista) kun mennään Stand Up-kiertueelle ja huomenna juhlitaan 9v Lintusta sukulaissynttäreiden merkeissä (ne ihmissuhteet!!!).
Paljon tuttua sinun jutuissa. Luulen että tulet pitämään tulevasta Lifw elämästä ☺️
VastaaPoistaTää on tällä hetkellä ehkä ainoa valmennus, joka ainakin vaikuttaa siltä, että kohtaa ne omat arvot ja muutenkin oon saanut hommasta tosi iloisen, lämpimän ja positiivisen kuvan <3 Kyllä mulla sellainen kutina on, että tästä ei voi syntyä kuin ihan parasta <3
PoistaHei, aivan mahtavaa, että päätit lähteä mukaan haasteeseen! Sieltä saat varmasti tukea ja inspiraatiota juuri niihin juttuihin, mitkä sua juuri nyt puhuttelee. :)
VastaaPoistaT. Toinen apulainen
Kyllä pitkään on asiaa pyöritelty ja näin se vain taitaa olla, että tyhmähän mä olisin jos tässä nyt kaikki yksin vaan pakertaisin kun kuitenkin samalla on hirveä vertaistuen ym. kaipuu ;) Joten ollaan siis fiksuja <3 Uskon, että vaikka perushommelit on aika hanskassa (kun ei oo mitään kriisejä ym. menossa) niin siellä on paljon juttua ja ihmisiä joilla on mulle paljon, paljon uutta annettavaa. Ja koska ei ehkä niin ruokavaliota tarvitse fiilailla niin kerrankin voin keskittyä vaikka vain siihen liikuntaan ja palautumisen harjoitteluun <3
Poista