Changing habits - tapojen orja?

Hauskasti tämä viikko on ollut oikeaa vanhojen tapojen ravistelua - täysin yllättäen kylläkin!

Maanantain hevosharrastus-kurssilla meni tapojen muutos kyllä oikein tunteisiin. Meillä on kurssilla todella yksityiskohtainen ja ihan mieletön meininki. Ihan suorastaan ärsytystä herättää se kuinka sinne omaan solumuistiin (tai minne liekään) on tallentunut tietynlaisia toimintamalleja, jotka hevosten kanssa toimiessa nyt aktivoituvat. Tietenkin tämä on inhimillistä, koska nämä toimintamallit on minulle opetettu. Nyt opetellaan uudenlaista mallia ja välillä olisi varmasti paljon helpompi toimia kun ei olisi niitä "vanhoja koodeja" olemassakaan vaan saisi oppia kaiken ihan tyhjästä.

Kurssin pitäjä osaa kyllä niin mahtavasti havainnoillistaa meille näitä juttuja. Itselleni se tunteita herättävä tilanne syntyi, kun ohjasin vanhalla tavalla kämmenelläni kevyesti työntäen, vieressä olevaa hevosta siirtymään sivummalle. Tilanne oli ennakoimaton (koska hevonen nyt päätti itse vaan yht'äkkiä siirtyä liian lähelle minua) ja toimin täysin näiden vanhojen toimintamallien mukaan reagoiden ajattelematta. Ohjaaja sattui havainnoimaan tämän ja opasti minulle toisenlaisen tavan pyytää hevosta siirtymään poispäin minusta.

Hän havainnoillisti tätä koskettamalla minua ja tämä oli se tilanne missä otti ihan tunteisiin. Hän kosketti koko kämmenellään minua ja työnsi kevyesti minua itsestään poispäin eikä se tuntunut hyvältä! Vaihtoehtoisesti hän kosketti minua sormenpäillään kevyesti poispäin ohjaten/"pukaten" ja se tuntui täysin erilaiselta, paljon paremmalta! Mietin kovasti, että jos minusta tuntuu tältä, niin miltä hevosesta tuntuu! Edelleen voin tuntea sen tunteen mikä minussa syntyi tuon kämmenellä työntämisen kohdalla ja se ei tosiaankaan ole hyvä, lähin tunne olisi ehkäpä loukkaantumisen tunne? No oli ainakin muistettava ohjauskokemus!

Uintiharrastuksessa olen jostain ihmeen kumman syystä päätynyt vaihtamaan pukukaappia. Se, että olen vissiin jo 3 vuotta käyttänyt yhtä ja samaa pukukaappia (jos se vain on ollut vapaa - jos ei niin sitten vähintään viereinen kaappi oltava), kertoo varmastikin minusta ja tavoistani aika paljon... Nyt täysin yllättäen koinkin, että kaappi 175 onkin se tämän hetken kaappi - ihan siis tavallaan naurettavaa, mutta kaipa se on inhimillistä. Kaikista haastavinta olisi vaihtaa kaappia ja paikkaa joka ikinen kerta! No joka tapauksessa kaappi 118 on nyt hyvästelty.

Torstain keramiikkaryhmä haastaa myös millimetrinmittausihmistä minussa. Minussa asuu sellainen täsmällisyyden rakastaja (jota ei ehkä meidän kotia katsoessa kyllä uskoisi...) joka tykkää, että asiat ovat symmetrisiä. Tämä on ehkäpä isoin blokki luovuudelleni, koska käsityö on harvoin millimetrin tarkkaa.

Valmistinkin keramiikkaryhmässä ruukkua käsin savipallosta muotoilemalla ja kuviokin on vähän sinnepäin. Aikalailla himotti tarttua viivottimeen ja alkaa mittailemaan kuviosta säännöllistä, mutta se olisi kyllä ollut ihan loputon suo. Olen oikeastaan ylpeä itsestäni sen suhteen, että pystyin jättämään viivoittimen rauhaan. Lisäksi valmiissa lasitetussa työssä kukaan ei tule huomaamaan onko kuvio nyt millin sinne tai tänne...

Tykkään kyllä todella paljon, että elämässä on nyt paljon luovaa toimintaa. Pidän itseasiassa hevostenkin kanssa toimimista luovana. Opiskelujen tuomaa stressiä (vaikka nautinkin opiskelusta kovasti, niin kyllä se vaan stressiä tuottaa sekin) on ollut ihanaa tasata neuloen sarjamaratonin ääressä (Ihana Rantahotelli ❤️ ). Ihan huippua, että kroppa kestää taas neulomista. Fibro kun senkin ilon vei elämästä useiksi vuosiksi. Hieman jännitin, että aktivoituuko kivut, mutta ei ole vielä ainakaan mitään tullut, mikä on aivan mahtavaa!

Viikon ruokia on olleet (ketona tietenkin) ihan mahtava jauhelihakeitto, johon tuli kesäkurpitsaa, sipulia, paprikaa, yrttejä, jauhelihaa, lihalientä, tujusti mausteita sekä hieman valkosipuli-yrttituorejuustoa. Leipäjuustoa vielä annokseen päälle! Se on nimittäin suolaisissa ruuissa ihan huippua. Itse tykkään syödä sitä ruuassa jopa enemmän kuin perinteisesti makeampana versiona.

Tämä kauhean näköinen sotku oli erään koulupäivän eväs ja ulkonäöstään huolimatta aivan mielettömän hyvää ja helppoa. Eväsrasiaan raastetaan kesäkurpitsaspagettia, joukkoon mausteet + oliiviöljy. Pannulla kuullotin vielä paprikaa, sipulia ja tomaattia lisäksi. Nämä yhdistetään kun kasvikset ovat jäähtyneet. Koululla lisäsin joukkoon vielä pienen purkin tonnikalaa ja lämmitin. Kesäkurpitsaspagetti kypsentyy lämmittäessä juuri sopivasti! Tämän voi tehdä mainiosti myös vegenä tai ihan millä tahansa proteiininlähteellä esim. vaikkapa sillä leipäjuustolla jos tonnikala sattuu olemaan nou nou.

 Eräänä päivänä törmäsin myös hassuun juttuun... tykkään nimittäin hirveästi grillatusta broilerista ja olinkin menossa ostamaan maustamattomia broilerin koipireisiä. Maustamattomien hinta marinoituihin vastaaviin oli yli tuplat! Eikä erona ollut tosiaankaan mikään muu kuin marinadi (jonka mausta en pidä). Nostelin paketit kuitenkin kyytiin kunnes aloin miettiä, että paljonkohan ne grillitiskillä maksavatkaan... Lopulta broilerit lähtivätkin grillitiskiltä mukaan, sillä sieltä ne sai valmiina ja lähes 2 euroa halvemmalla... toki itse valmistamiin olisi saanut luomu ym. mausteet, mutta itse lihan laatu oli sama. Sitä päivää odotellessa, että olisi mahdollisuus ostaa tämä kaikki luomuna, mutta elämä on...

No ainakaan meillä ei ruokaa haaskata, sillä edellispäivän broilerit ja kesäkurpitsaspagetit taipuivat seuraavana päivänä kätevästi ketopitsaksi, joka oli kymppiveen sanoin sairaaaaaan hyvää! Ja olihan se, niin kuin pitsa nyt yleensäkin tuppaa olemaan.

Tänä viikonloppuna testataankin hiilareita. Olen sitä mieltä, että koska meidät on luotu käyttämään myös hiilihydraatteja energiaksi, niin niitäkin olisi kropalle ihan hyvä joskus antaa ja koska edelliset yritykset on jääneet vähän laimeaksi, niin nyt vähän paremmalla onnella (toivottavasti). Toivotaan ettei mitään oireita tästä nyt sitten seuraa, sillä ollaan hääpäiväreissulla, jota ei kyllä ehkä vatsakivuissa tms. ole kiva viettää... mut Sandron lounaspöytä odottaa ❤️❤️❤️

On kyllä ollut hauskan ravisteleva viikko ja on kyllä ihan huippua elää jokaista päivää sillä fiiliksellä, että innostaa. Innostaa opiskelut, harrastukset, työt ja ihan vaan oleminenkin innostaa. Aika siistiä!
Innostaako elämä sua?

Rakkaudella
iive

ps. Hassua muuten että oon erittäin innoissani etenkin Excelistä 😂 ihan piti vapaa-ajallakin vääntää itselle työtuntitaulukko kaikkine kaavoineen kun Excelin peruskurssista niin innostuin! Todella outoa mulle... mut tällaista tää elämä nyt on - yllättävää...

Pakastaja Elvi

Joka mustikoita rakastaa, se mielellään pakastaa. Tuumasi ystävä.

On se aika vuodesta, jolloin olen niiiiiiiiiiiiin onnellinen. Pääsen nimittäin metsään poimimaan marjoja.

Liekö tämä on jotain geeniperimää tai lapsuudesta opittua, mutta nautin valtavasti noiden sinisten mollukoiden keräämisestä ja myöskin siitä tunteesta kun pakastin täyttyy talvea varten. Toinen intohimoni on saalistaa metsämansikoita, niitäkin pakkaseen sujahti tänään litran verran <3

Siellä metsässä tunsin sen hetken, kun olin niin pakahtuvan onnellinen ja tajusin löytäneeni edes hetkeksi sen sisäisen rauhan kun kaikki itseni kanssa on hyvin. Siihen hetkeen on hyvä palata silloin kun varjot täyttävät elämän.
Kuuntelin Eevin uutta rentoutus-äänitettä Kiitos, että saan olla minä-kurssilta ja sieltä tuli onnen "avain" näin hieman tyyliteltynä.

Kenenkään meidän tarpeet eivät voi 100% täyttyä lapsena. Jokainen meistä jää joskus vääjäämättä vaille sellaisia holding-kokemuksiksi kutsuttuja tunteita, jolloin koetaan olevamme täysin elämän kannattelemia ja tunnemme olomme rakastetuksi.

Ikinä, koskaan, minä en enää tule olemaan tässä asiassa riippuvainen muista kuin itsestäni, minä itse kannattelen, huolehdin ja rakastan itseäni. Minun ei tarvitse sitä etsiä, eikä kukaan muu sitä voikaan minulle antaa. Minä muistan vieläkin miltä tuntuu se valtava rakkauden ja hyväksymisen tulemisen tunteen nälkä, jota hain kaikkialta.

Oikeasti se löytyy minusta.

 
Helteinen kesäpäivä metsässä, aurinkoenergia, vatsa täynnä mustikoita, kuuma polku ja perinnelaitumella laiduntavat hevoset <3 Voisiko olla parempaa? Ehkä ei.
Välillä istuin männyn juurelle, sammal kasteli pyllyn, mutta sou? Nojasin auringon lämmittämään mäntyyn ja katselin ja kuuntelin. Imin energiaa maasta ja auringosta.

Ihanaa KESÄÄ!

t.iive

Missä on minun paikkani

Olisipa kiva kirjoittaa ja hehkuttaa, että olipa tosi kiva viikonloppu ja osittain olikin tietysti, mutta kyllä selkeästi tajusin nyt missä on minun paikkani.

Perjantaina lähdin töiden jälkeen ensin paikallisliikenteellä kohti Jyväskylää ja siellä vaihdoin Onnibussin kyytiin. Suuntana Helsinki :) Jännitin kamalasti bussiaikatauluja (en koskaan käytä julkisia), mutta hienosti selvisin. Onnibus oli aivan täpötäynnä, sain onneksi viereeni mukavan rouvan, itse kuuntelin koko matkan Mirabai Ceibaa, että olisin kestänyt istumisesta ja jännityksestä johtuvat fibrokivut. Hotellille saavuttaessa olin aivan loppu! Yö sujui huonosti kipujen kanssa ja aamulla heräsin aika räjähtäneenä. Onneksi mies oli ostanut minulle rauhoittavaa teetä (siis uskomatonta!) ja huoneessamme oli "minikeittiö" missä sain rauhassa laitella aamupalaa.

Aamupäivän vietin Kampin keskuksessa ja kävin Ruohonjuuressa ja PUR-hyvinvointikaupassa ihailemassa valikoimia. Kampin keskuksesta en oikein tykännyt. En tunne itseäni oikein rauhalliseksi hälinässä ja vilinässä, varsinkin kun joukossa oli aika paljon epämääräisesti käyttäytyviä ihmisiä. 2h kiertelyn jälkeen olin aivan poikki ja jonkun special-ravintolan sijaan löysin itseni Picnikin salaatin kimpusta, joka kyllä oli ihan hyvää, mutta ei tosiaankaan ayurvedisen ruokavalion mukaista... sekä sain jonottaa ruokaa noin 10 kiinalaisen(?) keskellä, voi jessus mikä meteli ja säätäminen!

Seuraava hyppy tuntemattomaan olikin Helsingin joukkoliikenne kun piti matkustella bussilla Espooseen siskon luo. Ikinä en ollut käynyt heillä tuossa osoitteessa, joten aikamoista oli miettiä että joo... millähän pysäkillä tässä nyt pois jäisi. Uskotteko, että stressi vaan kasvoi??? Siskoja nyt ei tarvinnut stressata, onneksi :D

Illalla käytiin GoExpon messujatkoilla El Jefessä (mies oli messuilla töissä) ja siellä iski tajuntaan täysillä se, että tämä ei ole todellakaan minun paikkani. Ei Helsinki, ei baari täynnä itsetietoisia bisnesihmisiä, ei ei ei. Minä kuulun metsään jonnekin joogaretriittiin, rauhaan. Onneksi miehen työkaverit oli kaikki ihan mukavia, joten ihan hukassa ei tarvinnut olla.

Oisinpa niin kuin tää kaveri.

Ei ollut kymmenistä tuhansista messuvieraista moksiskaan!

Ihana!

(ja tää on siis Alpakka, ei hevonen, vaikka hevosmessuilta kaverin bongasinkin)

 

Sunnuntai sujui GoExpossa ja hyvin sain siellä kulumaan koko päivän. Etenkin Helsinki Horse Fair-messut olivat todella hyvät vaikka omista ratsastusvuosista on todella pitkä aika. Paikalla oli lajiesittelyjä, estekisoja ja muutenkin hyvä fiilis. Näin muuten aivan ihanan American Curly hevosen, aivan supersöpö ja rento tyyppi :D Kuvaamisella en viitsinyt häntä häiritä, mutta KLIK niin pääset katsomaan millaisesta rodusta on kyse :). Islanninhevoset olivat myös ihania, juuri sellaisia rentoja ja luotettavia, sellainen hevosen minusta pitääkin olla, ystävä. (Ja sellaisenahan meidän oma Suomenhevonen on aivan huippu!)

Kisojen katsominen on meikäläiselle oikeata tunteiden vuoristorataa. Poniratsastajat olivat niin suloisia, että meinasi itku päästä. Estekisoissa piti jännittää koko kropalla jokaisen esteen kohdalla, ilmankos en oikein urheilua katso, se kun on mulle aivan liian jännittävää :D

Kuntopuolella oli myös paljon katseltavaa ja vaikka en fillarointia tai palloiluja, saati kalastusta harrastakaan niin tuli kierrettyä kaikki messuosastot läpi ihan mielenkiinnosta. Todella paljon oli kyllä messuilla jos jonkinnäiköistä ja plussaa se, että hirveästi juttuja oli esillä toiminnan kautta. Sellaiset messut parhaita ovatkin, että pääsee kokeilemaan vaikka jotain uutta juttua. Eikä sitä että pari tyyppiä pönöttää messuosastolla esitteitä jakamassa! Tokihan jotain juttuja on aika vaikea myydä aktiivisesti, jos ei ole jotain käsinkosketeltavaa tuotetta jne. mutta esim. GoGolfin porukka tekee tämän parissa aivan mielettömän hyvää duunia, sillä en ole kyllä koskaan nähnyt niin aktiivista, iloista, innovatiivista tapaa myydä Golf Aplikaatiota (jos todella hyvät Golf tarjoukset kiinnostavat niin suosittelen tutustumaan!)

Päivän parhaimman tuumaushetken tarjosi 4 Elementsin Teemu hyvällä luennolla ja hienoin esitys oli ehdottomasti DuoKnotcasella! WOW! Myös muut Pole4Fitin esitykset olivat mielettömiä, mutta tässä oli tanssia akrobatian lisäksi niin siksi varmaankin iski niin hyvin just muhun :)

Ja sittenhän se viikonloppu loppui siihen, että auto hajosi kesken kotimatkan ja vissiin aika pahasti. Että "pientä" lisäjännitystä vielä lopuksi. En olisi kyllä kaivannut.

Jos on näin jännittävä viikonloppu takana, niin täytyy toivoa tulevalle viikolle vähän tasaisempaa ja rauhallisempaa. Kohta tulee sydäri nimittäin! Ja ei kyllä tartte ihan äkkiä lähteä kyllä tällaiselle reissulle :D
Mutta onneksi messuilta sai Yoogaian testijakson ja palvelu on uudistunut kivasti, joten eikun rennosti liikkumaan nyt. Voimaa iive! facebook-sivulla on myös linkki mistä myös sinä saat ilmaisen koeviikon palveluun :)

iive

ps. ja mistään en mitään bloggari-erikois-hyvitys-mitään etuja en ole saanut, joten ilmaista mainosta nyt nämä kokemukset juu!

Think positive!

Viime päivät on ollut erittäin vaikea pitää positiivista energiaa yllä. Tai itseasiassa en ole onnistunut siinä ollenkaan vaan olen rämpinyt aika syvällä aikamoisen isossa kuralätäkössä.
Sairaslomalla saavuttamani unitasapaino, henkinen tasapaino ja edes jonkinmoinen fyysinen vire pyyhkiytyivät pois rytinällä yhdessä hetkessä ja nyt olen melkein samassa pisteessä kuin ennen sairaslomaa. En vaan jaksa!
Kaksi päivää meni lähestulkoon syömättä kun oli niin paha olo ja takana on kolme unetonta yötä melatoniineista huolimatta. Tällä hetkellä en voi ymmärtää kuinka jaksan eteenpäin.

Mutta jaksanhan minä. Mun on pakko jaksaa ja mä haluan jaksaa ja vielä musta tulee voimakkaampi kuin ikinä!

Tänään satoi taas lunta. Laskimme mäkeä, teimme lumihevosen ja kastuimme nuoskalumesta aivan märäksss pikkuneidin sanoin. Hetkeksi unohdin väsymyksen, sairauden ja pettymyksen. Onneksi toi mun parempi puolisko päätti raahata mut ulos :)

Erittäin surkealaatuista kuvasaastetta, mutta pääpointtina hieno hevonen ja hetken ilo!

Nyt syön vähän suklaata, katson BBtä, nukun (toivottavasti), menen töihin ja sit alkaa vapaat. Illalla salille tekemään jotain, ihan sama mitä, mutta jotain!

Toivottavasti ensi viikko on parempi kaikin puolin :) eiks vaa!?

Kätköilyä

Mies sai uuden työpuhelimen jonkin aikaa sitten ja siihenpä olikin saatavilla kiva sovellus, nimittäin c:geo. Ja mitähän sillä tehdään?

Kuva: destateparks.com

No sillä tietenkin Geokätköillään :D

Geokätköily on maailmanlaajuinen harrastus, jossa käytetään hyväksi satelliittipaikannusta joten GPS-laite on suositeltava. Jotkut taitavat kartanlukijat tosin etsivät kätköjä myös ilman paikannuslaitetta. Geokätköilyä voi harrastaa jokainen. Geokätköily on monipuolista: voit etsiä kätköjä yksin tai ystävien kanssa, jokainen kätkö on omanlaisensa ja voit piilottaa myös itse uusia geokätköjä.

Geokätköily on myös oiva liikuntamuoto (mikäli niin itse haluat) ja voit itse valita liikkumisen määrän. Kätköjä sijaitsee niin kaupungissa kuin retkeilyalueilla, normaaleita tienvarsi- ja maastokätköjä unohtamatta.

Geokätköilijä piilottaa rasian, jossa on lokikirja, kätkötiedote, kynä ja mahdollisesti jotain mukavaa vaihtotavaraa. Hän määrittää piilon sijainnin satelliittipaikantimella ja julkaisee internetissä kätkön koordinaatit sekä muita vihjeitä. Kätköjen kuvaukset ovat geokätköilyn kansainvälisellä sivulla http://www.geocaching.com. Muut harrastajat voivat sitten etsiä kätkön.
Katso kotipaikkakuntasi kätköt tästä ja aloita uusi harrastus! (www.geocache.fi)

Kuva: androidmarket

Tänään kävimme ennen yövuoron alkua etsimässä ensimmäisen kätkön Muuramen luontopolun varrelta ja olipas kivaa hommaa. Tyttökin tykkäsi kun löydettiin "aarre" ja kävelyreissulla oli jokin tarkoitus. Kätkön lisäksi löydettiin uusi lenkkipolku, veneranta ja hyvä mieli. Oli mukava reippailun jälkeen nukuttaa tyttö ja lähteä itse töihin iloisena sekä pirteänä.

Kuva: luontoon.fi

Olen aina vähän ihmetellyt tätä koko hommaa, että niin kuin mitä järkeä tässä on? Mutta kun päämäärättömät lenkkipolut alkavat tympiä, niin tässä on yksi vaihtoehto saada liikuntaan vähän uutta mielenkiintoa. Olen bongaillutkin kartasta lenkkipolkujeni varsilta mahdollisia kätköjä. Nyt on sitten mukava lähteä niitä etsimään kun lenkityttää ja tyttökin lähtee nyt varmaan innokkaammin matkaan kun mennäänkin aarrejahtiin eikä vaan "tylsälle lenkille".
Kiitos tekniikalle älypuhelimista :D

Ai ja vanha hevoshulluus alkaa oikein kunnolla nostaa päätään, joten jahka sopiva rako löytyy niin varaan itselleni yksityistunnin läheiseltä tallilta. Jospa uskaltaisin siis vähän hevostelemaankin. Vähän paha on tyttöä hevoshulluksi opettaa jos itse pelkää... härkää sarvista siis, eiku hevosta suitsista!
Onneksi kaikki kamppeet ovat tallessa, paitsi kypärä, mutta ne nyt eivät onneksi enää hirveitä maksa...

weheartit