Kesäpäivänseisaus oli sunnuntaina ja tämä upeus loisti taivaalla!
Yötyöt jatkuvat muutaman vapaapäivän jälkeen taas. Yövuoroon meno tuntuu hyvältä, onneksi.
Tänään kävin uudestaan kiipeämässä Paavalinvuorella ja tällä kertaa todellakin tuli kiivettyä! Sillä polut eivät tällä kertaa houkutelleet lainkaan vaan etsin omat reittini. Välillä tuli kyllä mietittyä, että jonkinlaiset kiipeilyvarusteet olisivat kyllä olleet tarpeen. Mutta niin vain rinnettä tulin ylös ja aina jalalle löytyi sopiva sija ja kädelle tuki.
Puolessavälissä rinnettä näytti tältä. Matkaa on vielä!
Vuoren rinteellä kulkevalle polulle päästyäni en jatkanutkaan polulla niin kuin oli suunnitelma vaan jatkoin vieläkin korkeammalle. Keskeltä metsää löytyi aukio ja sieltä tämä puu, mänty yllättäen? Miettimään jäin mahtoikohan oksalla olevassa pesässä olla asukkaita? Aika iso pesä oli...
Oikealle katsoessa paistoi aurinko oikein kuumasti, oikein hellekuumasti. Vasemmalla kiersi ukkosrintama yrittäen tulla vuoren yli. Minä siinä sitten välissä ja välillä kyllä mietittytti, että mihis meen jos rysähtää.
Luonnossa on ollut hyvä liikkua. Siellä minuun ei satu, ei yhtään! Siellä on ollut hyvä kokeilla omia rajojaan ja kyllä tuollainen parin tunnin akrobatia-sessio metsässä vuoren rinteellä tuntuu koko kropassa. Välillä voi istahtaa kalliolle tai mättäälle, ottaa vesipullosta huikat ja kuunnella sitä mieletöntä meteliä mitä linnut saakaan aikaan! Aikamoinen konsertti tuli tänäänkin kuultua, vieläkin korvissa soi.
Tällä puulla on aikamoiset juuret!
Siitäpä mallia itsellekin ettei aina pää pilvissä kulkisi...
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)