Mindful eating ja sadepäivä

Anonyymi kyseli edellisessä postauksessa olenko kuullut Mindful eatingista. Olen kyllä joskus kuullut termin, mutta mitään hajua ei ollut mistä on kyse. Google johdatti minut Keventäjien artikkeliin ko. asiasta ja tunnistin kyllä omia ajatuksiani sieltä kovastikin.

Seuraavassa lainauksia artikkelista:

Mindful eating eli suomeksi tiedostava syöminen tarkoittaa, että ruokailuun kiinnitetään huomiota, ei syödä tiedostamatta, ei tunnustelematta, ei ajattelematta, ei huomaamatta, ei tajuttomasti eikä mielettömästi.

Kun syöminen menee väärille raiteille (mindless eating), teemme huonoja valintoja, syömme, vaikkei ole nälkä, käytämme ruokaa olon helpottamiseen, itsensä hellimiseen, hoitamiseen, palkitsemiseen. Ruoka voi kyllä olla mielessä, paljonkin, se voi jopa hallita mieltä tai tuottaa pahaa mieltä.

Mielekkäässä syömisessä

• opetellaan syömään nälän ja kylläisyyden mukaan, kehoa ja sen tarpeita kuunnellen
• tunnistetaan niitä seikkoja, jotka tarpeettomasti lisäävät syömistä (tunteet, tilanteet, tapahtumat, tavat, tietyt ruoat)
• arvostetaan ruoan laatua enemmän kuin ruoan määrää
• kunnioitetaan ruoan ravitsemuksellista arvoa, sen elämää ylläpitävää ja hyvinvointia tuottavia ominaisuuksia.

Koko artikkelin voit lukea TÄÄLTÄ.

Uusimmassa Kunto&Terveys-lehdessä oli myös lyhyt artikkeli Tunnesyömisestä.

Tunnesyömisellä tarkoitetaan sitä, että jokin tunne saa syömään tavallista enemmän. Iloonkin voi herkutella, mutta yleensä karkkihyllylle ohjaa suru, ahdistus, masennus, jännitys tai stressi.

Tämän kanssa minulla olisikin kovasti vielä hommia tehtävänä, sillä tunnesyöminen on yksi suurimmista sudenkuopista matkallani. Toisin kuin Patrik Borg kirjoitta Kiloklubin artikkelissa; Tunnesyöminen ja makeanhimo on useimmiten nälkää, niin itse kyllä olen täysin diagnosoinut itseni tunnesyöjäksi ja siinä ei auta ateriarytmit eikä muut kun "tekee mieli" ottaa "sokerikännit" stressaavassa tilanteessa. Tämä asia on todellakin vaikea juttu ja voi niin helppo unohtaa laihdutushuumassa silloin kun kaikki menee hyvin.

Tänään on ollut vähän flunssanpoikasta (tai sitten kaikki johtuu matalapaineesta) ilmoilla. Kunnon tujaus vitamiineja ja buranaa tuntuvat helpottavan ja sadekin ehkä. Aamulla käytiin Lintusen kanssa leikkipuistossa, jossa tein leikkipuisto-treenin ja venyttelyt loppuun omalla hiekkalaatikolla. (Silloin ei siis satanut vielä.) Sen jälkeen olo olikin varsin nuutunut ja väsynyt, vasta illalla piristysruiskeen toi hetkisen sadelenkkeily luontopolulla. Siellä olikin pistetty paikkoja talven jäljiltä kuntoon mm. sillat veden alta, joten sinne voisikin fillarilla suhauttaa lenkkeilemään jokin päivä.
Olisihan tuon lapsen voinut istuttaa televisionkin ääreen kun se alkoi illalla kimpoilemaan seinille, mutta täytyy sanoa, että parempi näin.

Sade voi olla hidaste mutta ei este :)

iive