Aamupala maistuu lenkin jälkeen taivaalliselle. Eilen oli ensimmäinen päivä kun tuntui ettei ruokaa ollut liikaa ja lenkillä alkoi jo vatsa vähän kurnimaan. Aamulenkit kun tehdään tyhjällä vatsalla, asia jota en ole pahemmin ymmärtänyt aiemmin, mutta nyt ymmärrän miksi. Aamulla töihin kävellessä nimittäin sattuu aivan törkeästi vatsaan jos on syönyt kotona aamupalan. Olenkin siirtynyt siihen, että pakkaan aamupalan mukaan töihin. Näin vältän vatsakrampit.
Liikuntapeuhulassa oli ennätysmäärä väkeä (tivolikin oli tullut kaupunkiin ja saatiin jonottaa sisälle laitteita ihmetellen ja arpoen mihin laitteeseen mentäis sitten kun tivoli aukeaa) ja meillä oli h a u s k a a. Niin hauskaa että pienelle neidille tuli kiukku kun piti lähteä pois. Hän harvoin noin mieltään näyttää.
Illalla porrastreenit, mut eihän meillä ole portaita, olis pitänyt Jyväskylään lähteä. Kokeilin urheilukentän katsomon portaita, ei saanut tuntumaa, vaihdoin vieressä olevaan pieneen mutta jyrkkään rinteeseen. Johan syke nousi :)
Punnerrukset on mun heikkous, mua niin huvittais tehdä vaan jalka- ja takapuolitreenejä, mutta totuus kertoo, yläselkää on ehdottomasti saatava edelleen vieläkin parempaan kuntoon.
Treenin jälkeen dieettiruokaa. Kebua ja maalaisranskalaisia :D dippi maitorahkasta. Ja on siis täysin dieetin mukaista ruokaa muuten tää!
Huomenna töihin, evääksi kebab-salaattia :D
iive
On se vaan kiva että opetat lapselleki terveelliset elämäntavat! Mun äiti liikku ja liikkuu edelleen, mut mä en siitä lapsena innostunut lainkaan, eikä siitä yrityksistä huolimatta oo tullut elämäntapaa.
VastaaPoistaMäkään en olis ikinä uskonut, että musta tulis liikunnallinen. Sitten se vaan yrityksien jälkeen alkoi viemään ja nyt liikunta on mukavaa tai jopa ihanaa. Erityisesti nyt kun ajattelee esim. jotain kävelymatkan pituuksia, niin ennen ne tuntui kauhean pitkiltä ja mäet raskailta. Nyt on hassua kun katsoo reittiä edessään ja toteaa että ai, näinkö lyhyt tää onkin?
Poista