Jossain vaiheessa aloin nauttia liikunnasta. Etenkin juostessa energiat virtasivat, huonot energiat ulos, hyvät sisään. Kun jalka hajosi, opettelin saamaan nuo samat energiavirtaukset kulkemaan salilla ja kotitreeneissä. Sinne oli hyvä purkaa ilot, surut, aggressiot, kaikki, ihan kaikki.
Fibromyalgia vei minulta (ainakin toistaiseksi) tuon kanavan ja energiat oli purettava muuten. Keho ei kestänyt normaalin arjen lisäksi lähes lainkaan ylimääräistä fyysistä rasitusta, joten aloin mietiskellä, meditoida ja varovasti joogata. Pahimmissa sairaussyövereissä, kuolemaa pelätessä, koin jotain jota on hyvin vaikea selittää. Aloin kääntyä kohti henkisyyttä, itsensä vapauttamista mielen ja egon kahleista. Aloin etsimään sitä mitä olen oikeasti täältä sisältä, fyysisen kuoren alta. Tästä löysin yhden tavan tasata näitä energioita joita ennen olin käsitellyt fyysisesti (ja sitä ennen turruttanut).
Tajusin tämän asian vasta ja olenkin hyvin onnellinen siitä, että olen jossain vaiheessa löytänyt terveellisen ja hienon keinon liikunnan avulla tasata ja purkaa itseäni. Pullamössö-tyypistä oli ja on tultu aika kauas. Jostain syystä minut on ohjattu nyt myös henkiselle polulle, mutta uskon edelleen löytäväni ja saavani myös fyysisen puolen takaisin. Haaveilen juoksemisesta edelleen, olen aivan varma että salillekin palaan vielä.
Taannoinhan pistin ilmoille pyynnön avusta ja kyllä sitä on saatu. Ensin Life Coach, sitten työpaikalta saatiin Optimal Performancen luento ja aivan mieletön kasa materiaalia ja nyt vielä Yoogaia muistutti sähköpostilla olemassaolostaan ja antoi koodin ilmaiselle 7 päivän jaksolle. Piti eilen heti aktivoida se ja jumpata tallenteelta ihanan Markon tunti :D
Ja aika hassusti kaikki kolme osa-aluetta on nyt hoidettavana. Life Coach käsittelee pään sisäisiä asioita, Optimal Performance ruokajuttuja (ja myöhemmin tulee uni-luento) ja Yoogaia pistää liikkeelle! Oikeasti voisiko paremmin edes apuja olla?
Eilen oli harmaa päivä. Lyyli-myrsky tuntui luissa ja ytimissä, hirveä särky ja alakulo. Tänään on tilanne taas toinen vaikka pilviseltä näyttääkin. Proteiini-marja-puuro on syöty, siivottukin on ja kohta pakkaillaan kimpsut ja kampsut ja suunnataan kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Ihan huippuu!
Päivät on kyllä niin erilaisia, eilen alhaisimmassakin alhossa kuljettiin ja tänään voin niin sisäistää itseni tähän viimekesän valokuvaan, jossa mulla oli niin hyvä olla. Joten eikun sitä kohti <3
iive
ps.löydyn myös Blogkeenistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)