Erilainen syöminen

Hellepäivä ulkoillen, palstaillen, parvekkeella auringosta nauttien samalla kun Lintunen pulikoi. Nyt vieressä jäätee, johon pulautin uimaan pakastettuja aprikooseja jääpalojen puutteessa. Ei muuten mikään hullumpi vaihtoehto todellakaan, sillä sulaessa hento aprikoosin tuoksu leijailee nenään teetä siemaistessa.

On ollut helppoa siirtyä laihdutus-moodiin. Varsinkin kun kroppa jaksaa ja haluaa liikkua. Sekin helpottaa ettei ruokaa tarvitse enää punnita, ei tarvitse tietää tarkkoja speksejä siitä kuinka monta vihreää pallukkaa tänään kirjautuu ruokapäiväkirjaan, vai mistä se nyt herjaa ja näyttää punaista valoa. Ei tarvitse tietää olenko tänään syönyt nyt 780g vihanneksia ja kasviksia vai peräti 860 grammaa? Vai jäikö kasvispallo nyt sittenkin keltaiseksi?
Ei, nyt riittää että syön jokaisella päivän aterialla runsaasti kasviksia tai marjoja tai hedelmiä, niin, niitä banaaneja, mangoja ja ananaksia myös ja hui kauhistus, viinirypäleitäkin!

Juuri nyt en laske edes kaloreita. Syön juuri sen verran kuin tuntuu, etsin olotilaa nälkä, miltä se tuntuu? En toki näännytä itseäni vaan etsin kropastani niitä viestejä milloin on oikeasti nälkä. Ja ei mitenkään yllättäen nälkä tulee silloin kun on aika syödä.
Etsin myös olotilaa kylläisyys. Milloin se tulee? Paljonko on tarpeeksi vai mikä on liikaa?

Toivon ettei minun tarvitsekaan alkaa punnita ruokaa tai laskea kaloreita, että paino tippuisi näinkin ja tippuuhan se, ehkä hitaammin vain. Ja ikinähän kasvaimen aiheuttamia hormonimuutoksia ei voi jättää huomiotta. Voihan olla, että ne vaikuttavat laihtumiseen kovinkin vaikeuttavasti.

Voi jo kuinka odotankaan jo mansikka-aikaa. Silloin ei muuta syödäkään kuin niitä ;D

iive