Changing habits - tapojen orja?

Hauskasti tämä viikko on ollut oikeaa vanhojen tapojen ravistelua - täysin yllättäen kylläkin!

Maanantain hevosharrastus-kurssilla meni tapojen muutos kyllä oikein tunteisiin. Meillä on kurssilla todella yksityiskohtainen ja ihan mieletön meininki. Ihan suorastaan ärsytystä herättää se kuinka sinne omaan solumuistiin (tai minne liekään) on tallentunut tietynlaisia toimintamalleja, jotka hevosten kanssa toimiessa nyt aktivoituvat. Tietenkin tämä on inhimillistä, koska nämä toimintamallit on minulle opetettu. Nyt opetellaan uudenlaista mallia ja välillä olisi varmasti paljon helpompi toimia kun ei olisi niitä "vanhoja koodeja" olemassakaan vaan saisi oppia kaiken ihan tyhjästä.

Kurssin pitäjä osaa kyllä niin mahtavasti havainnoillistaa meille näitä juttuja. Itselleni se tunteita herättävä tilanne syntyi, kun ohjasin vanhalla tavalla kämmenelläni kevyesti työntäen, vieressä olevaa hevosta siirtymään sivummalle. Tilanne oli ennakoimaton (koska hevonen nyt päätti itse vaan yht'äkkiä siirtyä liian lähelle minua) ja toimin täysin näiden vanhojen toimintamallien mukaan reagoiden ajattelematta. Ohjaaja sattui havainnoimaan tämän ja opasti minulle toisenlaisen tavan pyytää hevosta siirtymään poispäin minusta.

Hän havainnoillisti tätä koskettamalla minua ja tämä oli se tilanne missä otti ihan tunteisiin. Hän kosketti koko kämmenellään minua ja työnsi kevyesti minua itsestään poispäin eikä se tuntunut hyvältä! Vaihtoehtoisesti hän kosketti minua sormenpäillään kevyesti poispäin ohjaten/"pukaten" ja se tuntui täysin erilaiselta, paljon paremmalta! Mietin kovasti, että jos minusta tuntuu tältä, niin miltä hevosesta tuntuu! Edelleen voin tuntea sen tunteen mikä minussa syntyi tuon kämmenellä työntämisen kohdalla ja se ei tosiaankaan ole hyvä, lähin tunne olisi ehkäpä loukkaantumisen tunne? No oli ainakin muistettava ohjauskokemus!

Uintiharrastuksessa olen jostain ihmeen kumman syystä päätynyt vaihtamaan pukukaappia. Se, että olen vissiin jo 3 vuotta käyttänyt yhtä ja samaa pukukaappia (jos se vain on ollut vapaa - jos ei niin sitten vähintään viereinen kaappi oltava), kertoo varmastikin minusta ja tavoistani aika paljon... Nyt täysin yllättäen koinkin, että kaappi 175 onkin se tämän hetken kaappi - ihan siis tavallaan naurettavaa, mutta kaipa se on inhimillistä. Kaikista haastavinta olisi vaihtaa kaappia ja paikkaa joka ikinen kerta! No joka tapauksessa kaappi 118 on nyt hyvästelty.

Torstain keramiikkaryhmä haastaa myös millimetrinmittausihmistä minussa. Minussa asuu sellainen täsmällisyyden rakastaja (jota ei ehkä meidän kotia katsoessa kyllä uskoisi...) joka tykkää, että asiat ovat symmetrisiä. Tämä on ehkäpä isoin blokki luovuudelleni, koska käsityö on harvoin millimetrin tarkkaa.

Valmistinkin keramiikkaryhmässä ruukkua käsin savipallosta muotoilemalla ja kuviokin on vähän sinnepäin. Aikalailla himotti tarttua viivottimeen ja alkaa mittailemaan kuviosta säännöllistä, mutta se olisi kyllä ollut ihan loputon suo. Olen oikeastaan ylpeä itsestäni sen suhteen, että pystyin jättämään viivoittimen rauhaan. Lisäksi valmiissa lasitetussa työssä kukaan ei tule huomaamaan onko kuvio nyt millin sinne tai tänne...

Tykkään kyllä todella paljon, että elämässä on nyt paljon luovaa toimintaa. Pidän itseasiassa hevostenkin kanssa toimimista luovana. Opiskelujen tuomaa stressiä (vaikka nautinkin opiskelusta kovasti, niin kyllä se vaan stressiä tuottaa sekin) on ollut ihanaa tasata neuloen sarjamaratonin ääressä (Ihana Rantahotelli ❤️ ). Ihan huippua, että kroppa kestää taas neulomista. Fibro kun senkin ilon vei elämästä useiksi vuosiksi. Hieman jännitin, että aktivoituuko kivut, mutta ei ole vielä ainakaan mitään tullut, mikä on aivan mahtavaa!

Viikon ruokia on olleet (ketona tietenkin) ihan mahtava jauhelihakeitto, johon tuli kesäkurpitsaa, sipulia, paprikaa, yrttejä, jauhelihaa, lihalientä, tujusti mausteita sekä hieman valkosipuli-yrttituorejuustoa. Leipäjuustoa vielä annokseen päälle! Se on nimittäin suolaisissa ruuissa ihan huippua. Itse tykkään syödä sitä ruuassa jopa enemmän kuin perinteisesti makeampana versiona.

Tämä kauhean näköinen sotku oli erään koulupäivän eväs ja ulkonäöstään huolimatta aivan mielettömän hyvää ja helppoa. Eväsrasiaan raastetaan kesäkurpitsaspagettia, joukkoon mausteet + oliiviöljy. Pannulla kuullotin vielä paprikaa, sipulia ja tomaattia lisäksi. Nämä yhdistetään kun kasvikset ovat jäähtyneet. Koululla lisäsin joukkoon vielä pienen purkin tonnikalaa ja lämmitin. Kesäkurpitsaspagetti kypsentyy lämmittäessä juuri sopivasti! Tämän voi tehdä mainiosti myös vegenä tai ihan millä tahansa proteiininlähteellä esim. vaikkapa sillä leipäjuustolla jos tonnikala sattuu olemaan nou nou.

 Eräänä päivänä törmäsin myös hassuun juttuun... tykkään nimittäin hirveästi grillatusta broilerista ja olinkin menossa ostamaan maustamattomia broilerin koipireisiä. Maustamattomien hinta marinoituihin vastaaviin oli yli tuplat! Eikä erona ollut tosiaankaan mikään muu kuin marinadi (jonka mausta en pidä). Nostelin paketit kuitenkin kyytiin kunnes aloin miettiä, että paljonkohan ne grillitiskillä maksavatkaan... Lopulta broilerit lähtivätkin grillitiskiltä mukaan, sillä sieltä ne sai valmiina ja lähes 2 euroa halvemmalla... toki itse valmistamiin olisi saanut luomu ym. mausteet, mutta itse lihan laatu oli sama. Sitä päivää odotellessa, että olisi mahdollisuus ostaa tämä kaikki luomuna, mutta elämä on...

No ainakaan meillä ei ruokaa haaskata, sillä edellispäivän broilerit ja kesäkurpitsaspagetit taipuivat seuraavana päivänä kätevästi ketopitsaksi, joka oli kymppiveen sanoin sairaaaaaan hyvää! Ja olihan se, niin kuin pitsa nyt yleensäkin tuppaa olemaan.

Tänä viikonloppuna testataankin hiilareita. Olen sitä mieltä, että koska meidät on luotu käyttämään myös hiilihydraatteja energiaksi, niin niitäkin olisi kropalle ihan hyvä joskus antaa ja koska edelliset yritykset on jääneet vähän laimeaksi, niin nyt vähän paremmalla onnella (toivottavasti). Toivotaan ettei mitään oireita tästä nyt sitten seuraa, sillä ollaan hääpäiväreissulla, jota ei kyllä ehkä vatsakivuissa tms. ole kiva viettää... mut Sandron lounaspöytä odottaa ❤️❤️❤️

On kyllä ollut hauskan ravisteleva viikko ja on kyllä ihan huippua elää jokaista päivää sillä fiiliksellä, että innostaa. Innostaa opiskelut, harrastukset, työt ja ihan vaan oleminenkin innostaa. Aika siistiä!
Innostaako elämä sua?

Rakkaudella
iive

ps. Hassua muuten että oon erittäin innoissani etenkin Excelistä 😂 ihan piti vapaa-ajallakin vääntää itselle työtuntitaulukko kaikkine kaavoineen kun Excelin peruskurssista niin innostuin! Todella outoa mulle... mut tällaista tää elämä nyt on - yllättävää...