Saako olla väsynyt? Vai pitääkö suorittaa?

On ollut tiukka juttu myöntää, että väsyttää. Väsyttää ihan helkkaristi vaikka just nyt saan tehdä asioita joista nautin ihan älyttömästi!

Mutta ne nautittavat ja kivat asiat tuovat myös stressiä ja kuluttavat energiaa aivan yhtälailla kuin sellainen negatiivinen stressi. Täytyy myöntää, että en ole myöskään täysin palautunut vuosien vuorotyörumbasta vaikka oli kuinka pitkä kesäloma ja lepoa. 15 vuoden rasitusta ei yhdessä kesässä korjata. Ja kuvioissa oli paljon myös epävarmuutta ja sisäisiä asioita käsiteltäväksi. Kuka olen jos en ole hoitaja? Mitä teen tulevaisuudessa? Mihin olen nyt matkalla ja mitä haluan elämältä? Ihan tällaisia pieniä kysymyksiä...

Anna Tuorin Hyvää yötä, hyvästi - maalaus Emmassa fiilasi kovasti. Välillä opiskellessa on juuri tällainen olo päässä. Sama fiilis on myös joskus näiden mun universumijuttujen kanssa...

Huikea maalaus.

Nyt koulun alkaessa olen ensimmäistä kertaa elänyt 8-16 rytmiä ja fiilannut vapaita viikonloppuja. En oikein voi käsittää sitä, että taas ensi viikko mennään ja sitten aina perjantaina alkaa viikonloppu! Siis mitä joka viikonloppu voi olla perheen kanssa kotona! Tämä on asia mikä ihmetyttää ihan hulluna.

Eilen olin aivan järkyttävän väsynyt. Perjantaina käytiin Valon Kaupunki-tapahtumassa lasten kanssa ja illalla koitin valvoa myöhään skumpan kanssa. Taisin olla jo puoliltaöin nukkumassa sitten kuitenkin ja skumppakin jäi suurimmaksi osaksi juomatta koska väsymyksestä johtuen se nousi päähän kuin häkä. Lauantain vietinkin pötkötellen, tein gua sha ja liukukuppaushoidot koko kropalle, nukuin päiväunet, katsoin telkkaria ja lepäsin muuten vaan. Jokin metsälenkki siihen olisi ollut vielä täydellinen, mutta nyt ei siihen riittänyt voimia. Nyt on takana yli 10h yöunet ja olo tuntuu jo aivan erilaiselle! Vieläkin vähän väsyttää (raittiin ulkoilman puutetta ym), mutta tänäänkään en aseta itselleni minkäänlaisia velvoitteita tai tavoitteita.

Kun arjessa opiskelee 8h päivässä, tekee kahta osa-aikatyötä siihen päälle, on aloittanut kaksi uutta harrastusta ja vielä liikkuakin pitäis ja arkirumba siinä sivussa pyörittää, niin eipä siinä. Ihan saa olla väsynyt. Kirjoitan tämän siksi, että kuitenkin minulla on sisäinen tunne tuolla joka kieltää tämän. Pitäisi siivota, lajitella pyykit, istuttaa ne kukat jotka on odottaneet jo monta kk. multiin pääsyä jne. Mutta jos ei huvita eikä jaksa? Se mun vanha sisäinen ääneni sanoo, että pitää jaksaa, mutta uusi minä tuumailee, että entä sitten? Entä sitten jos en siivoa, istuta kukkia tai ole nyt vaan niin hemmetin tehokas ja kätevä? Entä sitten?

Totuushan on, että ei tapahdu mitään jos jätän ko. asiat tekemättä. Jos ne teen, niin voin olla taatun varma, että huomisaamunakin väsyttää...

Tosin juuri nyt on sellainen fiilis, että se kukkien istuttaminen voisi olla hauskinta puuhaa ikinä. Ehkäpä teen sen viimeinkin ennen kuin kasvit kuolevat... ja vasta sitten pötkähdän sohvalle loppupäiväksi...

 Lauantain paras hetki, meditaation jälkeen lattialla pötköttelyä...

Freetox-ryhmään laitoin kyselyä aivoboostaus eväistä eli kaikista aivotyötä tukevista ravintoaineista, adaptogeeneistä, vitamiineista ym. Tuntuu että itsellä on niin kova into ja halu oppia asiat niin syvällisesti, että aivoista loppuu kapasiteetti kyllä kesken päivän. Ainakin Fat Bomseja voisi kahvitauon evääksi tehtailla. Niistähän saisi hyvää aivoenergiaa...

On jotenkin aivan todella huippu fiilis kaikesta opiskelusta. Saan siitä kyllä ihan jäätävät kiksit kun voin oppia uutta ja etenkin kun voin haastaa itseäni. En muistanutkaan kuinka fiilaan opiskelua. Tällä viikolla on opeteltu Excelin saloja aivan perinpohjin ja voi jestas kun sinne saa jonkun hienon taulukon tai kaavan tehtyä! Siis kuinka kätevää ja kuinka samalla niin tyydytystä tuovaa osata. Mulla on myös sisäistä paloa koodaamisen suhteen. Mistä lie sekin on tullut? Olisi aivan huippua osata tehdä esimerkiksi koneella hienoja sivuja. Toteuttaa käytännössäkin esimerkiksi se visuaalinen ilme mikä omassa päässä on...

Myynnin puolen opiskeluissa on syvennytty asioihin, joita olen pitänyt aiemmin vähän pelottavinakin. Nimittäin rahaan. On käsitelty ALVta, taseita ja tuloslaskelmia. On ollut huippua huomata, että hei minä ymmärrän ja minä osaan ihan todella hyvin nämä! Eihän tämä sen vaikeampaa ole!

Raha-osuus on ollut todella perususkomuksiakin ravistelevaa settiä ja kaivellut omia sisäisiä juttuja auki tuolta ihan kunnolla. Vaikka olen jo nuoruuden raha-vaikeuksien (en siis pystynyt hoitamaan raha-asioitani kunnolla silloin masennuksen ja syömishäiriön vuoksi) jälkeen hoitanut raha-asiani mallikkaasti jo vuosikymmeniä, niin silti olen jotenkin pitänyt itseäni huonona raha-asioissa ja aivan syyttä suotta. Nyt kun mietin asioita, niin minähän olen niissä jopa todella tarkka ja taitavakin. Osaan säästää ja vaikka en halua omistaa minkäänlaista luottokorttia, niin siltikin minulla on ollut rahaa kaikkeen mitä oikeasti tarvitsen.

Silti raha-asia on juttu johon liittyy kohdallani paljon negatiivista ajattelua ja tunteita. Niitä nyt selkeästi on avattu esiin ja tuotu ilmi kuinka turhia ne ovat. Ajattelu, että raha on välttämätön PAHA - se on niin turhaa. Opettelen siis täällä tykkäämään rahasta. Viime aikoina olenkin aina laskuja maksaessani kiittänyt, että minulla on rahaa maksaa ne. Laskuja laittaessani olen kiittänyt että saan laittaa laskuja ja rahojen tilille tullessa vasta olenkin kiittänyt oikein ylenpalttisesti.

Toisaalta elämä on tuonut paljon asioita myös ilman rahaa. Kesän reissut meni pitkälti minimibudjetilla ja kuinka hienoja ne olivatkaan. Nurmeksessa Bomballakin asuttiin sviitissä perushuoneen hinnalla, koska hotellikortti ja respan työntekijä joka halusi olla meille ihana. Vetovoiman laki on aika huikea juttu.

Ja on tämä blogikin vaan huikea juttu. Nyt kun kaiken tämän ajatuksenvirran jota päässäni olen pyöritellyt... niin saanut tänne, niin heti helpottaa. Heti on parempi ja huomattavasti vähemmän sekava olo. Ulkona sataa vettä ja kaikki on hyvin. Oikeastaan kaikki on aivan mielettömän hyvin.

Ihana sunnuntaita
Rakkaudella 
iive