Olen puhunut paljon äitini kanssa painosta ja olen todella kiitollinen siitä, että olivatpa hänen omat mielipiteensä asiasta mitkä hyvänsä, niin aina hän on tukenut minua omissa ratkaisuissani. Koskaan hän ei ole saanut minua tuntemaan itseäni ylipainoiseksi ja aina kun olen yrittänyt pienentyä, niin hän on tukenut minua. Toivon että itsekin osaisin suhtautua samalla tavalla häntä kohtaan ja omaa tytärtäni kohtaan. Kovasti yritän tätä harjoitella.Tämä kirjoitus on omistettu äidilleni, jota rakastan ja joka on niin viisas että antaa kaikkien olla juuri sellaisia kuin he ovat.Kiitos.
Painonpudotusprojektini ja liikunnallinen herääminen on kuin uskoon tulo. Elämä saa aivan uudenlaisen näkökulman ja välillä liikutaan onnen hurmiossa ja välillä tuskan suossa. Se miksi minä laihdutan on mysteeri. Miksi minä en halunnut olla kuin More2Loven tytöt (en nyt tähän muutakaan esimerkkiä keksinyt) eli tyytyväisesti sellainen kuin
Johtuuko se yhteiskunnan paineista ja kauneusihanteista tai kokemuksesta etten ole niin hyvä tai "ulkomuodollisesti pätevä" kuin muut? Minkälaisia ovat omat kauneusihanteeni ja kuinka ne ovat syntyneet?
Eilen katsoin salilla itseäni peilistä. Päällä oli juuri SportsDirectiltä saapuneet uudet jumppavaatteet, kokoa M jotka mahtuivatkin jo nyt päälle vaikka kesää varten ne tilasin. Tuntui hyvältä sopia vaatteisiin ja silti välillä peilistä katsoessani näin vain ne muhkurat ja makkarat (joita ei enää oikeasti edes ole muualla kuin siellä peilissä, mun minäkuvassa joka ei ole muuttunut vielä), vieläkin näkymättömissä olevat lihakset. Olen tottunut katsomaan itseäni peilistä niin, arvostellen vaikkei enää olisikaan mitään syytä, olisiko koskaan ollut?
Yhteiskunta, media ja joka hemmetin tuutti toitottaa sitä millaisia meidän pitäisi olla. Me bloggaajatkin oikeastaan tehdään sitä samaa. Nykyaikana ei ole moraalisesti hyväksyttyä olla ylipainoinen. Minun täytyy myöntää, että ajattelen samalla lailla. Toivon jokaiselle ylipainoiselle samaa pelastusta, jonka itse kuvittelen saaneeni, ihan niin kuin kukaan ylipainoinen tarvitsisi sitä "pelastusta".
Oikeasti, jos olette tyytyväisiä, niin olkaa just sitä mitä haluattekin olla. Ja vaikka joskus vaikutankin terveyspropagandaa suoltavalta himojumppaajaviherpiipertäjänatsilta, niin oikeasti en halua mitään muuta kuin että ihmisillä olisi hyvä olla.
"Miettikää sanaa ylipaino. Jo, se sana on ongelma. Siinä on se "yli". Ei ihmiselle ole olemassa ylipainoa. Oikeita painoja voi kullekin olla monta, paino voi muuttua elämän eri vaiheissa ja olla silti oikea, hyvä, ihmiselle sopiva. Vääräksi paino muuttuu vasta äärilukemissa, kun on niin lihava tai laiha, ettei keho sitä kestä." Lainaus: Pekka Hiltunen -ISO-Minä itse en ole halunnut olla tällainen kuin olen ollut, johtui se mistä tahansa piiloviesteistä tai kehonkuvan vääristymisestä. Tai siitä etten vielä ole ollut siinä minun oikeassa fyysisessä painossani. Siksi on olemassa tämä matka, tämä blogi, oman itsensä löytämisestä, tasapainosta. Missä sen päätepiste on niin sitä ei tiedä vielä kukaan.
iive
Silloin kun olin vielä sairaalloisen lihava, olin aivopessyt itseni ajattelemaan että olen onnellinen ja tyytyväinen sen kokoisena. Vasta kun päätin mennä lihavuusleikkaukseen ja tajusin miten ylipainoinen olenkaan, tajusin myös oman tyytymättömyyteni niin terveyttäni kuin ulkonäköänikin kohtaan. (Tällä en tietenkään tarkoita, että muut eivät mielestäni saisi olla itseensä tyytyväisiä ylipainoisina.)
VastaaPoistaOlen ikävä kyllä törmännyt sellaisiinkin lihavuusleikattuihin, jotka ovat laihduttuaan alkaneet jotenkin karsastaa ylipainoisia ihmisiä, ja miettineet voisivatko mennä kertomaan lihavuusleikkauksen mahdollisuudesta tuntemattomalle lihavalle esim. kadulla. Se on mielestäni on ihan kipeetä ja myöskin toisen aliarvioimista: aika harvassa on sairaalloisen ylipainoinen suomalainen ihminen joka ei ole leikkaushoidosta kuullut.
Tuon ISO kirjan luettuani tajusin oikeasti että myös runsaampi paino voi olla joillekin vaihtoehto ja että tällaisessa maailmassa sen kanssa eläminen voi olla helvettiä. Jotenkin aina olen vain ajatellut ettei lihavuuteen ole kuin yksi hyvä vaihtoehto = laihtua ja jos et pysty siihen niin elää lihavana. Näin ennen tämän viimeisen vaihtoehdon kuitenkin epäonnistumisena, mutta nytpä en enää olekaan samaa mieltä... .
PoistaKiitos tästä! <3 Toisen sopiva voi olla toisen väärä, koska yksilöinä koemme asiat eri tavoin. Onneksi silti niin.
VastaaPoistaJuurikin näin! Olemme erilaisia ja se on rikkaus, meidän tulisi myös muistaa se toisia kohdatessamme. Ihminen on kuitenkin omaannnapaan tuijottaja ja heijastaa asioita elämänkokemuksensa kautta, joten sitä kautta olemme hyvin vajavaisia ja jotkut nyt vaan ovat hirvittävän tyhmiä ja ilkeitä (mistä sekin johtuu niin..... ???) Yritetään olla armollisia itsellemme ja toisillemme oltiin me nyt minkä kokoisia vaan...
Poista