Hiilariviikonloppu ketolla! Kuinka kävi?

Ketogeenisella ruokavaliolla on nyt tullut oltua yli puoli vuotta. Aluksi tiukemmilla hiilarimäärillä, välillä vähän väljemmillä, mutta viikkotasolla on kuitenkin tullut mentyä enemmän ketolla kuin vhh:na. Joinain päivinä saatan mennä täysin luonnostaan yllättävän matalillakin hiilihydraattimäärillä (alle tai reilusti alle 10g hh/pvä). Muutenkin ketolla ollessa intuitiivinen syöminen toimii minulla todella hyvin. Syön kun on nälkä ja en syö jos ei ole. Todella vähän on sellaista psykologista "turhaan" syömistä.

Hieman on kehossa ollut viimeaikoina tuntemuksia siitä, että jonkinlainen hiilihydraatti"tankkaus" olisi paikallaan. Olen kokeillut muutamia juttuja - lähinnä kokeilut on jääneet satunnaisiksi ja puolittaisiksi. Ehkäpä en ollut sitten ajatustyötä täysin työstänyt loppuun... En ole aivan varma myöskään siitä, että onko tuo hiilihydraattien tarve kehoperäinen siis fyysinen vai psykologinen? Siis tarvetta syödä täysin vapaasti ilman mitään rajoitteita (pl. gluteenittomuus keliakian vuoksi... siitä kun ei voi relata).

Kuitenkin tuon tunteen vahvistuessa päätin, että nyt hääpäiväviikonloppuna relataan täysin. Relataan hiilihydraateista, mutta myös muista ruoka-arvotus-rajoitteista. Käytännössä söin viikonloppuna siis hiilihydraattipitoisesti, mutta myös ruokia joita miellän epäterveelliseksi.

Jännitin hieman etukäteen sitä kuinka keho sitten runsaampiin hiilihydraatteihin ja ylipäätänsä runsaampaan ruokamäärään suhtautuisi? Olin kuullut jopa hieman pelottelutarinoita kuinka ketolla ollut oli syönyt hampurilaisaterian ja pyörtynyt sen syötyään. No sen voin paljastaa, että en pyörtynyt.

Perjantaina kotona söin piiiiitkästä aikaa sushia ja fiilasin kyllä makumaailmaa ja syömiskokemusta. Sushin riisi ei vaan meinannut upota, vatsa siis ei kertakaikkiaan kovinkaan montaa sitten ottanut vastaan kun stoppi tuli. Kymppivee himoitsi mun loppuja susheja niin annoin ne sitten hänelle. Mutta muita oireita ei tullut. Ei vaan tehnyt mieli syödä paljoa (vaikka ennen tuon saman annoksen jälkeen jäi nälkä ja nyt en syönyt sitä edes kokonaan).

Aivan parhaat fiilikset tulivat Chicosin halloumiranskalaisista. Nämähän menisivät majoneesin kanssa ihan ketollakin. Ananas"joku"hilloke oli tässä kuitenkin jäätävän hyvää vaikkakin superimelää. Suolaisen halloumin ja hillon combo oli kuitenkin kyllä aivan mielettömän maistuva. Tilasin siis gluteenittoman hampurilaisen, ranskikset, majoneesin ja nämä halloumiranskalaiset. Söin annoksesta halloumiranskalaiset, hampurilaisen täytteet ja hieman myös sämpylää (en vaan juuri pidä gluteenittomista leipätuotteista - tämän maku oli kyllä yllättävän hyvä!) sekä ehkä noin 1/3 osan ranskalaisista.

Olo oli ruuan jälkeen hyvä. Ei ähkyä, ei kummempia olotiloja siis. Annoksesta jäi tosiaan osa syömättä eli ketolla tuttu kylläisyyden tunne stoppasi syömisen tehokkaasti. Ennenhän mulla tätä stoppia ei ole ollut vaan olen ahminut aiemmin itseni kyllä hyvinkin sairaaksi (ahmimishäiriön kanssa).

Parin tunnin jälkeen käytiin jälkkärikahveilla Paulig Kulmassa ja siellä valittiin jädeä kahvin kanssa. Powaun jädet olivat jäätävän hyvän makuisia, mutta aivan mielettömän makeita! Annoskoko oli myös aivan liian suuri. Kyllä harmitti jättää syömättä suurin osa. Itselle olisi riittänyt annokseksi 1/4 osa tuosta, koska nämä on niin täyttä tavaraa. Mietin, että voiko joku oikeasti syödä tällaisen kokonaan?

Kävin ostoksilla myös Ruohonjuuressa ja sieltä nappasin mukaan minulle uutta suklaata. Viimeiset puoli vuotta se ainoa suklaaherkku on ollut Foodinin Intense, joka on siis se todella tumma raakasuklaa - tosin aivan jäätävän hyvän makuinen sellainen etenkin kun sokereita ei muuten syö. Yhdistelen itse siihen toisinaan esim. pekaanipähkinää tms. vähän makumaailmaa tuunatakseni. Mutta kieltämättä useimmiten kaipaan ketolla juurikin suklaaseen enemmän variaatioita.

No, mutta kuinka käy sitten juuri sinä viikonloppuna kun olet "herkkuvapaalla"? Miehenihän siis työkseen myy minun mielestäni suomen parasta raakasuklaata joissa variaatioita riittää. Mutta onko sitä nyt sitten meillä mukana vai ei? No eipä tasan ole :D joten täytyi siis tehdä tutustumismatka kilpailijan tuotteisiin.

Ombarin pistaasitäytteinen raakasuklaa oli aivan mielettömän hyvää kylläkin. Oli piristävä poikkeus että tuo oli tosiaankin täytesuklaa, joka toi levymuodostaan huolimatta maultaan mieleen enemmän konvehdin tai jopa suklaisen leivoksen kuin varsinaisesti levysuklaan. Hitti ehdottomasti! Enkä ole muutoin törmännytkään raakasuklaa-"genressä" täytesuklaaseen. (Tosin enemmän ja vähemmän sokerittomalla on menty kohta viimeiset kaksi vuotta, joten olen tästä genrestä vähän out...)

Viiniosastolla pistin taas ihan elämän risaiseksi ja ostin kaksi piccolopulloa :D Codorniun luomu cava oli erittäin hitti - todella kuiva muttei yhtään kitkerä. Toki sokereita 11g/l joten... JP. Chenetin valkkari jäi sitten tuon herkun jälkeen kyllä juomatta.

Keton yksi tympeimpiä sivuvaikutuksia on kyllä alkoholin maistuvuusongelma - siis se ettei maistu. Nyt on todella monta valkkaria esimerkiksi jo listalla - ei maistu, ei mene alas, tulee paha olo. Se viini kertakaikkiaan maistuu aivan jäätävän pahalle! Kohtalotovereita???

En nyt todellakaan ole mikään happo. Olenhan ollut vuosikausia täysin alkoholitta (vapaasta tahdosta ja myös lääkityksen vuoksi ei vapaasta tahdosta) ilman ongelmia. Mutta kun näitä nautintoaineita kuitenkin elämässä on aika rajattu määrä, niin niistä joista pitää, haluaisi tosiaankin pitää kiinni. Koen että tämä on toki vähäpätöinen, mutta täysin todellinen ongelma.

Hotellin aamupalalla oli omaa ketoleipää mukana (koska edelleen gluteenittomat valmisleivät on pahoja), mutta join pitkästä aikaa tuoremehua, söin hedelmiä jne. Tässä ei todellakaan ole mun koko aamupala vaan tämä on aamupala nro 2. Satuimme nimittäin ensimmäisen aamupalan syömään jo kahdeksan maissa, sitten hieman kylpyammeessa ihanassa kylvyssä kylpemistä ja vielä pienelle santsiaamupalalle mentiin ennen hotellista lähtöä.

Muutoin reissun aikana söin normaalista poikkeavasti vielä tavallisen suklaapatukan, joka ei kyllä nyt kovin kummoista ollut kun lähinnä maistui sokerille. Mutta menetteli.

Yhteenvetona hiilareiden syömisestä ei tullut minkäänlaisia "oireita". Vatsa toimi hyvin, ei tullut tukkoista oloa, ei närästystä, ei päänsärkyä tai pahoinvointia. Ei edes ketoflunssaa. Tosin se kai voi tulla jälkikäteen... Huolehdin kyllä magneisum-kalium-natrium-tasapainosta ja join runsaasti. Tästä oli varmasti apua. Samoin kuitenkin näiden syömisten välissä oli aikaa ja lopetin syömisen kun tulin kylläiseksi.

En koe, että tuosta olisi jäänyt mitään ns. päälle. Pikemminkin niiden pienten kokeilujen jälkeen on ollut enemmän vaikeuksia. Kokonainen viikonlopun relaus oli selkeästi paikallaan, niin fyysisesti kuin ihan psyykkisestikin. Kokemusta lisäsi tietenkin myös se, että koko viikonloppu oltiin myös muutoin vapaalla reissussa. Vietettiin oikein olantakaa laatuaikaa pariskuntana ja myös itsekseen. Käytiin taidenäyttelyissä, shoppailemassa, ihan vaan Helsingissä kävelyllä ym. Ihan kaikkea muuta kuin mitä kotona tekisi.

Kotiin palatessa oli helppo palata omaan arkeen ja perusmeininkiin. Ehkäpä olo tuntui mukavasti virkistäytyneeltäkin ja tuleva viikko tuo tullessaan taas paljon innostavia kokemuksia ja asioita.

Kuinkas sulla? Onko tuskaisa maanantai vai innostaako?

Rakkaudella
iive