Kiitos, että saan olla minä-verkkokurssin aiheena oli tällä viikolla keho.
Ja siitähän tämä blogi paljon kertoo. Läskistä timmiksi. Rapakunnosta huippukuntoon. Rumasta nätiksi. Ja mitähän vielä?
Sattumalta kohtalo pisti minut paikkaan, jossa minulla oli tosiaankin aikaa aihetta käsitellä ja miettiä miksi oma suhtautumiseni kehoon on tällaista kuin se on. Olin myös irti netistä ja muista turruttavista ajanvietteistä kuten tv:stä, joten aivotyötä sai tehdä aivan rauhassa. Kehoni myös temppuili vallan urakalla, etenkin öisin kun muut nukkuivat, kun oli aivan hipihipihiljaista ja siellä olin vain minä yksin kehoni ja kipujeni kanssa.
Vuosia olen piiskannut, suominut, arvostellut, vertaillut, pakottanut, painostanut ja pusertanut kehoani muuttumaan. Muuttumaan sellaiseksi, mitä mieleni sanoo, että sen pitäisi olla. Miksi mieleni sanoo niin? Onko se totuus vai ympäristön luoma harha? Sitä en edelleenkään tiedä, edelleenkin olen sitä mieltä, että kehossani on aivan liian paljon kannettavana sen nimistä ainetta kuin rasva. Lihakset voisivat jaksaa vieläkin enemmän juosta, nostaa ja venyä. Peilistä voisi katsoa pienempi ja nätimpi minä.
Ympäristöni ihmisistä ei kovin montaa itseensä tyytyväistä löydy. Kaikilla on vikaa jossain, oli sitä ylipainoa tai ei. Ilmeisesti ihmisyyden vika tämä epätyytyväisyys. Poikkeuksia ovat pienet lapset, jotka eivät vielä tajua ympäristön viestejä siitä miltä pitäisi näyttää ollakseen hyväksytty. Vanhoja luokkakuvia katsellessa mietin, miksi jotkut luokan tytöt olivat juuri niitä kauniita? Ihan samanlaisia lapsia ja nuoria siinä kuvassa näkyy riveittäin. Ehkäpä ne juuri ne kauniit eivät miettineet koko ajan sitä miltä näyttävät, ehkäpä heidän ei tarvinnut todistella mitään? Ehkäpä he vain olivat onnellisia sellaisena kuin olivat...
En voi kieltää etteikö ulkonäkö olisi itsellekin tietyllä tapaa tärkeä asia, vuosien myötä kuitenkin se, mitä sillä kehollaan pystyy tekemään on noussut paljon tärkeämmäksi asiaksi. Ja nyt kun keho on alkanut "oikutella" kipujen ja valvottujen öiden kanssa, tuntuu epäreilulta. Miksi se tekee niin? Miksi se ei tottele kun käsken?
En jaksa enkä halua enää ajatella saati puhua itsestäni rumasti. Haluan näyttää kauniilta tässä kehossa. Haluan tuntea itseni hyväksi tässä kehossa. Haluan tehdä muutoksen positiivisen kautta pakottamisen sijaan. Aion rakastaa ja arvostaa itseäni niin paljon, että se muuttaa minut kauniiksi.
Se ei tarkota sitä, että lopettaisin treenaamisen tai terveellisen syömisen. Se tarkoittaa sitä, että en enää halua koko ajan kieltää itseäni vaan antaa itselleni toisenlaisia vaihtoehtoja mistä valita. Antaa itselleni toisenlaisia ajatuksia ja asenteita.
Sen sijaan, että kiellän itseäni syömästä jotain, tarjoan tilalle jotain hyvää, jota kehoni rakastaa.
Sen sijaan, että jäisin sohvalle jumiutumaan, menen metsäpolulle ja annan keholleni (ja mielelleni) positiivista energiaa.
Sen sijaan, että hinkkaisin kuorintavoiteella reisiäni selluliitin tuhoamisen toivossa, teen keholleni virkistävän hieronnan, joka antaa lisää happea ja verta kudoksille.
Haluan katsoa ja kokea kehoni rakastavalla tavalla. Ajatella siitä kauniisti. Hoitaa ja kiittää sitä. Kunnioittaa kehoni tarpeita. Huolehtia siitä.
Se ei ole helppoa silloin kun koskee tai kun valvon yöllä monta tuntia levottomien jalkojen kanssa tai kun valvotun yön jälkeen katson itseäni peilistä ja ainoa mitä näen ovat valtavan mustat silmänaluset. Onneksi niinä hetkinä voin opetella antamaan itselleni ja keholleni anteeksi se, etten ole "täydellinen" juuri nyt siinä hetkessä. Mutta aina tulee parempia päiviä.
iive
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Rakastan itseni kauniiksi
Tunnisteet:
Erityisherkkä,
Fibromyalgia,
Hyvinvointi,
Ilo,
Keho,
Lifestyle,
Liikunta,
Mietteitä,
Rakkaus,
Terveys,
Ulkonäkö
torstai 30. heinäkuuta 2015
Potkuttelukesä ja äiti juoksee perässä
Huh!
Viisi päivää tuli vietettyä aikamoisesti irti somesta (instagramia lukuunottamatta) kun isän luona vieraillessa ei toiminut netti pätkääkään. Muutamia facebook-päivityksiä sai luettua jne. mutta muuten ei toiminut kertakaikkisesti mikään.
Äidin luota lähtiessä leipaisin viimeiseksi marjakakun. Pohjan ohje on jauhotonpeukalo-blogin mustikkapiirakan ohjeella tehty, jätin vain mustikat lisäämättä ennen uuniin menoa ja halkaisin kypsänä pohjan kahtia. Väliin kermavaahtoa ja tuoreita marjoja, eipä siinä paljon sokeria enää tarvittu kun oli niiiiiin hyvää!
Varkaudesta ostettiin Lintuselle ehkäpä kaikista paras ostos mitä on viimeaikoina tullut tehtyä. Alle viikossa Lintunen on potkutellut potkulaudalla jo ainakin yli 15km! On muuten takuuvarma lenkkikaveri mulla nyt. Tuolla passaa potkutella myös hiekkatielläkin jos ei kauhean isoa soraa ole. Tosiaankin hintansa (25e) väärti siis!
Joensuussa tuli lenkkeiltyä tosi paljon. Ensiksikin se on yhteinen juttu mitä mä, iskä eli vaari ja Lintunen voitiin tehdä ja kaikki siitä tykkäs. Kerran pääsin itsekkin yksin lenkille kun nakitin iskän lukemaan iltasatua ja painuin Pielisen rannalle fiilistelemään <3
Uiminen on myös yksi yhteisistä kivoista jutuista ja koska niin kesä ei ollut että rannalla oltaisiin kauheasti hengailtu (käytiin me kyllä järvessäkin uimassa), niin me suunnattiin Virkistysuimala Vesikkoon yhdeksi aamuksi. Vesikko on kivan kompakti paikka, ei kylpylä eikä pelkkä uimahalli. Tuolta löytyi tarpeelliset eli lämmin uima-allas, liukumäki ja hierovat suihkut :)
Illalla käytiin perhospuutarha Botaniassa, taas kerran. Aivan hittipaikka kelle tahansa kuka Joensuussa vierailee. On trooppisia kasvihuoneita, puutarha, papukaijoja ja tietty ne perhoset. Mä istuin siellä perhososastolla pitkään ja vaan katselin niitä lenteleviä kaunottaria.
Yksi sadepäivä saatiin riesaksi reissulla, mut sekin vietettiin loistavasti Taitokorttelissa. Itse kävin siellä katselemassa putiikkeja ja taidegalleriassa.
Yhdessä käytiin Perheentalossa. Paikka oli täysin ilmainen ja siellä riitti tekemistä yllin kyllin muutamaksi tunniksi. Loput aamupäivästä sujuikin kätevästi alennusmyynneissä shoppaillen ;)
Aiemmin viikolla käytiin Mukulakadulla, jossa sielläkin vierähti useampi tunti. Lisäksi samalla lipulla päästiin katsomaan myös museon näyttely.
Mun ehkä suosikkihetki oli kuitenkin yhteinen reissu Utran saareen lenkkeilyn ja makkaranpaiston merkeissä :)
Ja koska viimeisenä päivänä paistoi taas aurinko niin pitihän sitä käydä perinteisesti kalapoika-suikulähteellä jäätelöä syömässä!
Oli jotenkin tosi sykähdyttävä reissu. Lintusen kanssa oltiin tosi tiiviisti yhdessä ja oli myös kiva olla kunnolla omien vanhempien kanssa pitkästä aikaa, niin ja myös pikkumummon kanssa. Jotenkin tänä vuonna oon todellakin herännyt siihen, että vaikka kaikki ihmissuhteet ei olisikaan niin helppoja niin kun pikkaisen näkee vaivaa niin palkinto on tosi suuri. Eikä näitä muistoja mitä viikon ajalta kertyi, niitä ei voi rahassa mitata. Ja ne muistot mitä Lintunen sai ja tulee saamaan <3
No, lomaa on vielä paaaaljon jäljellä, mut ehkä pari päivää nyt relataan :D
iive
Viisi päivää tuli vietettyä aikamoisesti irti somesta (instagramia lukuunottamatta) kun isän luona vieraillessa ei toiminut netti pätkääkään. Muutamia facebook-päivityksiä sai luettua jne. mutta muuten ei toiminut kertakaikkisesti mikään.
Äidin luota lähtiessä leipaisin viimeiseksi marjakakun. Pohjan ohje on jauhotonpeukalo-blogin mustikkapiirakan ohjeella tehty, jätin vain mustikat lisäämättä ennen uuniin menoa ja halkaisin kypsänä pohjan kahtia. Väliin kermavaahtoa ja tuoreita marjoja, eipä siinä paljon sokeria enää tarvittu kun oli niiiiiin hyvää!
Varkaudesta ostettiin Lintuselle ehkäpä kaikista paras ostos mitä on viimeaikoina tullut tehtyä. Alle viikossa Lintunen on potkutellut potkulaudalla jo ainakin yli 15km! On muuten takuuvarma lenkkikaveri mulla nyt. Tuolla passaa potkutella myös hiekkatielläkin jos ei kauhean isoa soraa ole. Tosiaankin hintansa (25e) väärti siis!
Joensuussa tuli lenkkeiltyä tosi paljon. Ensiksikin se on yhteinen juttu mitä mä, iskä eli vaari ja Lintunen voitiin tehdä ja kaikki siitä tykkäs. Kerran pääsin itsekkin yksin lenkille kun nakitin iskän lukemaan iltasatua ja painuin Pielisen rannalle fiilistelemään <3
Uiminen on myös yksi yhteisistä kivoista jutuista ja koska niin kesä ei ollut että rannalla oltaisiin kauheasti hengailtu (käytiin me kyllä järvessäkin uimassa), niin me suunnattiin Virkistysuimala Vesikkoon yhdeksi aamuksi. Vesikko on kivan kompakti paikka, ei kylpylä eikä pelkkä uimahalli. Tuolta löytyi tarpeelliset eli lämmin uima-allas, liukumäki ja hierovat suihkut :)
Illalla käytiin perhospuutarha Botaniassa, taas kerran. Aivan hittipaikka kelle tahansa kuka Joensuussa vierailee. On trooppisia kasvihuoneita, puutarha, papukaijoja ja tietty ne perhoset. Mä istuin siellä perhososastolla pitkään ja vaan katselin niitä lenteleviä kaunottaria.
Yksi sadepäivä saatiin riesaksi reissulla, mut sekin vietettiin loistavasti Taitokorttelissa. Itse kävin siellä katselemassa putiikkeja ja taidegalleriassa.
Yhdessä käytiin Perheentalossa. Paikka oli täysin ilmainen ja siellä riitti tekemistä yllin kyllin muutamaksi tunniksi. Loput aamupäivästä sujuikin kätevästi alennusmyynneissä shoppaillen ;)
Joensuun Perheentalo on avoin kohtaamispaikka lapsille ja koko perheelle!Perheentalo on Joensuun keskustan Taitokortteliin vuoden 2013 alusta avattu yhteisötalo lapsille ja lapsiperheille. Talon tehtävänä on toimia lasten ja lapsiperheiden kohtaamispaikkana sekä arjen tukena. Perheentalo on hankerahoituksella toimiva (RAY & EAKR) ennaltaehkäisevän lastensuojelun yhteistyökeskus. Hankkeiden hallinnoijana toimii Pelastakaa Lapset ry. Joensuun Perheentalo on osa Pelastakaa Lapset ry:n Itä-Suomen aluetoimistoa.Talo tarjoaa leikkitilaa lapsille ja olohuoneen isille, äideille sekä muille lapsen läheisille. Muina toimintoina ovat erilaiset ryhmätoiminnat, koulutukset ja ennaltaehkäisevät neuvontapalvelut. Halutessaan perheet saavat ohjausta erilaisten tukea antavien palvelujen pariin.
Aiemmin viikolla käytiin Mukulakadulla, jossa sielläkin vierähti useampi tunti. Lisäksi samalla lipulla päästiin katsomaan myös museon näyttely.
Mukulakatu
Pohjois-Karjalan museon yhteydessä oleva Mukulakatu on kaikkien lasten suosikkipaikka. Sinne tullaan leikkimään ja viihtymään perheen kesken ja yhdessä muiden lasten kanssa. Myös päiväkodit ja ala-asteet ovat ottaneet Mukulakadun omakseen.
Mukulakadun tunnelmallinen puukaupungin kuja taloineen, toreineen ja satamineen on täynnä monenlaista toimintaa, tekemistä ja elämyksiä. Ja kaikki tämä on tehty varta vasten lapsille. Nukketeatteria, roolileikkejä ja tarinoita kerrataan vielä kotonakin.
Mun ehkä suosikkihetki oli kuitenkin yhteinen reissu Utran saareen lenkkeilyn ja makkaranpaiston merkeissä :)
Ja koska viimeisenä päivänä paistoi taas aurinko niin pitihän sitä käydä perinteisesti kalapoika-suikulähteellä jäätelöä syömässä!
Oli jotenkin tosi sykähdyttävä reissu. Lintusen kanssa oltiin tosi tiiviisti yhdessä ja oli myös kiva olla kunnolla omien vanhempien kanssa pitkästä aikaa, niin ja myös pikkumummon kanssa. Jotenkin tänä vuonna oon todellakin herännyt siihen, että vaikka kaikki ihmissuhteet ei olisikaan niin helppoja niin kun pikkaisen näkee vaivaa niin palkinto on tosi suuri. Eikä näitä muistoja mitä viikon ajalta kertyi, niitä ei voi rahassa mitata. Ja ne muistot mitä Lintunen sai ja tulee saamaan <3
No, lomaa on vielä paaaaljon jäljellä, mut ehkä pari päivää nyt relataan :D
iive
Tunnisteet:
Erityisherkkä,
Herkut,
Hyvinvointi,
Kävely,
Lapsen kanssa,
Lifestyle,
Liikunta,
Mietteitä,
Perhe,
Rakkaus
perjantai 24. heinäkuuta 2015
4 sukupolvea
Ensimmäinen lomapäivä alkaa olla lopuillaan. Työt lopetin yövuoroon eilen aamulla ja päivällä muutaman tunnin unien jälkeen ajelin junan kyydissä savoon. Palautuminen yövuoroista sujui hyvin ja aamulla heräsin virkeänä jo hieman kahdeksan jälkeen. Aamupuuroa (tuoreiden vadelmien kanssa) massuun ja heti ensimmäisenä käsityöharrastuksen kimppuun RiikkaPiikan lankahyllyjen ääreen. Nappailin Lintusen neuletakkiin langat ja napit. Lisäksi löytyi pipo ja pesuaineita ja ja ja no kassi oli ainakin ihan täynnä.
Seuraavana otettiin pikkumummokin kyytiin ja ajeltiin Varkauteen neljän sukupolven voimin <3 katsomaan Naivistit Taidekeskus Väinölässä näyttelyä. Itsehän kävin tuolla jo aiemmin kesäkuussa, mutta kyllä löytyi paljon uutta katsottavaa mitä ensimmäisellä kerralla ei ollut huomannut lainkaan.
Ja vähän piti tietty pöllöilläkin...
Kahvilla käytiin vesitornin terassikahviossa, huikeet oli näkymät!
Kattoterassilla ei haitannut lainkaan vaikka satoikin vettä ja tuulikin. Lidlistä eilen inspiraatio-ostoksena ostettu veden- ja tuulenpitävä pyöräilytakki piti lämpimänä. Ja on kivan tuntuinen päälläkin, niin ja nätti ja eritoten edullinen! Kuvan otin tosin vasta rappukäytävästä kun Lintunen halusi kävellä ne kaikki 15 kerrosta alas...
Kahvittelun jälkeen olikin hyvä kuluttaa loppuenergiat lenkillä jonne sain Lintusenkin mukaan. Pururata lähtee melkein äiteen oven edestä ja kierrettiin vitosen lenkki. Välillä lähteestä vettä ja urheilukentällä ulkokuntosalilla lihastreeniä. Ylpeä olin taas tyttärestä joka jaksoi koko lenkin valittamatta. Kohta mä oon se joka jää kunnossa kyllä jälkeen ja pahasti ;)
Silti oon kiitollinen joka ikisestä metristä, jonka jalat antaa juosta. Vitosen lenkistä juostiin ehkä 2km ja illalla Lintusen pyöräilyä opetellessa tuli hölköteltyä vielä lisää. Saa nähdä koskeeko jalkoihin huomenna vai ei. Juostessa kipua ei ainakaan ollut vaikka matkassa onkin jo hieman kovettuneet vanhemmanpuoleiset Asicsin gore-tex lenkkarit. Ihanan kevyet NewBalancet kun eivät pidä vettä milliäkään...
Ihanaa on olla lomalla vihdoinkin ja ihanaa kun on pieniä suunnitelmia muttei mitään pakollista!
iive
Seuraavana otettiin pikkumummokin kyytiin ja ajeltiin Varkauteen neljän sukupolven voimin <3 katsomaan Naivistit Taidekeskus Väinölässä näyttelyä. Itsehän kävin tuolla jo aiemmin kesäkuussa, mutta kyllä löytyi paljon uutta katsottavaa mitä ensimmäisellä kerralla ei ollut huomannut lainkaan.
Ja vähän piti tietty pöllöilläkin...
Kahvilla käytiin vesitornin terassikahviossa, huikeet oli näkymät!
Kattoterassilla ei haitannut lainkaan vaikka satoikin vettä ja tuulikin. Lidlistä eilen inspiraatio-ostoksena ostettu veden- ja tuulenpitävä pyöräilytakki piti lämpimänä. Ja on kivan tuntuinen päälläkin, niin ja nätti ja eritoten edullinen! Kuvan otin tosin vasta rappukäytävästä kun Lintunen halusi kävellä ne kaikki 15 kerrosta alas...
Kahvittelun jälkeen olikin hyvä kuluttaa loppuenergiat lenkillä jonne sain Lintusenkin mukaan. Pururata lähtee melkein äiteen oven edestä ja kierrettiin vitosen lenkki. Välillä lähteestä vettä ja urheilukentällä ulkokuntosalilla lihastreeniä. Ylpeä olin taas tyttärestä joka jaksoi koko lenkin valittamatta. Kohta mä oon se joka jää kunnossa kyllä jälkeen ja pahasti ;)
Silti oon kiitollinen joka ikisestä metristä, jonka jalat antaa juosta. Vitosen lenkistä juostiin ehkä 2km ja illalla Lintusen pyöräilyä opetellessa tuli hölköteltyä vielä lisää. Saa nähdä koskeeko jalkoihin huomenna vai ei. Juostessa kipua ei ainakaan ollut vaikka matkassa onkin jo hieman kovettuneet vanhemmanpuoleiset Asicsin gore-tex lenkkarit. Ihanan kevyet NewBalancet kun eivät pidä vettä milliäkään...
Ihanaa on olla lomalla vihdoinkin ja ihanaa kun on pieniä suunnitelmia muttei mitään pakollista!
iive
Tunnisteet:
Hyvinvointi,
Lapsen kanssa,
Lifestyle,
Loma,
Perhe
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Paljasjaloin
Aivan mielettömän ihana ilma tuolla ulkona vai mitä?!?
Ei malttanut yövuorolainenkaan nukkua kuin kolmeen ja heti oli päästävä metsään auringon lämmittämän harjun kupeeseen. Lähdin sinne ihan marjastusmeiningeillä ja kas, mitä sitten tapahtuikaan :D
Jo herätessä tuli tarve katsoa enkelikortteja ja sieltähän tuli luovuuskortti sekä itsensä ilmaisukortti. Täytyy sanoa, että olo ei ollut lainkaan luova ja mietinkin mielessäni, että mitäs ihmettä minä nyt tässä oikein rupeaisin luomaan kun minähän olen menossa marjaan ja samalla vähän reippailemaan.
Harjulle päästyäni kävikin niin, että maltoin vain hetken poimia marjoja kun iski pakonomainen tarve ottaa kengät pois ja kävellä paljain jaloin Kultaiselle rannalle. Ja siellä sain insipiraation alkaa tehdä naturemandalaa, että tulihan se luova hetki sieltä.Keräilin aalloista kiviä ja kaikenlaista mitä rannalta löytyi. Tuuli ja aallot meinasivat viedä kaikki mennessään, mutta sehän tässä onkin ehkä kivointa. Tärkeintä ei ole lopputulos, tärkeintä on se itse tekeminen. Kävely aalloissa, materiaalien etsiminen, auringonpaiste, kaikki luonnon äänet...
Varmaan tunnin verran tuli tuolla rannalla aikaa vietettyä. Lopuksi istuin kivelle ja vain olin. Olin siinä ja olin taas niin onnellinen ja ehjä juuri siinä hetkessä.
Kolmisen tuntia metsässä vierähti hetkessä. Kävelin paljain jaloin niin paljon kun vain pystyin ja marjojakin kertyi 2 litran sankollinen. Oli ihana nähdä myös muita, jotka nauttivat vain luonnossa olosta ja muitakin marjastajia näkyi. Etenkin lasten näkeminen marjastamassa oli sykähdyttävää ja mielessä hykertelin tyytyväisyydestä. Ehkäpä tämä taito ei ihan vielä jää oppimatta, ehkä vieläkin marjat haetaan ennemmin metsästä kuin kaupan pakastealtaasta...
2 työyötä on enää lomaan. Ensin pääsen äidin luo ja sitten isän luokse. Sillä on hyvä aloittaa loma <3
iive
Ei malttanut yövuorolainenkaan nukkua kuin kolmeen ja heti oli päästävä metsään auringon lämmittämän harjun kupeeseen. Lähdin sinne ihan marjastusmeiningeillä ja kas, mitä sitten tapahtuikaan :D
Jo herätessä tuli tarve katsoa enkelikortteja ja sieltähän tuli luovuuskortti sekä itsensä ilmaisukortti. Täytyy sanoa, että olo ei ollut lainkaan luova ja mietinkin mielessäni, että mitäs ihmettä minä nyt tässä oikein rupeaisin luomaan kun minähän olen menossa marjaan ja samalla vähän reippailemaan.
Harjulle päästyäni kävikin niin, että maltoin vain hetken poimia marjoja kun iski pakonomainen tarve ottaa kengät pois ja kävellä paljain jaloin Kultaiselle rannalle. Ja siellä sain insipiraation alkaa tehdä naturemandalaa, että tulihan se luova hetki sieltä.Keräilin aalloista kiviä ja kaikenlaista mitä rannalta löytyi. Tuuli ja aallot meinasivat viedä kaikki mennessään, mutta sehän tässä onkin ehkä kivointa. Tärkeintä ei ole lopputulos, tärkeintä on se itse tekeminen. Kävely aalloissa, materiaalien etsiminen, auringonpaiste, kaikki luonnon äänet...
Varmaan tunnin verran tuli tuolla rannalla aikaa vietettyä. Lopuksi istuin kivelle ja vain olin. Olin siinä ja olin taas niin onnellinen ja ehjä juuri siinä hetkessä.
Kolmisen tuntia metsässä vierähti hetkessä. Kävelin paljain jaloin niin paljon kun vain pystyin ja marjojakin kertyi 2 litran sankollinen. Oli ihana nähdä myös muita, jotka nauttivat vain luonnossa olosta ja muitakin marjastajia näkyi. Etenkin lasten näkeminen marjastamassa oli sykähdyttävää ja mielessä hykertelin tyytyväisyydestä. Ehkäpä tämä taito ei ihan vielä jää oppimatta, ehkä vieläkin marjat haetaan ennemmin metsästä kuin kaupan pakastealtaasta...
2 työyötä on enää lomaan. Ensin pääsen äidin luo ja sitten isän luokse. Sillä on hyvä aloittaa loma <3
iive
Tunnisteet:
Enkelit,
Helle,
Hyvinvointi,
Hyötyliikunta,
Jalat,
Lifestyle,
Meditaatio,
Terveys
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Pakastaja Elvi
Joka mustikoita rakastaa, se mielellään pakastaa. Tuumasi ystävä.
On se aika vuodesta, jolloin olen niiiiiiiiiiiiin onnellinen. Pääsen nimittäin metsään poimimaan marjoja.
Liekö tämä on jotain geeniperimää tai lapsuudesta opittua, mutta nautin valtavasti noiden sinisten mollukoiden keräämisestä ja myöskin siitä tunteesta kun pakastin täyttyy talvea varten. Toinen intohimoni on saalistaa metsämansikoita, niitäkin pakkaseen sujahti tänään litran verran <3
Siellä metsässä tunsin sen hetken, kun olin niin pakahtuvan onnellinen ja tajusin löytäneeni edes hetkeksi sen sisäisen rauhan kun kaikki itseni kanssa on hyvin. Siihen hetkeen on hyvä palata silloin kun varjot täyttävät elämän.
Kuuntelin Eevin uutta rentoutus-äänitettä Kiitos, että saan olla minä-kurssilta ja sieltä tuli onnen "avain" näin hieman tyyliteltynä.
Kenenkään meidän tarpeet eivät voi 100% täyttyä lapsena. Jokainen meistä jää joskus vääjäämättä vaille sellaisia holding-kokemuksiksi kutsuttuja tunteita, jolloin koetaan olevamme täysin elämän kannattelemia ja tunnemme olomme rakastetuksi.Ikinä, koskaan, minä en enää tule olemaan tässä asiassa riippuvainen muista kuin itsestäni, minä itse kannattelen, huolehdin ja rakastan itseäni. Minun ei tarvitse sitä etsiä, eikä kukaan muu sitä voikaan minulle antaa. Minä muistan vieläkin miltä tuntuu se valtava rakkauden ja hyväksymisen tulemisen tunteen nälkä, jota hain kaikkialta.
Oikeasti se löytyy minusta.
Helteinen kesäpäivä metsässä, aurinkoenergia, vatsa täynnä mustikoita, kuuma polku ja perinnelaitumella laiduntavat hevoset <3 Voisiko olla parempaa? Ehkä ei.
Välillä istuin männyn juurelle, sammal kasteli pyllyn, mutta sou? Nojasin auringon lämmittämään mäntyyn ja katselin ja kuuntelin. Imin energiaa maasta ja auringosta.
Ihanaa KESÄÄ!
t.iive
Tunnisteet:
Erityisherkkä,
Helle,
Hevoset,
Hyvinvointi,
Hyötyliikunta,
Lepo,
Lifestyle,
Liikunta,
Luonto,
Marjastus,
Mietteitä
torstai 16. heinäkuuta 2015
Uusi kuu
Viimeiset viikot ennen lomaa tuntuvat raskailta. Ykkösvapailla pitkälti mennään ja viimeisin kakkosvapaa tuli vietettyä Tampereella, joten se reissu ei ollut kovin hmmm... levollinen? Vaikka toki hauskaa olikin niin kyllä sen huomasi, että se reissu kyllä väsytti ihan kauheasti.
Toinen asia mikä vetää mieltä matalaksi on suomalaisten ykköspuheenaihe eli se sää.
Mun energiani on aurinko energiaa ja jo viime talvena kun koettiin pitkä auringoton talvi niin nyt kesälläkin auringon puuttuminen on ollut aivan hirveää. Kertakaikkiaan pelottaa kuinka jaksan talvella jos en aurinkoa ja lämpöä saa nyt kesällä. Ulkomaille lähteminen kun ei ole mikään vaihtoehto, jos ei nyt lottovoitto nappaa kohdalle. Eilen lenkkeilin töistä kotiin ja pysähdyin kesken matkan pitkäksi hetkeksi keskelle tietä vain nauttiakseni auringonlaskusta ja lämmöstä <3
Eilinen oli muutenkin rankka päivä töissä. Rakastan mun työtä, mutta kyllä sen kautta saa kokea kaikenlaista. Jos normaalissa elämässä saat kokea omat ja perheesi ongelmat niin tässä työssä saat parinkymmenen ihmisen ongelmat noin niin kuin bonuksena kaupan päälle. Onneksi on purkukeinot joilla noitten kanssa pärjää. Eilen istuin kirjaimellisesti koskeen, tosin kivelle ja olin vaan. Annoin kosken pauhun viedä huonot olot pois.
Loppumatkan vain kävelin ja olin ja kotona painuin melko suoraan nukkumaan.
Tänään alkaakin uusi kuu, joten oli hyvä heittää eilen melkoiset negatiiviset energiat nurkkaan ja lähteä uuden kuun kasvavan voiman mukaan. Jo perinteisestikin uusi kuu on nimensä mukaisesti hyvä aika kaikelle kasvavalle ja kaikelle uudelle.
iive
Toinen asia mikä vetää mieltä matalaksi on suomalaisten ykköspuheenaihe eli se sää.
Mun energiani on aurinko energiaa ja jo viime talvena kun koettiin pitkä auringoton talvi niin nyt kesälläkin auringon puuttuminen on ollut aivan hirveää. Kertakaikkiaan pelottaa kuinka jaksan talvella jos en aurinkoa ja lämpöä saa nyt kesällä. Ulkomaille lähteminen kun ei ole mikään vaihtoehto, jos ei nyt lottovoitto nappaa kohdalle. Eilen lenkkeilin töistä kotiin ja pysähdyin kesken matkan pitkäksi hetkeksi keskelle tietä vain nauttiakseni auringonlaskusta ja lämmöstä <3
Eilinen oli muutenkin rankka päivä töissä. Rakastan mun työtä, mutta kyllä sen kautta saa kokea kaikenlaista. Jos normaalissa elämässä saat kokea omat ja perheesi ongelmat niin tässä työssä saat parinkymmenen ihmisen ongelmat noin niin kuin bonuksena kaupan päälle. Onneksi on purkukeinot joilla noitten kanssa pärjää. Eilen istuin kirjaimellisesti koskeen, tosin kivelle ja olin vaan. Annoin kosken pauhun viedä huonot olot pois.
Loppumatkan vain kävelin ja olin ja kotona painuin melko suoraan nukkumaan.
Tänään alkaakin uusi kuu, joten oli hyvä heittää eilen melkoiset negatiiviset energiat nurkkaan ja lähteä uuden kuun kasvavan voiman mukaan. Jo perinteisestikin uusi kuu on nimensä mukaisesti hyvä aika kaikelle kasvavalle ja kaikelle uudelle.
iive
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Uusi Minä
Aloitin eilen Kiitos että saan olla minä-verkkovalmennuksen. Valmennusta pitää ihana Eevi Minkkinen, joka on jo tuttu monilta Yoogaian joogatunneilta ja luennoilta. Eevi on kirjoittanut myös e-kirjan Mielen nälkä, joka on mulla tällä hetkellä luettavana. (Kirjan saa ilmaiseksi kun liittyy postituslistalle.)
Olen nyt saanut luoda sitä Uutta Minää, jota olen käsitellyt myös Life Coachin kanssa jo aiemminkin.
Eilen oli ykkösvapaa työputken keskellä. Jo edeltävänä päivänä päätin, että ainoana vapaapäivänä en suorita yhtään, vaan teen juuri sellaisia asioita joista tulee hyvä olo ja joita nyt siinä hetkessä tekee mieli tehdä.
Päässä sinkosi monta ajatusta siitä mitä pitäisi tehdä, kuten siivota, käydä lenkillä jne. Niiden sijaan nukuin 3 päiväunet, kävin kaupassa ja söin jäätelöä, leivoin sämpylöitä ja söin niitä kasan :D Ja kaikki nämä hyvällä omallatunnolla ja voi jee kuinka oli kiva päivä!
Tiistai on toivoa täynnä, joten niillä ajatuksilla tähän viikkoon, joka tulee olemaan Super!
Tulevaisuus on NYT!
iloinen iive <3
Olen nyt saanut luoda sitä Uutta Minää, jota olen käsitellyt myös Life Coachin kanssa jo aiemminkin.
Uusi Minä on
Iloinen ja rento
Levollinen ja positiivinen
Luottaa itseensä ja muihin
Antaa itsensä rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan
Huolehtii itsestään
Antaa anteeksi
Päästää irti
Seuraa ja tekee sellaisia asioita, jotka tekevät hyvää itselle
Hyväksyy epätäydellisyyttä ja virheitä.
Suo itselleen lepoa
Muistaa myös omat tarpeet hyvällä omallatunnolla.
Aika kamalaa on ollut todeta, että se Vanha minä on kaiken tämän vastakohta eli aika kiree tyyppi itseään kohtaan.
Enkelikortit ovat näyttäneet tulevaisuudessa siintävän vapaus. Eli vapaus kaikesta kireydestä ja pingottamisesta. Tie sinne kulkee manifestoinnin kautta eli minä voin jo oikeastaan elää niin, että olen se Uusi minä.
(Lainaus tästä tekstistä)
Nyt alatte luoda uutta omakuvaa, uusien kykyjen kera. Tällainen tuntuu jännittävältä – jotain mistä olette kauan uneksineet. Itsenne uudelleenluominen millaiseksi tahansa samassa fyysisessä maa-astiassa. Uuden "sinun" luominen menee kauas pelkojen ja vihan selvittämisen yli. Siinä on kyse uuden olennon luomisesta melkein samalla vapaudella kuin noissa saduissa, joissa oli rakastavia haltiakummeja. Olette puhdistaneet ja selvittäneet. Nyt teidän on aika luoda uusi olento, jolla on uusi fokus ja uudet ajatukset.
Voivottelette kaaosta, mitä luodaan ympäri maapalloa, kun ne jotka haluavat säilyttää 3D-maapallon, taistelevat sen puolesta, vaikka uuden maan aurinko nousee. Ennen kuin jotain uutta luodaan, vanha on muutettava – tai tuhottava. Niin se oli, että muutitte olemuksenne 3D-pelko-olennosta uudeksi "sinuksi".
Mutta kuka on uusi "sinä"? Tämän olette paljastamassa – ja luomassa. Hyväksyitte "sinun" toimitusjohtaja-avainroolin. Ja kävitte noissa osissa, jotka vaativat huomiota siinä muodossa, kuin tarvittiin. Olette nyt uuden "sinun" tyhjä pöytä. Kuka haluatte olla?
Huolenne on, että te ette tiedä, kuka olette tai kuka haluatte olla. Aioneita maapainotuksenne on ollut se, mitä tai kuka toiset halusivat teidän olevan. Nyt kun saatte olla "sinä" koko loistossanne, kuka haluatte olla?
Niinpä, kaikenlaisia tehtäviä, mielikuva-harjoituksia ja meditaatioita tehdessäni olen saanut aina saman tuntuman ja se on ollut: Suuntaa kohti iloa. Ja jälleen tätä suuntaa on vahvistettu <3Teidän täytyy vain tietää, että ainoa tarvitsemanne ohje on löytää se, mikä antaa teille iloa.
Eilen oli ykkösvapaa työputken keskellä. Jo edeltävänä päivänä päätin, että ainoana vapaapäivänä en suorita yhtään, vaan teen juuri sellaisia asioita joista tulee hyvä olo ja joita nyt siinä hetkessä tekee mieli tehdä.
Päässä sinkosi monta ajatusta siitä mitä pitäisi tehdä, kuten siivota, käydä lenkillä jne. Niiden sijaan nukuin 3 päiväunet, kävin kaupassa ja söin jäätelöä, leivoin sämpylöitä ja söin niitä kasan :D Ja kaikki nämä hyvällä omallatunnolla ja voi jee kuinka oli kiva päivä!
Tiistai on toivoa täynnä, joten niillä ajatuksilla tähän viikkoon, joka tulee olemaan Super!
Tulevaisuus on NYT!
iloinen iive <3
Tunnisteet:
Enkelit,
Hyvinvointi,
Life Coach,
Lifestyle,
Meditaatio,
Mietteitä,
Piristys,
Tulevaisuus
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Muistatko karkkipäivän?
Olen ollut viimeaikoina kovin nostalginen ja työkaveritkin ovat saaneet kuunnella jorinoita lapsuuden kesistä varmasti kyllästymiseen asti :D
Eilen pilkoin tuoresipulia sipulivoi-kastikkeeseen ja päädyin suoralla flashbackillä Hyrynsalmelle ensin sipulipellolle ja siitä tuvan keittiöön syömään. Muisto oli valtavan voimakas, se oli kuin elokuva, mutta lisänä olivat vielä hajut.
Siinä samalla rupesin miettimään muistoja, jotka liittyvät ruokaan. Muistanko yhtään karkkipäivää, pitsatilausta tai hampurilaisateriaa näin valtavalla intensiteetillä, kaipauksella ja hyvänolon tunteella?
Ei, en muistanut.
Muistin kyllä makkaranpaistot laavulla, offin tuoksun siinä samassa, puolukkaämpärit siinä vieressä. Yhdessäolon perheen kanssa, humisevat männyt.
Muistin myös Iita-mummon läskikukon ja karjalanpiirakat, joita sain hänen kanssa tehdä ja voi että ne maistuikin sen jälkeen hyvältä. Muistan kuinka teeasetilla pyöräytettin pala taikinaa irti ja sen jälkeen vielä pulikalla ohennettiin.
Muistan nuotiolla paistuvat ahvenet isän kanssa kalareissulla erämaalammella. Muistan mummon veriletut valurautapannussa paistettuna, nekin tulella paistettuja.
Muistan kun sankosta sai kaksin käsin syödä lakkoja, ne vähän raa'at olivat parhaimpia ja keltainen mehu valui suupielistä <3
Muistan mä myös yhdet synttärit, jossa söin karkkia niin paljon, että oksensin ;)
Tämä ajatusketju sai miettimään, mitä minun lapseni tulee muistamaan? Muistaako hän, että sai lohdutukseksi karkkia vai yhteisen hetken? Muistaako hän mäkkärissä käynnin vai marjareissulla majojen teon? Muistaako hän kotiin tilatun pitsan vai geokätköilyn tiimellyksessä paistetun makkaran?
Muistatko sinä karkkipäiviä?
iive
Eilen pilkoin tuoresipulia sipulivoi-kastikkeeseen ja päädyin suoralla flashbackillä Hyrynsalmelle ensin sipulipellolle ja siitä tuvan keittiöön syömään. Muisto oli valtavan voimakas, se oli kuin elokuva, mutta lisänä olivat vielä hajut.
Siinä samalla rupesin miettimään muistoja, jotka liittyvät ruokaan. Muistanko yhtään karkkipäivää, pitsatilausta tai hampurilaisateriaa näin valtavalla intensiteetillä, kaipauksella ja hyvänolon tunteella?
Ei, en muistanut.
Muistin kyllä makkaranpaistot laavulla, offin tuoksun siinä samassa, puolukkaämpärit siinä vieressä. Yhdessäolon perheen kanssa, humisevat männyt.
Muistin myös Iita-mummon läskikukon ja karjalanpiirakat, joita sain hänen kanssa tehdä ja voi että ne maistuikin sen jälkeen hyvältä. Muistan kuinka teeasetilla pyöräytettin pala taikinaa irti ja sen jälkeen vielä pulikalla ohennettiin.
Muistan nuotiolla paistuvat ahvenet isän kanssa kalareissulla erämaalammella. Muistan mummon veriletut valurautapannussa paistettuna, nekin tulella paistettuja.
Muistan kun sankosta sai kaksin käsin syödä lakkoja, ne vähän raa'at olivat parhaimpia ja keltainen mehu valui suupielistä <3
Muistan mä myös yhdet synttärit, jossa söin karkkia niin paljon, että oksensin ;)
Tämä ajatusketju sai miettimään, mitä minun lapseni tulee muistamaan? Muistaako hän, että sai lohdutukseksi karkkia vai yhteisen hetken? Muistaako hän mäkkärissä käynnin vai marjareissulla majojen teon? Muistaako hän kotiin tilatun pitsan vai geokätköilyn tiimellyksessä paistetun makkaran?
Muistatko sinä karkkipäiviä?
iive
Tunnisteet:
Herkut,
Hyvinvointi,
Lapsen kanssa,
Lifestyle,
Mietteitä,
Rakkaus,
Ruoka
torstai 9. heinäkuuta 2015
Kartanlukua ja huvittelua
Eilen tuli herättyä vapaa-aamuna jo seitsemältä, sillä tungettiin itsemme Lintusen kanssa miehen työmatkalle mukaan. Puuroa napaan, muutama tunti autossa istumista ja aamukahville ja munkille Pyynikin näkötornille. Fibro jäyti aamulla niin, että autossa istuminen oli tuskaa, mutta munkilla oli parantava voima (vai sillä että vaihtoi aivot huvittelumoodille???)
Gluteeniton munkki oli erinomaisen makuinen ja kokoinen. Tavalliseen isoon munkkiin verrattuna hintaa oli 70snt enemmän, mutta kerrankin gluteeniton tuote oli samankokoinen (tai jopa isompi) kuin normaali tuote.
Päivä oli pilvinen ja ajomatkalla satoi niin vietävästi. Sadetta oli luvattu tulevan myös pitkin päivää. Silti Tampere oli taas niin sykähdyttävä kaupunki <3
Lintusellekin löytyi se tärkein tiirailtava, eli Särkkis jossa oli aamun koe-ajot menossa. Niitä oli hyvä seurata korkealta näkötornista. Siirtymä Särkänniemeen tehtiin jalan. Kotona jo katsoin sen olevan juuri sopivan pituinen aamulenkki, varsinkin munkin syömisen jälkeen :D
Näkötornilta napattiin kartta (vaikka kännykkäkin oli navigaattoreineen), mutta Lintusella oli kivaa selvittäessään kartasta kuinka sinne Särkänniemeen nyt päästäisiinkään.
Kuljettiin mahdollisimman pitkään Pyynikin mäntyjen alla ja sitten mutkiteltiin kaikista kauneimpien talojen ja katujen seassa ja bongailtiin patsaita.
Atlasneito kultaisine kenkineen ja ansiomerkkeineen kertoi tarinaa Tampereen menneisyydestä ja naisten voimasta teollisuuden alkuvaiheilla. Ja olihan tuo muutenkin upea katseltava. Mä olen aina pitänyt patsastaiteesta, niin valuista kuin esimerkiksi keramiikastakin. Ja patsaat ovat lisäksi yleensä myös merkityksellisiä, ne on pystytetty jonkun asian puolesta/vuoksi.
Tämä kaunotar löytyi kirkkopuistosta, ilman laattaa, mutta google tietää sen olevan Wäino Aaltosen teos Suru.
Ja tottakai täältä yksi Muumikin pitää bongata ;) Tosin se miten Muumit liittyy Tampereeseen niin sitä en ole koskaan tajunnut. Kun on siellä muumimuseokin, mut miks?
Ja Minna Canth. Tämä oli Lintusen mielestä niin vakuuttava nainen, että kuvata piti. Ja onhan patsas hieno ja aikamoisen vakuuttava. Mutta olihan Minna Canthkin aikamoisen vakuuttava henkilö elinaikanaan...
Ja lopulta Särkkiksessä. Mukavasti kului yli kolme tuntia. Tällä kertaa ostettiin vain Lintuselle laitelippu ja minä hengailin mukana. Kilometrejä päivälle kertyi alueella ravatessa m o n t a! Sää helli meitä koko huvittelun ajan. Hetkeksi piti kaivaa aurinkolasitkin laukusta esiin ja riisua huppari pois.
Ja kun alkoi sataa, oli hyvä siirtyä Nokian Rantasipi Edeniin. Ensimmäistä kertaa kävin tuolla ja kehua täytyy. Ensiksikin olipa kiva kun avaimet olivat ihan perinteiset eivätkä mitkään modernit piippausavaimet (jotka ei edes ikinä toimi, poikkeuksena Aaltoalvari, jossa ne kyllä yleensä toimii), pukukaappitilat olivat ihanan rentouttavat ja kauniit, suihkutilat yksinkertaiset, mutta siistit ja kivat. Saunoista iso plussa! Tropiikkisauna oli mulle juuri sopivan lämpöinen ja rentouttava, samoin eukalyptykselta tuoksuva Tuoksusauna (turkkilaisen saunan tapainen). Ja mikä parasta, kylpytiloissa oli lämmin ja suihkusta tuli lämmintä vettä, ou jee :D
Itse kylpylä oli kompaktin kokoinen ja myös ihanan lämmin. Plussaa useista liukumäistä joita oli jokaisen kokoiselle lapselle, joten Lintunenkin pääsi niistä nauttimaan oikein kunnolla. Yhdessä laskettiin iso liukumäki ja olipas huima :D Faceen kirjoitin tänä aamuna tällaisen mietteen:
Ja Ikean jälkeen taisi lapsikin olla jo väsynyt...
Tänään saakin jatkaa sitten rentoutuen työn parissa, vielä kaksi viikkoa töitä ja sitten alkaa LOMA!
Ihanaista viikkoa kaikille!
iive
Gluteeniton munkki oli erinomaisen makuinen ja kokoinen. Tavalliseen isoon munkkiin verrattuna hintaa oli 70snt enemmän, mutta kerrankin gluteeniton tuote oli samankokoinen (tai jopa isompi) kuin normaali tuote.
Päivä oli pilvinen ja ajomatkalla satoi niin vietävästi. Sadetta oli luvattu tulevan myös pitkin päivää. Silti Tampere oli taas niin sykähdyttävä kaupunki <3
Lintusellekin löytyi se tärkein tiirailtava, eli Särkkis jossa oli aamun koe-ajot menossa. Niitä oli hyvä seurata korkealta näkötornista. Siirtymä Särkänniemeen tehtiin jalan. Kotona jo katsoin sen olevan juuri sopivan pituinen aamulenkki, varsinkin munkin syömisen jälkeen :D
Näkötornilta napattiin kartta (vaikka kännykkäkin oli navigaattoreineen), mutta Lintusella oli kivaa selvittäessään kartasta kuinka sinne Särkänniemeen nyt päästäisiinkään.
Kuljettiin mahdollisimman pitkään Pyynikin mäntyjen alla ja sitten mutkiteltiin kaikista kauneimpien talojen ja katujen seassa ja bongailtiin patsaita.
Atlasneito kultaisine kenkineen ja ansiomerkkeineen kertoi tarinaa Tampereen menneisyydestä ja naisten voimasta teollisuuden alkuvaiheilla. Ja olihan tuo muutenkin upea katseltava. Mä olen aina pitänyt patsastaiteesta, niin valuista kuin esimerkiksi keramiikastakin. Ja patsaat ovat lisäksi yleensä myös merkityksellisiä, ne on pystytetty jonkun asian puolesta/vuoksi.
Tämä kaunotar löytyi kirkkopuistosta, ilman laattaa, mutta google tietää sen olevan Wäino Aaltosen teos Suru.
Ja tottakai täältä yksi Muumikin pitää bongata ;) Tosin se miten Muumit liittyy Tampereeseen niin sitä en ole koskaan tajunnut. Kun on siellä muumimuseokin, mut miks?
Ja Minna Canth. Tämä oli Lintusen mielestä niin vakuuttava nainen, että kuvata piti. Ja onhan patsas hieno ja aikamoisen vakuuttava. Mutta olihan Minna Canthkin aikamoisen vakuuttava henkilö elinaikanaan...
Ja lopulta Särkkiksessä. Mukavasti kului yli kolme tuntia. Tällä kertaa ostettiin vain Lintuselle laitelippu ja minä hengailin mukana. Kilometrejä päivälle kertyi alueella ravatessa m o n t a! Sää helli meitä koko huvittelun ajan. Hetkeksi piti kaivaa aurinkolasitkin laukusta esiin ja riisua huppari pois.
Ja kun alkoi sataa, oli hyvä siirtyä Nokian Rantasipi Edeniin. Ensimmäistä kertaa kävin tuolla ja kehua täytyy. Ensiksikin olipa kiva kun avaimet olivat ihan perinteiset eivätkä mitkään modernit piippausavaimet (jotka ei edes ikinä toimi, poikkeuksena Aaltoalvari, jossa ne kyllä yleensä toimii), pukukaappitilat olivat ihanan rentouttavat ja kauniit, suihkutilat yksinkertaiset, mutta siistit ja kivat. Saunoista iso plussa! Tropiikkisauna oli mulle juuri sopivan lämpöinen ja rentouttava, samoin eukalyptykselta tuoksuva Tuoksusauna (turkkilaisen saunan tapainen). Ja mikä parasta, kylpytiloissa oli lämmin ja suihkusta tuli lämmintä vettä, ou jee :D
Itse kylpylä oli kompaktin kokoinen ja myös ihanan lämmin. Plussaa useista liukumäistä joita oli jokaisen kokoiselle lapselle, joten Lintunenkin pääsi niistä nauttimaan oikein kunnolla. Yhdessä laskettiin iso liukumäki ja olipas huima :D Faceen kirjoitin tänä aamuna tällaisen mietteen:
Miete eiliseltäMe vedettiin koko kylpylä läpi remuten ja lopputuloksena äiti taisi olla väsyneempi kuin tytär. Mutta sain mä aina välillä pysähdyttyä hieroviin suihkuihinkin <3 jotka tekee mulle kylpylästä sen oikean kylpylän ja rentoutuspaikan.
Miksi lähteä alle kouluikäisten lasten kanssa kylpylään (joka on täynnä lapsia muutenkin), jos ei voi
a)kastella tukkaa (kampaus pitää olla kunnossa)
ja
b)pitää pitää meikit naamassa (ettei vaan naama sotkeennu ja joku näkee millainen oot oikeasti)
Ja sit koko kylpyläreissu menee siihen että varjelee tukkaansa ja naamaansa polskivien kakaroiden keskellä. Hirveen rentouttavaa... Ei ollut ees yks eikä kaks tällaista vaan useampi äiti tuolla kylpylässä...
Ja Ikean jälkeen taisi lapsikin olla jo väsynyt...
Tampereen reissu kohta loppusuoralla. Viimeiset kilometrit sujuukin rattoisasti yliväsyneen, sokerihumalassa olevan, pieruhuumoria viljelevän 5vuotiaan juttuja kuunnellessa. Voi jestas :DKun kotiin päästiin, nukahdin minä ja Lintunen samantien. Koko päivän töitä tehnyt (ja matkat ajanut) mies sen sijaan jäi valvomaan. Tästä voidaan päätellä kumpi on raskaampaa, huvittelu vai työ?
Tänään saakin jatkaa sitten rentoutuen työn parissa, vielä kaksi viikkoa töitä ja sitten alkaa LOMA!
Ihanaista viikkoa kaikille!
iive
Tunnisteet:
Fibromyalgia,
Gluteeniton,
Herkut,
Hyötyliikunta,
Kipu,
Kävely,
Lapsen kanssa,
Lifestyle,
Loma,
Muuta mukavaa,
Piristys,
Uinti
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Aikamoisia uutisia!
-Onnellinen-
Uimassa on tullut käytyä järvessä lyhyitä pätkiä joka päivä nyt. Ensimmäisenä päivänä kroppa tuli siitä kipeäksi, sen jälkeen se on tuntunut ihan vain hyvälle vaikka kylmä vesi ja fibromyalgia ei aina toistensa kavereita olekaan. Mutta niin kuin liikunnankin kanssa niin tuntuu olevan tämänkin homman kanssa, kun teet joka päivä, et kipeydy.
Ei ne suomen rantakuvat niin helteisen näköisiä ole, mutta lämmintä oli kyllä just sopivasti :)
Rannalla tuli tehtyä danmaloitakin eli luonto-mandaloita. Näistä mä tykkään kyllä ihan hirveästi.
Syömisasioista kävin psykologin juttusilla, ikinähän näissä asioissa en ole mitään apua saanut vaikka aika rajukin syömishäiriötausta mulla on. Jutteluhetki oli kyllä kovin antoisa ja pisti kyllä päässä tiettyjä rattaita liikkeelle. Nythän tilanne on ollut taas se, että kun minulla ei ole ollut nälkä, en ole syönyt ja sitten illalla on saattanut huomata, että hei, enpä oikeastaan ole syönyt mitään ja jos ei sinä päivänä ahmimiskohtaus tule niin parin päivän jälkeen kyllä varmasti on tullut.
Nyt sitä syödäänkin taas kellon kanssa vaikka ei olisikaan nälkä ja vaikka syömisestä tulee aika paha olo, mutta eipä ole ahminta-ajatuksiakaan nyt ollut. Onneksi viime vuonna tuli kyykittyä metsässä ihan urakalla kun marjat ei ole vieläkään loppuneet kesken. Aamun pelastus kun on kaurapuuro ja marjat, eipä paljon muu taitaisi edes mennä alas...
Ruokana salaatti yhdistettynä lämpimään ruokaan on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Yläkuvassa oli kasvispihvi tuolla salaatin alla ja paistettuja perunoita edelliseltä ruualta seassa ja lisukkeena jogurttikastiketta. Toisessa ruuassa salaatin joukkoon päätyi kasvis-nachovuoka, tää oli todella hyvää!
Viime viikolla kävin yhden illan viettämässä töiden jälkeen aivojen MRIssä. Edellisestä kuvauksesta olikin jo aikaa, mutta kun on useamman kerran tuolla putkessa käynyt niin nythän se oli ihan lepohetki vaan, meinasin nukahtaa nimittäin sinne putkeen :D sen verran lunkisti tuli otettua. Sitten olikin loppuillan ihan töttöröö.
Tänään sainkin kuulla kuvausten ja labrojen tulokset. Aivolisäkekasvain on edelleen surkastunut ja on enää juuri ja juuri havaittavissa. Saan siis aloittaa lääkityksen purun (jota tosin kestää parisen kuukautta vähintään). Ensimmäinen ajatus mikä mieleen tuli oli, että saan juoda taas punaviiniä :D Yli kolme vuotta on oltu täysin alkoholittomalla linjalla lääkityksen vuoksi. Oikeastaan tuo on ollut ainoa asia mikä elämää on mitenkään rajoittanut ja se ettei alkoholia ole voinut nauttia, ei ole elämääni mitenkään rasittanut. Silti taisi olla punaviinilasillista ikävä kun se ekana mieleen tuli, sillä muille on löytynyt vuosien aikana sopiva alkoholiton korvaaja :D
Lääkkeen purku tuo eteen monenlaista kommervinkkiä, sillä purku täytyy tehdä hitaasti. Lääke vaikuttaa aivoissa myös mm. dopamiinitasoon, joten lääkkeen lopetuksesta voi seurata alakuloisuutta ja masennustakin. Nämä onkin mulle ihan liian tuttuja elämässä aiemmin olleet, joten niitä en seurakseni kyllä toivo. Täytyykin alkaa nyt tutkia dopamiiniin vaikuttavia ruoka-aineita. Vinkkejä otetaan myös vastaan!
Nyt sitä voikin nauttia parin päivän vapaista aika mielenkiintoisessa olotilassa, tietysti olen terveysuutisista hyvin iloinen ja kiitollinen, mutta kovin hämmentynytkin olo on. No onhan tässä aikaa uutista sulatella koko loppu elämä :D
Ihanaa viikon alkua muillekin :)
iive
Tunnisteet:
Fibromyalgia,
Helle,
Hyvinvointi,
Kasvisruoka,
Lifestyle,
Masennus,
Mietteitä,
Piristys,
Prolaktinooma,
Ruoka,
Syömishäiriö,
Terveys,
Tulevaisuus,
Unelmat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)