Viimeisen vuoden aikana olen useaan otteeseen törmännyt termiin Erityisherkkä. Olen kuitenkin torjunut tämän tiedon juurikin näiden muurien vuoksi ja siksi, että koen kuitenkin olevani kovin ulospäinsuuntautunut, mutta olenko kuitenkaan?
Oikeasti pelkään vieraita ihmisiä. Pelkään sitä mitä he minusta ajattelevat, pelkään sitä etten itse tunne heitä enkä tiedä voinko luottaa heihin. Ajatus siitä että lähtisin puolisoni mukaan bisnes-kokkareille saa minut pakokauhun valtaan. Jos kuitenkin joudun tällaiseen tilanteeseen, pakotan itseni pärjäämään ja kun viimein saan tilaisuuden hengähtää, olen aivan loppu. Monet ihmiset kuitenkin pitävät minua hyvinkin rohkeana (ja itse olen toisaalta hyvin pettynyt itseeni siinä etten oikeasti ole kovin rohkea) ja ulospäinsuuntautuneena. Niinpä. Olen oppinut pitämään kovaa meteliä. Sillä on helppo peittää sitä mitä oikeasti on.
Viime syksynä koin tilanteen, jossa toinen ihminen koki minut hyvin erilaisena kuin oikeasti sisimmässäni olen. Oikeastihan "rakastan kaikkia" ja haluan kaikille vain hyvää. Mutta ne muurit.
"Sisimmässäni olen empaattinen ihminen. Minun on kuitenkin vaikea ilmaista empaattisuuttani, jos en luota toiseen ihmiseen. Silloin toinen ihminen voi helposti pitää minua tunteettomana ja kylmänä."Lainaus erityisherkkä Pekka Konttisen haastattelusta, kuvaa tilannettani täydellisesti. Ja tämän osasi entinen työnantajani minulle fiksuna myös sanoa jo vuosia sitten. En kuitenkaan itse tiedostanut asiaa vielä silloinkaan, enkä syksylläkään.
Kun sain kuulla asiasta järkytyin. Toinen ihminen koki minun olleen hänelle tunteeton, kylmä ja jopa kiusaaja. Vaikka en oikeasti ollutkaan. Ihminen oli minulle uusi, en osannut hänen kohdallaan ottaa huomioon sitä millaisen kuvan hän minusta sai, vaikka se totuudessa oli väärä kuva, niin silti se oli hänelle todellinen.
"Sosiaalisesti erityisherkkä (vuorovaikutustilanteet, empatia, intuitio, tunneäly) aistii paljon asioita ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.Olin pitkään asiasta todella järkyttynyt ja olen sitä edelleen. En oikein ymmärtänyt sitä mitä kehossani ja mielessäni tapahtui silloin syksyllä. Miksi sisimpääni humahti niin raskas kipu, miksi olen ollut niin kovin herkillä ja väsynyt sen jälkeen. Vaikka kyse oli vain pelkästä väärinkäsityksestä. Minulle se asia ei kuitenkaan ollut Vain jotain. Se oli jotain todella isoa, raskasta, pelottavaa ja vaikeasti käsiteltävää.
Hän tunnistaa sanomatta jätettyjä asioita, kokee toisten tunteita ja mielialoja, vaistoaa onko ihminen aidosti itsensä vai ei. Kuormittavimpia ovat vaikeat ihmissuhteet ja sellainen tulehtunut ilmapiiri, jossa ihminen kokee jatkuvaa tarvetta suojata itseään. Sosiaalisesti herkkä myös kokee itsensä usein selittämättömällä tavalla ulkopuoliseksi."
Jatkuvasti olen edelleenkin törmännyt erityisherkkyyteen, jossain siellä sun täällä. Ja olen alkanut ymmärtää, että myös minä kaikesta huolimatta olen erityisherkkä vaikka ympärilläni on muka vahvuuden muuri. Oikeasti se muuri on pelkkää ilmaa joka teeskentelee olevansa maailman paksuinta kiveä, mutta jonka läpi kaikki menee minun sisälleni muttei tule ulos.
"Erityisherkkä voi olla psyykkisesti ja fyysisesti vahva, reipas, ronski,työteliäs, liiankin tunnollinen ja itseltään paljon vaativa. Juuri hän päätyy useintekemään muidenkin työt omiensa lisäksi"
"Kehollinen herkkyys tarkoittaa mm. tuntemuksia verensokerin tasapainosta, hormonivaihteluista, kuumeesta/alilämmöstä, kivusta, säätilan muutoksista sekä herkkyyttä lisäaineille, kemikaaleille, lääkeaineille tai stimulanteille."Olen viime aikoina kokenut ottavani liikaa paineita työstä. Myös henkinen puoli on rassannut, sillä olenhan aina ollut "altavastaajan puolustaja" ja kehitysvammaispuolella kuohuu ja minusta tuntuu, että minä räjähdän kun vain ajattelenkin koko asiaa tai muuta vastaavaa tilannetta joita tässä viime aikoina on riittänyt yllinkyllin (tasa-arvoinen avioliittolaki, suvaitsevaisuus ym.)
"Henkinen ja eettinen herkkyys (arvot, aatteet, merkityksellisyys, intuitio) kohdistuu esimerkiksi uskonnollisuuteen, henkisyyteen tai elämän tarkoitukseen. Henkisesti herkällä on esim. selkeä ja voimakas moraalikäsitys sekä oikeudentunto ja hän voi olla kiinnostunut uskonnoista tai henkisistä ilmiöistä. Henkisesti herkälle ansiotyön merkityksellisyydellä on erityisen suuri painoarvo ja hän voi myös osallistua aktiivisesti vapaaehtoistyöhön."
Parisuhteeni on kertakaikkisesti raskaassa tilassa, vaikka onneksi ero ei ole vaihtoehto, on siltikin tilanne valtavan pysähtymisen ja tutkiskelun äärellä ja se on kuormittanut minut valtaviin kiputiloihin niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Silti nyt minusta tuntuu, että olen oman Voimani lähteillä myöntäessäni ja tiedostaessani sen, että myös minä olen herkkä.
Kun tänään aurinko paistoi ikkunasta sisään tunsin sen kaiken hyvän mitä herkkyys myös voi olla. Löysin myös armon kaikelle väsymykselle, kivulle, murskaantumisen ja voimattomuuden tunteelle. Syyn sille, miksi haistan, maistan ja kuulen kaiken niin voimakkaasti. Miksi kaikki keinotekoiset väärän väriset valot tai juuri siihen tilanteeseen väärät äänet saavat pääni räjähtämään. Se kaikki on totta, mutta ei se ole mikään vika vaan ominaisuus. Jos ihminen on allerginen kalalle, ei kukaan pakota häntä kestämään sitä. Joten ei minunkaan tarvitse pakottaa itseäni kestämään sellaisia asioita, joille minä olen "allerginen", joista minulle tulee huono olo.
”Minä aistin voimakkaasti ja tarkasti. Kehoni reagoi aisti-ärsykkeisiin herkästi ja aivoni käsittelevät informaatiota tavallistaperusteellisemmin. Tarkka havainnointi ja analysointi auttavatkokonaisuuksien hahmottamisessa ja luovien ratkaisujenlöytämisessä, mutta toisaalta ärsykeinformaatiotulva kuormittaahermostoni nopeammin kuin muilla.Pystyäkseni parhaimpaani, tarvitsen ympärilleni rauhallisuutta javuorovaikutussuhteissani vilpittömyyttä, positiivisuutta ja yksinolonhetkiä. Olen erityisherkkä, eli kuulun niihin 15 - 20% ihmisistä, joillaon synnynnäinen aistitiedon käsittelyn herkkyys. Enkä minä oleyhtään ujo.Minä elän Erityisherkän elämää."
iive
ps. lainaukset Erityisherkän elämää-esitteestä.
Myös Ayurveda tutkiskelut ovat edenneet ja sieltä löytyneet ohjeet elämään tuntuvat helpottavan oloa kaikin puolin :) Uskon, että nyt saan henkisen puolen tasaannuttua, viimeinkin yhdistettyä molemmat voimat, henkisen ja fyysisen voimakkuuden.
Onneks olkoon. =) Olen samaa settiä aika vahvasti ja erityisherkkyys ei todellakaan ole mikään vaiva vaan positiivinen ominaisuus, ainakin sen jälkeen kun siitä itse tietää. En vaihtaisi pois ja olen ikuisesti kiitollinen eräälle joka mulle vinkkasi, että voisin erityisherkkä olla.
VastaaPoistaSuosittelen suomenkielistä kirjaa nimeltä Erityisherkkä ihminen, sen kun lukee niin ymmärtää itseään vielä paljon paremmin.
Musta on jotenkin lohduttavaa ja helpottavaa todeta, että hei, muistakin tuntuu tältä :) ja miksi joskus musiikki, jota kuitenkin rakastan, tekee oloni kuitenkin välillä totaalisen vihaiseksi jos sitä joudun "väärässä" tilanteessa kuuntelemaan ym. elämä on täynnä esimerkkejä siitä miksi reagoin näin, mutta kaikki ei todellakaan ole negatiivista, varsinkin nyt kun tietää mistä on kyse.
PoistaTuo kirja onkin luvussa, tosin se saa mut reagoimaan niin vahvasti, että eilen piti lukemisen jälkeen pitää melkein tunnin rauhoittava jooga-meditaatio-hetki, että pystyin tasaantumaan. Tänään piti kirja jättääkin ihan kokonaan rauhaan.
Mulla työkaveri on HSP, mutta tosi erilainen kun minä, mutta yksilöitähän me ollaan :)
Oon tehnyt saman diagnoosin itsestäni. Pitkään uskoin, että olen vain ujo ja epäsosiaalinen (mitä itse asiassa varmaan osittain olenkin), mutta silti tuntui oudolta valtava tarpeeni ja kaipuuni vetäytyä omiin oloihini, rauhaan. Tunnen oloni oikeastaan jatkuvasti ulkopuoliseksi, ja lisäksi väsyn ihmisten seurassa todella helposti. Paikoissa, joissa on paljon hälinää, vilskettä, ääniä, mitä vain ärsykkeitä, minua alkaa huimata ja ahdistaa, ja on päästävä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Tuntuu, että aivoni eivät yksinkertaisesti pysty prosessoimaan sitä valtavaa informaatiotulvaa, joka pommittaa minua joka suunnasta. Erityisherkkyydestä lukiessani tajusin, että tunne johtuu todennäköisesti siitä, että aistin ärsykkeet normaalia voimakkaammin.
VastaaPoistaTykkään kuitenkin itsestäni tällaisena, ja nyt kun sen tajuaa, että on ihan ok olla minä ja ymmärtää, mistä moni seikka johtuu, arki on helpompaa. Sisälläni kylläkin kytee jatkuva kaipaus rauhaan ja seesteisyyteen, pois turhien ärsykkeiden keskeltä.
Arvasinkin, että sinä olet myös erityisherkkä :)
PoistaMinulla on tästä hieman ristiriitaiset tunteet, toisaalta arvostan herkkyyttä itsessäni, toisaalta en arvosta vaan pidän sitä "rasittavana" ominaisuutena itsessäni jota vastaan olen huomaamattani taistellut koko elämäni. Ehkäpä tilanne muuttuu kun lakkaan taistelemasta :)
Niin moni noista piirteistä osuu minuunkin, tosin ei kaikki. Olen onnistunut kasvattamaan ympärilleni niin vahvan muurin, että olen tajunnut, että edes kaikki lähimmät ystäväni eivät ole nähneet, tai osanneet nähdä, sen läpi. Olen aina ajatellut, että minussa on kaksi kovin erilaista puolta. Ulospäin olen avoin, reipas, rohkea hauskuuttaja, toisinaan jopa kova. Sisimmässäni olen äärimmäisen epävarma, sisäänpäin kääntynyt ja empaattinen. Välillä hätkähdän itsekin, että uskalsinko sanoa tuon ääneen. En tiedä, olenko erityisherkkä (en kai minä, kun olen kuitenkin niin reipas) vai jotain muuta. Välillä tekisi mieli etsiä pehmeä kolo, johon käpertyä vain oman itsensä kanssa. Toisinaan taas tahtoisin pitää lomaa itsestäni. Kaikki nuo ominaisuudet tuntuvat ihan omilta, vaikka ovat osittain täysin vastakkaisia. Ääh... ei tässä kommentissa ole mitään järkeä, mutta lähinnä halusin sanoa, että kirjoitat tekstejä, jotka antavat lohdullisella tavalla ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaTuollainenhan minäkin päällepäin olen, joten.... ei se päällys vaan se sisus :)
PoistaTää sun kirjoitus jäi mieleen :). Monesti käy niin, että jokin blogiteksti jää mieleen, mutta blogimaailma menee eteenpäin, ettei sitten tule kommentoitua. Nyt kuitenkin palasin kommentoimaan.
VastaaPoistaMä oon kanssa jonkun artikkelin lukenut erityisherkkyydestä ja miettinyt, että osa asioista koskettaa tosi voimakkaasti itseäkin. Tosin osa taas ei omalla kohdallani pidä lainkaan paikkansa. Enempää en ole kirjallisuutta lukenut, vaikka ehkä pitäisikin. Just kaikki suvaitsevaisuus ym. jutut on koskettanut mua äärinmäisen syvältä ja joskus (tai oikeastaan järjestelmällisesti aina :D) reagoin tosi voimakkaasti esim. uutisiin, jotka toisilta unohtuu hetkessä. Parisuhteessa oon huomannut, että jokin riitatilanne (ihan itsestään ohimenevä pikkujuttu) saattaa olla tosi hankala sietää/aiheuttaa kohtuuttomasti pahaa oloa/mieltä.. Tai sama pätee oikeastaan missä tahansa ihmissuhteessa. Tuossa muutama esimerkki, muitakin on. Varsinaisesti en ole ajatellut itseäni erityisherkkänä (olen toisaalta lukenut ko. aiheesta tosi vähän), vaan lähinnä yksittäisinä ominaisuuksina jota itessä on, jotka sitten on myöhemmin tullut vastaan törmätessäni tuohon erityisherkkyyteen.
Mutta joo, itsetutkiskelu on kyllä ihan parasta, enkä yhtään ymmärrä miksei sitä kaikki tee. Jännä on tämä matka tässä elämässä :).
http://www.hs.fi/elama/a1401249471173 Tuolla voi "testata" onko erityisherkkä. Itsekinhän olen aika räväkkäkin, mutta olen oikeastaan kouluttanut itsestäni sellaisen muka ulospäinsuuntautuneen koska lapsena muutimme paljon ja aina piti tutustua uusiin ihmisiin jne. koin ettei introverttinä pärjää ja pakotin itseni toisenlaiseksi eri metodein. No, toisaalta aika kalliit ovat olleet mun metodit esim. mun psyykelle jne. Toisaalta ne oli pelastuskeino ja tiedä sitten mitä olisi tapahtunut jos en olisi näin toiminut. Tilanne voisi olla paljon pahempikin tietysti...
PoistaMusta itsensä tutkiminen ja kehittäminen on tosi mielenkiintoista, tosin raja senkin kanssa pitää vetää ettei mene överiksi :D