Mieletön päivä kertakaikkiaan takana. Olen saanut kokea pelkkää rakkautta, yllättävällä tavallakin...
Olen rakennellut itselleni jooga/meditaatio/jumppatilaa makuuhuoneeseen, sillä olohuoneessa jumppaaminen miehen silmien edessä ei aina houkuttele ja kun se kuntosalisopimuskin on nyt ummessa niin kaikki kotijumpan esteet on raivattava tieltä. Toki parvekkeellekin voi jo onneksi mennä jumppailemaan :)
Tuon tulevan tilan kohdalla on ollut työpöytä täynnä rojua ja niitä setviessäni löysin aivan sattumalta vanhan kuvan minusta ja mummosta, hassua kun tämä tapahtui juuri äitienpäivänä eikä esimerkiksi eilen. Mari mummo oli erämaansankarimummo, rakensi ukin kanssa talon keskelle ei mitään kainuuseen sodan jälkeen, raivasi metsästä pellon ja asui ensimmäiset vuodet saunassa. Asioita joihin nykyihminen ei ikinä pystyisi.
Kuvan löytyminen tuntui muistutukselta.
Muista, että minäkin olen olemassa, alkuäiti, erämaansankarimummo <3 Vaikkei korttia voi tehdäkään tai soittaa, niin muistaa voi <3
Ja koska äitienpäivänä äiti saa tehdä mitä haluaa niin tämä äiti halusi kiivetä vuorelle :D
Kontinvuori sijaitsee Muuratsalon saaressa ja siellä kulkee Paljaspään luontopolku. Täällä on käyty ennenkin, rakastan kivistä tasaista rinnettä ja niitä näkymiä tietysti myös. On ihanaa olla niin korkealla.
Ja kun laskeuduimme takaisin Paljaspään takakautta, sain fiiliksen rueta kuvaamaan tätä keskeltä kalliota kasvavaa puuta tai niin ainakin luulin...
Äitienpäivä päättyi huimaan tanssihetkeen tyttären kanssa. Meidän molempien sisällä asuu musiikki, tyttärestä se kumpuaa enemmän ehkä lauluna nykyään, vaikka tanssitunneillakin käy. Mutta tanssiminen on silti meidän yhteinen juttu ja tänään tuli hups... tanssittua 1½h yhteen menoon <3
Huomenna fibro voi olla ärhäkkänä tanssista, mutta sou whaaaat! Oli niin ihanaa!
iive
Ihana postaus, kiitos! <3
VastaaPoista