Tänään, jostain syystä suuntasin kohti viereistä Paavalinvuorta, olin pitänyt sitä läpitunkemattomana maastona, mutta minkä aarteen löysinkään kun kiipesin vuorelle. Ihan sokkona en tuonne suunnistanut, vaan geokätköilykartta tiesi alueella olevan useammankin kätkön, joten jotenkin tuolla on pakko pystyä kulkemaan. Matkalle mukaan lähti vain kännykkä, toisen kerran otan kyllä järkkärin mukaan, jotta saan kalliotkin kuvattua.
Polku kulkee vuorenrinnettä pitkin ympäri koko vuoren. Välillä polku on selkeä, välillä hieman vaikeammin huomattavissa, mutta pieniä merkkejä seuraamalla löytyi polulle aina jatkopaikka. Välillä tuntui kuin olisin ollut erämaassa, välillä polku nousi korkealle ja näin koko kylän ylitse.
Seuranani oli sen sata miljoona itikkaa. Se ohovi oli jäänyt kotiin, joten risu käteen ja huitomaan ;)
Matka sujuikin tästä syystä hyvinkin vikkelästi ja reitti oli luonto"parkouria" parhaimmillaan. Välillä sai kiivetä, tasapainotella, hyppiä ja loikkia.
Koko reissu tuolla vuorella oli niin intensiivinen ja tietyllä tapaa meditatiivinen, että olin aivan pökkyrässä laskeuduttani vuorelta alas ihmisten ilmoille. Taikamaa jäi taakse ja olin yht'äkkiä asfalttitiellä taas.
Halajan tuonne jo uudestaan, sillä kertaa otan sen offin mukaan, jotta voin pysähtyä ja ihmetellä kaunista luontoa ja sen ihmeitä.
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)