Miettimisen paikka

Eilisen lasten liikkumispostauksen jälkeen lähdimme Lintusen kanssa lenkille.
Tokikaan en raahaa 2½vuotiasta lasta millekään hikilenkeille tai pakota häntä mihinkään vaan suunnittelen liikkumisen niin, että se on pienestä lapsesta mielekästä.

Niinpä suunnittelimme retken, jossa olisi aarteen etsintää, city-lampaita, sorsien syöttämistä ja leikkimistä. Kyllähän sellaisesta lapset tykkää!

Jyväskylän kaupungilla on lampaita kesätöissä monessakin eri paikassa. Suunnitelmissa oli katsella lampaita Jyväsjärven rannalla, mutta nämä lampaat osuivat reitin varrelle ihan yllätyksenä.

Siinä sitten katsoin kun lapseni juoksenteli ja minä vieressä. Ja rupesi huono omatunto kolkuttamaan ihan urakalla.
Satun nimittäin olemaan aikamoisen saita ihminen ja vaikka lapselle onkin jos jonkinnäköistä tavaraa hankittu ihan viimeisen päälle niin nytpä oikein tajusin millä kengillä se lapseni oikein liikkuu.

Tokikin nämä ihkut Hello Kitty-kengät ovat Lintusesta aivan ihanat ja silleen eikä nyt mitkään varsin kamalatkaan, mutta vähän pieneksi käymässä. Sitten katsoin omiin jalkoihini joissa komeili oikein viimeisen päälle juoksukengät. Silloin nolotti.

Jo retken jälkeen kävimme kaupassa etsimässä kenkiä, mutta ei löytynyt. Tänään auoin kukkaronnyörejä oikein urakalla ja ostin kunnon kengät lapselle.

Uskomattoman kalliita on muuten noi lasten kengät. Nämäkin 52,90e! Toiset hyvät lenkkarit olisivat maksaneet kympin vähemmän, mutta ilman gore-texejä ja nämä voi lisäksi pestä pesukoneessa! Kyllä siitä kympin extraa maksaa.

Nyt kelpaa liikkua ja mua ei enää hävetä.

iive