Puolessa välissä mennään Bikini Challengea ja ei nyt todellakaan ole heittää tähän mitään järisyttäviä kuntokuvia vatsataudin vuoksi. Monella BCläisellä alkaa paniikki iskemään kun mitään ei tapahdu tai valmennus alkaa tuntua liian rankalle, osalla tankkauspäivä jäi päälle ja motivaatio on hukassa. Toisten onnistumiset ja hienot kuntokuvat varmasti lisäävät osaltaan ahdistusta.
Kyllä itseäänkin sylettää kun sairastelun vuoksi tuli syötyä kaikkea shittiä ja nyt on vatsa reilusti turvoksissa pelkästä huonosta ruuasta eikä enää taudista. Mutta koska oma tavoitteeni tälle valmennukselle ei ole ensisijaisesti ulkonäöllinen, niin sen sijaan, että mollaisin itseäni jatkuvasti "repsahtamisestani", niin nautin tänään täysillä siitä kun palasin salille toipuneena ja hyvillä mielin. Treeni sujui hyvin ja tuntui siltä että nyt ollaan taas menossa mukana. Oma haasteeni kun ei lopu siihen juhannukseen, eikä minun tarvitse silloin olla "huippukunnossa".
Tämä on matkallani tavallaan hyvästä, sillä ei tarvitse stressata kuluvia viikkoja ja tulleita tuloksia. Se helpottaa treeniin keskittymistä ja koko hommasta iloitsemista.
Kuitenkin se on myös pienoisesti pahasta, sillä kun homma ei ole niin päivästä kiinni on paljon helpompi "repsahdella". Tosin nyt en aio kyllä näin tehdä jos terveenä pysyn ;) Jonkinlaista omatoimista vapaasyöntipäivää harkitsen kyllä vielä viimeisille viikoille (ei kuulu ohjeeseen), mutta tämäkin niin että ruokalistalla on normaalia ruokaa, ei herkkuja.
Ulkona on ollut huippukelit lauantaista lähtien, niin kuin varmaan teillä muillakin :) Parveketta olen laittanut hulluna kuntoon ja sainkin taimet majoitettua jo kasvariin. Askartelin myös DIY altakastelulaatikoita tomaateille ja laskin, että taas on puolet taimia liikaa... Pitää varmaan ne tunkea palstalle survivol-testiin.
Tiedossa on treenin täyteinen viikko, joten nautitaan siitä ja lämmöstä <3
iive
ps. innostuin Jaanaban ExtremeRun kisarapsasta niin, että kovasti harkitsen tuohon osallistumista. Extreme Run nimittäin järjestetään myös keskisessä suomessa eli Peurungassa Laukaassa. Mahdollisia kavereitakin juoksulle on jo löytynyt, joten eiköhän heistä joku ainakin sit loppujen lopuksi mukaan tule, tuommoiseen kun ei yksin halua lähteä. Kaksin aina kivempaa :)
Kamalan tiukkapipoisesti en tuohon aio suhtautua. Osallistun jos syyskuussa on vielä kivat kelit ja jalka kestää, jos ei, niin sitten en osallistu :D
Jee toi Extremejuoksu. Sun on pakko mennä sinne, ehkä määkin tuun ja sitten voidaan tavata. Mää ajattelin, että jos osallistun siihen Peurungan juoksuun niin tällä kertaa yritän mennä aika täysiä ja otan ehkä härren mukaan. Joo, kelit pitää kyllä olla aika kivat.
VastaaPoistaJes, totta kai tavataan jos molemmat ollaan tuolla yhtä aikaa. Ja aion mä itsekin ottaa tuon tavallaan täysiä, mutta veikkaan ettei mun kunto riitä kaikkiin kolmeen kiekkaan VIELÄ :) Eihän sitä kyllä tiedä mikä kunto syyskuussa on ;) Mut kylmässä ja kaatosateessa en mene :D
Poista