Arkifiilistelyä! Nautitko sä sun arjesta?

Etukäteisajatus oli, että sittenhän mä oikein keskityn bloggaamiseen kun ne Liiketalouden opinnot alkavat! Riittää taatusti juttua ja niin edelleen. Niinpä niin... juttua joo riittäisi kyllä vaikka joka päivälle, mutta eipä ehkä ole ollut yhtä työntäyteistä ja toimeliasta viikkoa pitkiin aikoihin niin kuin nyt! Aamupäivällä opiskelut, iltapäivällä työt, sitten pikaiseen ruokaa ja kotihommia ja sieltä harrastuksiin, kotiin ja nukkumaan. Ihana, ihana, ihana arki on siis alkanut epämääräisen välitilan jälkeen!

Maanantai tietenkin jännitti. Millaisia opiskelukaverit ovat, mitä ne opinnot nyt niin kuin ihan käytännössä ovat? Olenko aivan ulalla kun minulla ei ole liiketalouden perustutkintoa (en ole) ja niin edelleen.

Viikon opiskeluiden jälkeen voin sanoa, että opiskelukaverit ovat mukavia, meillä on ihan hauska ryhmä erilaisia sekä eri ikäisiä ihmisiä eri aloilta siellä. Yllättävän paljon asioita tietää jo sillä perusteella kun on seurannut tuota miehen työuraa vierestä ja tietenkin millaisia asiakaskokemuksia itselläkin on. Ja loppujen lopuksi asiakaspalveluahan tuo hoitotyökin useassa paikassa on ollut ihan yhtälailla. Yksityisellä hoiva-ala sektorilla tähdennetään itseasiassa todella paljon tuota palveluammatissa toimimisen roolia ja sitä, että ne autettavat / hoidettavat ihmiset ovat nimenomaan asiakkaita. (Ihan ot:nä luin muuten eilen juttua siitä, että jossain jotkut kaavailivat sitä, että työntekijäpulasta kärsivälle hoitoalalle pakotettaisiin takaisin töihin ne, jotka ovat siirtyneet muille aloille!!! WHAT?!? Kannattaisiko ihan oikeasti tehdä niille työoloille ja työkulttuurille ennemminkin jotain, että ihmiset haluaisi mennä sinne hoitoalalle? Pakottamallahan saadaan yleisestikin todella hyviä tuloksia aina aikaan... ja tuo oli siis sarkasmia.)

Maanantai-iltana palailtiin taas myös kiireettömän hevosharrastuksen pariin ja päästiin jo ihan enemmän käytännön hommiin ja tehtiin talutusharjoituksia kentällä. Mulla meni palikat aikalailla uusiksi päässä kun kurssin vetäjä esitteli käyttämäänsä metodia. Ensinnäkin käytettiin naruriimuja, jollaisia en ollut nähnytkään! Toisekseen taluttaminen ei perustunut varsinaisesti kontrolliin (ihminen käskyttää - hevonen tottelee) vaan enemmän luottamukseen ja siihen kuinka hevonen meidän ihmisten elekieltä lukee! Hauskinta tai oikeastaan havainnoillisinta oli katsoa kun kymppivee talutti hevosta ja kauempaa katsoessa huomasi hyvin kuinka paljon hevonen oikeastaan heijasteli taluttajansa liikkeitä. Kun kymppivee pysähtyi - pysähtyi hevonen, kun kymppivee siinä paikallaan ollessaan kiemurteli ja steppaili eli oli elekieleltään rauhaton (ei tykkää tuo lapsi paikoillaan olosta), niin näin oli myös hevonenkin! Kun elekieli rauhoittui - rauhoittui myös hevonen. Eli kaikki lähti siitä mitä me viestitämme keholla ja olemuksella (sekä energioillamme) hevoselle!
Huh huh ja pää räjähtää ja palikat menee pikkaisen päässä uusiksi! Kaikkihan on oikeasti aivan järkeenkäypää, mutta ei tällaista missään ratsastuskoulussa 90-luvulla opetettu!

Ai ja onhan tässä yksi joogakurssikin käynnissä, nimittäin Katri Syvärisen Astetta ihanampi joogahaaste, joka ei olisi kyllä parempaan kohtaan voinut tulla. Muutamana aamuna olen tehnyt aamuharjoituksen, johon on kyllä ihana aloittaa päivä ja muutamana iltana iltaharjoituksen, jonka jälkeen nukuin kyllä huikean syvät yöunet! Haasteen mukaan tuloon on nyt ilmoittautuminen päättynyt, mutta uusia tulee kyllä varmaankin :) Linkistä voi käydä lukemassa mitä tuo pitää sisällään (en saa taloudellista hyötyä tästä, mutta itse olen saanut kurssin yhteistyökumppaniltani Freetoxin Susannalta työhyvinvointia tukemaan).

Ainoa mikä elämää tällä hetkellä varjostaa on opiskelupaikan sisäilma, sillä saan ainakin kahdesta luokkatilasta sisäilmaoireita. Olen käsitellyt niitä nyt Maria Nordinin Eroon Oireista-kurssin metodien mukaisesti, mutta eipä ole helppoa nyrjäyttää uskomuksiaan ihan ympäri... lisäksi olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota kehon hyvinvoinnin tukemiseen mm. ravinnon, liikunnan, henkisen tasapainon ja palautumisen tiimoilta. Oikeastaan on ollut ihan superhyvä, että parkkipaikan saadakseen täytyy tulla kampukselle aikaisin, sillä siinä kerkeää tekemään muutamat työjutut hyvin ja olen käynyt myös pienellä aamukävelyllä. Näitä kävelyjä olen harrastanut myös tauoilla ja löysinkin ihanan kosteikkopuiston ihan kampuksen vierestä. Jonain aurinkoisempana päivänä (nyt on satanut aikalailla vettä) menen kyllä tuonne lounaalle sen tunkkaisen kellarin sijaan mihin opiskelijoiden taukotila on työnnetty! Toivon kyllä totisesti, että tämä sisäilmakeissi ratkeaisi jotenkin tosi hienosti...

Liikkuvaan työhön tottuneelle ihmiselle koko päivä sisätiloissa istuen on kyllä aika haastavaa. Olenkin päätynyt myös lähes joka tauollakin ulos happihyppelylle ja se pitää kyllä hyvin pirteänä. Ryhmäytymiseenhän tuo valitettavasti vaikuttaa, joten välillä on siellä kahvillakin sitten istuttu vaikka terveydelle olisi parasta mennä ulos.

Keramiikkakurssilla päästiin nyt myös ihan asian ytimeen. Tilailin savea hyvin maltillisesti. Muotteja käyttämällähän savi-astioita ja teoksia voisi tehtailla aika suurtakin volyymia, mutta haluan keskittyä enemmän ihan käsillä tekemiseen. Myös dreijaus-savea tilasin, siitä voi kyllä tulla melkoinen haaste! Mutta oli kyllä huikea fiilis tarttua saveen ja alkaa tunnustella mitä sieltä alitajunnasta alkaakaan virrata ja kyllä siellä tekniikat hyvin oli muistissa. Viimeksi savea olen käsitellyt joskus vuonna 2001!

Tästä keramiikkakurssista olen kyllä todella innoissani tai oikeastaan olen aivan mielettömän innoissani ihan kaikesta mitä nyt teen! Hieman enemmän täytyy myös niitä ihan lepohetkiä ottaa arkeen mukaan ettei sitten väsähdä, mutta näin elämä tuntuu kyllä aivan mielettömän hyvältä! Voisin sanoa, että just nyt näin mun arki on ihan parasta!

Tykkäätkö sä sun arjesta ja siitä miten elämä sujuu just nyt? Mä kyllä nimittäin tykkään ja onpa aika upea juttu!

Arki se on parasta!

Rakkaudella

iive 

ps. pistetään nyt pari ruokakuvaakin perään, kun on saanut kerrankin taas tehdä eväitä!