Sairaslomalla

Magneettikuvauksen jälkeinen uupuminen tai siis äkillinen (?) stressireaktio veti kyllä näköjään ihan totaalisesti mehut pois tästä leidistä. Olo on yhtä hehkeä kuin nihkeäksi väännetyllä tiskirätillä, joka on jätetty tiskipöydälle haisemaan :P

Mieli kipinöisi lenkkipolulle tai salille tai jumppaan, mutta kropasta ei lähde minkäänmoisia tehoja. Onneksi kätköily on pitänyt edes hieman liikkeessä ja ulkoilemassa. Ja kotikotona ollessa on lapsenvahtiakin kivasti tarjolla, jos kätköt eivät ole olleet lapsisopivia.

Ruoka-asiat on olleet "vähän" retuperällä. PepsiMaxia, batterya, suklaata ja konvehteja, karkkiakin... Vihanneksia on tuskin tullut syötyä "puolta kiloa päivässä". Tavallaan asia on ahdistanut, mutta tavallaan ei. Vaatteet mahtuu päälle, joten tuskin se paino nyt niin kamalasti on noussut.

Kaikista eniten ärsyttää vetelä olo ja uniongelmat. Vaikka koko ajan olen yrittänyt pitää edes jonkinlaista päivärytmiä päällä niin silti kroppa yrittää koko ajan väittää, että päivät ovat nukkumista varten, ei yöt.

Kätköily on kuitenkin piristänyt mielettömästi! Ja kotikotiseutuvilla onkin ollut kieltämättä mielettömän upeita kätköjä, joiden tekemisessä on nähty totisesti vaivaa eikä niiden hakeminenkaan ole ollut välillä kovin helppoa.

Täällä tuli muunmuassa kirjaimellisesti koluttua... (kuva: panoramio.com)

Sää on ollut melkoinen. Välillä paistaa aurinko ja tiet on peilijäässä ja välillä myrskyää niin, että tukka päästä lähtee. Samanlaista se kai on ollut kaikkialla?

Liukasta???

Ja koska yöllä ei nukuttanut niin olipas kivaa käydä vähän yökätköillä eli sellaisissa paikoissa joissa päivällä on yksinkertaisesti ihan liikaa porukkaa. Yöllä sai koluta rauhassa.

Nano

Kunnon vehkeet että näkee. Ja kivan mustat silmänaluset...

Onneksi olen löytänyt ainakin jollain tasolla itselleni sisäisen rauhan eikä pelko ole koko ajan läsnä. Vielä olisi viikko tuloksia odotettava...