Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eroon oireista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eroon oireista. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Pysytään Rauhassa ja Rakkaudessa

Kollektiivinen energia on kertakaikkiseen jännittynyt, Iltapäivälehtiä, Yleä tai Hesaria en enää viitsi edes lukea. Niiden lukeminen ei hyödytä yhtään. Facebookissakin on huomattavasti vaikeampi pysyä irti hysteriasta, mutta onneksi on Instagram niin ja se oma elämä.

Olen ollut yllättynyt ja onnellinen siitä, että kuinka entisenä ahdistushäiriöisenä olen pystynyt pitämään mm. ilmastoahdistuksen ja nyt tämän härdellin pois mun sydämestä. Toimin konkreettisesti kyllä asioiden eteen eli en kiellä niiden olemassa oloa, mutta kaikenmoinen hysterisointi ja vellominen - ei kiitos.


Tämä on ollut kyllä hieno tilaisuus tutkia omaa itseä ja sitä voimaa minkä sisällensä on saanut. Keskittyminen hyvään oloon ja etenkin Kiitollisuuteen ja Rakkauteen - uskon, että jo se itsessään auttaa pysymään terveenä, vaikka onhan mulla näiden lisäksi mun ruokavaliot ja vitamiiniarsenaalit totta kai koko ajan mukana arjessa. Reiki-itsehoito on ollut todella merkittävässä asemassa oman tasapainon synnyttämisessä ja pitämisessä. Olen yhdistänyt siihen vielä Maria Nordinin Eroon Oireista verkkokurssin harjoituksia ja joka ilta olen saanut nukahtaa syvään rauhalliseen uneen kiitollisuudessa ja rakkaudessa. Reiki-hoidon ja Eating For Beautyn ruokavalion (sekä myös meditaatioiden ym) ansiosta unen laatu on kyllä tosiaankin jotain aivan eri luokkaa kuin ennen! En voi oikein käsittääkään kuinka paljon parempaan se on muuttunut.


Tämä viikonloppu piti olla työviikonloppu Turussa Käsityömessuilla. No ne muuttuikin virtuaalisiksi messuiksi joita rakennettiin parisen päivää lähes aamusta iltaan. Nyt vaan peukkuja, että homma toimii ja pienyrittäjä saa leipänsä. Jos erityisen hyvät lankatarjoukset kiinnostaa niin käyppä kurkkaamassa Riikka-Piikan Ilmiömäisten Virtuaalilankamessujen tarjontaa KLIK! (En saa tästä rahallista hyötyä, toimin yrityksessä työharjoittelijana ja näen sydämen asiana sen, että juuri nyt tuemme suomalaisia pienyrittäjiä!) Ja mikäpä olisi nyt parempi aika tehdä käsitöitä ja keskittyä HYVÄÄN?

Koulussa on nyt siirrytty aiheeseen, mikä on mun sydäntä lähellä ja nyt en puhu Kaupan kannattavuuslaskennasta - vaikkakin olen huomannut, että fiilaan myös niitä tunteja ihan täysillä mikä on todella yllättävää! Jotenkin mun päättelykyky toimii näissä tosi hyvin ja laskenta on ollut helppoa ja selkeää. Mutta se mitä fiilaan eniten on Esillepanotyöskentely sekä Visuaalisuus tuloksen tekijänä kurssit. Näistä tunneista nautin todella paljon, joten on ollut ihan mielettömän kivaa koulussa nyt. Tulee kyllä harmittamaan todella paljon jos opetus siirtyy etäopetukseksi.

Sitten ei auta kuin keksiä kotona tällaisia hommia 😊

Sisätiloissa pysymisen sijaan pyrin vielä toistaiseksi suuntautumaan metsään. Luonto parantaa ja tarjoaa meille sisäistä rauhaa ja luonnon ihmeitä. Eilenkin kävelyllä lensi joutsenet suoraan ylitseni ja oli niin hieno näky!


Joki on tulvinut koko talven, että siellä vettä ainakin riittää. Saa nähdä riittääkö kesällä? Aikamoisen kuivaa oli kyllä kasvimaalla viime kesän ja kasvit kitui. Täytyy vieläkin enemmän panostaa kattamiseen, lannoittamiseen ja siihen kastelemiseen vaikka tuntui että se oli ihan yhtä tyhjän kanssa... muutoinkin tänä kesänä täytynee puolittaa oma viljelyala ja tiivistää ja tiivistää ja tiivistää. Ja mikä onkaan parempaa aikaa työstää kasvimaa-unelmia kuin nyt ❤️ Ensimmäiset siemenet ja multapussukat tuli kannettua kotiin ❤️ Näistä suurin osa tulee kyllä ihan vaan versotukseen. Tarkoitus on laittaa mm. herneenversoja, vehnänorasta, auringonkukan versoja, lehtikaalia ym. ym. tulemaan.

Viime viikonloppuna kerkesin saada huipun oivalluksen itsensä hellimisestä ja rentouttamisesta, sillä tajusin, että meillähän on koulun vieressä ihan huippu kylpylä! Kahdesti tuli nyt siellä viime viikon aikaan käytyä, mutta sen suhteen täytynee nyt pitää taukoa... onneksi sitä ajatusta ei tarvitse hylätä - asiat voi tehdä vaan vähän toisella tavalla. Voi käydä vaikka avannossa tai lenkillä metsässä, tehdä ihanan kasvonaamion ja hiusnaamion, saunoa (eteeristen öljyjen kanssa) ja homman viimeistelee hieronta ❤️ Siinäpä mun viikonlopun suunnitelmat ❤️


Pysykää ystävät rauhassa ja sielultanne kirkkaina, tehkää mukavia asioita ja keskittykää rakkauteen ❤️

Rakkaudella
iive

lauantai 2. marraskuuta 2019

Unelmien saavuttamista pikakelauksella!

Ai että tää universumi on niin hauska! 

Kirjoitin edellisessä postauksessa unelmieni työstä ja kuinka kovaa mun sielu palaa sinne suuntaan ja täytyy sanoa, että tällä viikolla olisi niitä töitä ollut sitten ihan urakalla! Mutta minulla oli aivan liian vähän aikaa niille! OMG mikä tilanne!

Joten heh heh vaan universumi ❤️

Onneksi ensi viikolla asiat kääntyy toisin päin ja kalenterissa on työlle myös tilaa kivemmin. Toisaalta tämän viikon aikana tuli paljon mietittyä mikä on minulle oikeasti elämässä tärkeää ja missä järjestyksessä? Kun ei ollut oikeasti sitä aikaa kaikelle - täytyi priorisoida.

Oma hyvinvointi
Koulu
Perhe
Parisuhde
Unelmien työ
Ystävät

Ja kyllä se oma napa siellä ykkösenä sitten kuitenkin on! Koska ilman siitä huolehtimista ei ole resursseja näille muille ihanille asioille. Eikä tuo lista ole järjestyksessään mitenkään pysyvä vaan välillä ystävät menee ohi töiden tai perheen (kuten tänään) ja välillä lapsi ohittaa koulutyöt ja välillä tehdään sitä unelmien työasiaa vaikka olisi vapaa-ilta ja viikonloppu - koska intohimo!


Ennen syyslomaa olin saanut sisäilmaoireilut koulussa kuriin. Kävin koulussa ja hengitin normaalisti ilman oireiluja. Syysloman jälkeen yllätyinkin kun oireet taas pasahtivat päälle. Tosin tälle sain selityksen myös, sillä ilmeisesti joitain ilmastointimuutoksia oli tuolla syysloman aikana tehty. Oma oireiluni on oikeastaan sellaista paineen tunnetta poskionteloissa ja opiskelupäivän jälkeen tuntuu siltä pieneltä häivähdykseltä, että olisinkohan tulossa kipeeksi? Aivotreenin ja ulkoilun avulla viimein perjantaina oli jälleen oireeton opiskelupäivä! Mutta ai että harmitti pitkin viikkoa! Jotenkin kun oli jo kerennyt tuudittautua siihen, että oireita ei ole eikä tule, mutta elämähän on haaste.

Omaa hyvinvointia lisätäkseni ja sisäilmaoireiden vuoksi olen siis pyrkinyt käymään opiskelupäivien aikana vetämässä happea välillä ja etenkin opiskelupäivien jälkeen olen patistanut itseäni pihalle (vaikka olisikin vähän vetämätön ja kipeä olo). Järvessä käyminen alkaa olla jo aikamoista hard corea uimarannalta käsin, sillä järvessä oli jo jäätä! Täytyynee siis liittyä avantouintiseuraan - viimeinkin!



Viime vuonna marraskuussa meillä oli miehen kanssa meneillään 30min lenkkihaaste. Silloin huomasin kuinka kaunis luonto onkaan myös marraskuussa! Ja että sisältä ulos katsoessa ilma näytti usein pahemmalta kuin miltä se sitten siellä ulkona tuntuikaan. Marraskuun minimalistisesta harmaudesta erottui myös useat luonnon pienet yksityiskohdat, joita ei lainkaan huomaa kesäisin. Tänä syksynä ja talvena aion siis edelleen opetella nauttimaan myös pimeydestä ja hieman hasardimmista sääolosuhteista! Tosin tällä viikolla myös aurinko helli ihanasti ja pieni pakkanen kirpakoitti ilmaa, ei tarvinnut vesisateessa ulkona tarpoa.


3 minuuttia onnellisuutta

Ei se onnellisuus ole sen kummempaa... 
Ajasta hälytys, ota kiva asento, sulje silmät tai pidä ne auki, hymyile ja ole onnellinen!

Voit myös ohittaa nuo kaikki vaiheet ja olla vaan onnellinen.
Onnellinen voit olla just nyt.
Onnellinen voi olla kassajonossa 
(voit myös herättää ihanan kutkuttavia vaikutuksia myös muissa hymyilemällä maaaaailman typerimmin ja onnellisimmin kaikkien superstressaantuneiden jonottajien keskellä! Suosittelen!)
Onnellinen voi olla tiskikonetta täyttäessä, imuroidessa, siivotessa, kävellessä, autolla ajaessa... 
(älä sulje tällöin silmiä!)
Oikeasti SINÄ ITSE voit päättää olla onnellinen just nyt!

Ole onnellinen, että olet elossa. Ole onnellinen, että pystyt hengittämään. Ole onnellinen, että sydämesi lyö. Ei se sen kummempaa tarvitse.

Ja jos on vaikeuksia tuntea, että onko elossa, niin hyppää järveen! 
Kyllä kulkee henki ja sykkii sydän niin että varmasti tuntuu!

Joten ole onnellinen ❤️
Rakkaudella 
iive 

ps. Vaikka juuri kehoitin sinua olemaan onnellinen ja ylipäätänsä aina kannustan positiiviseen elämänsykkeeseen... niin kannustan kaikkia myös tuntemaan surua, pelkoa, ahdistusta ja niitä muita ikäviä tunteita. Tunne se tunne ja päästä se sitten pois ❤️ Omat kamppailuni ahdistuksen ja pelkotilojen kanssa eivät loppuneet loputtomilla kiitollisuusharjoituksilla (toki ne auttoivat näkemään etenkin sairauden kanssa kamppaillessa, että elämä on muutakin kuin pelkkää paskaa). 

Kamppailuni loppuivat kun viimein uskalsin tuntea nuo fiilikset aidosti pakenematta niitä. Katsoin mörköjä silmiin, tunsin ne, rakastin niitä ja lopulta annoin niiden mennä. Mitään sitä pahaa mitä niistä pelkäsin ei tapahtunut ❤️

perjantai 13. syyskuuta 2019

Arkifiilistelyä! Nautitko sä sun arjesta?

Etukäteisajatus oli, että sittenhän mä oikein keskityn bloggaamiseen kun ne Liiketalouden opinnot alkavat! Riittää taatusti juttua ja niin edelleen. Niinpä niin... juttua joo riittäisi kyllä vaikka joka päivälle, mutta eipä ehkä ole ollut yhtä työntäyteistä ja toimeliasta viikkoa pitkiin aikoihin niin kuin nyt! Aamupäivällä opiskelut, iltapäivällä työt, sitten pikaiseen ruokaa ja kotihommia ja sieltä harrastuksiin, kotiin ja nukkumaan. Ihana, ihana, ihana arki on siis alkanut epämääräisen välitilan jälkeen!

Maanantai tietenkin jännitti. Millaisia opiskelukaverit ovat, mitä ne opinnot nyt niin kuin ihan käytännössä ovat? Olenko aivan ulalla kun minulla ei ole liiketalouden perustutkintoa (en ole) ja niin edelleen.

Viikon opiskeluiden jälkeen voin sanoa, että opiskelukaverit ovat mukavia, meillä on ihan hauska ryhmä erilaisia sekä eri ikäisiä ihmisiä eri aloilta siellä. Yllättävän paljon asioita tietää jo sillä perusteella kun on seurannut tuota miehen työuraa vierestä ja tietenkin millaisia asiakaskokemuksia itselläkin on. Ja loppujen lopuksi asiakaspalveluahan tuo hoitotyökin useassa paikassa on ollut ihan yhtälailla. Yksityisellä hoiva-ala sektorilla tähdennetään itseasiassa todella paljon tuota palveluammatissa toimimisen roolia ja sitä, että ne autettavat / hoidettavat ihmiset ovat nimenomaan asiakkaita. (Ihan ot:nä luin muuten eilen juttua siitä, että jossain jotkut kaavailivat sitä, että työntekijäpulasta kärsivälle hoitoalalle pakotettaisiin takaisin töihin ne, jotka ovat siirtyneet muille aloille!!! WHAT?!? Kannattaisiko ihan oikeasti tehdä niille työoloille ja työkulttuurille ennemminkin jotain, että ihmiset haluaisi mennä sinne hoitoalalle? Pakottamallahan saadaan yleisestikin todella hyviä tuloksia aina aikaan... ja tuo oli siis sarkasmia.)

Maanantai-iltana palailtiin taas myös kiireettömän hevosharrastuksen pariin ja päästiin jo ihan enemmän käytännön hommiin ja tehtiin talutusharjoituksia kentällä. Mulla meni palikat aikalailla uusiksi päässä kun kurssin vetäjä esitteli käyttämäänsä metodia. Ensinnäkin käytettiin naruriimuja, jollaisia en ollut nähnytkään! Toisekseen taluttaminen ei perustunut varsinaisesti kontrolliin (ihminen käskyttää - hevonen tottelee) vaan enemmän luottamukseen ja siihen kuinka hevonen meidän ihmisten elekieltä lukee! Hauskinta tai oikeastaan havainnoillisinta oli katsoa kun kymppivee talutti hevosta ja kauempaa katsoessa huomasi hyvin kuinka paljon hevonen oikeastaan heijasteli taluttajansa liikkeitä. Kun kymppivee pysähtyi - pysähtyi hevonen, kun kymppivee siinä paikallaan ollessaan kiemurteli ja steppaili eli oli elekieleltään rauhaton (ei tykkää tuo lapsi paikoillaan olosta), niin näin oli myös hevonenkin! Kun elekieli rauhoittui - rauhoittui myös hevonen. Eli kaikki lähti siitä mitä me viestitämme keholla ja olemuksella (sekä energioillamme) hevoselle!
Huh huh ja pää räjähtää ja palikat menee pikkaisen päässä uusiksi! Kaikkihan on oikeasti aivan järkeenkäypää, mutta ei tällaista missään ratsastuskoulussa 90-luvulla opetettu!


Ai ja onhan tässä yksi joogakurssikin käynnissä, nimittäin Katri Syvärisen Astetta ihanampi joogahaaste, joka ei olisi kyllä parempaan kohtaan voinut tulla. Muutamana aamuna olen tehnyt aamuharjoituksen, johon on kyllä ihana aloittaa päivä ja muutamana iltana iltaharjoituksen, jonka jälkeen nukuin kyllä huikean syvät yöunet! Haasteen mukaan tuloon on nyt ilmoittautuminen päättynyt, mutta uusia tulee kyllä varmaankin :) Linkistä voi käydä lukemassa mitä tuo pitää sisällään (en saa taloudellista hyötyä tästä, mutta itse olen saanut kurssin yhteistyökumppaniltani Freetoxin Susannalta työhyvinvointia tukemaan).



Ainoa mikä elämää tällä hetkellä varjostaa on opiskelupaikan sisäilma, sillä saan ainakin kahdesta luokkatilasta sisäilmaoireita. Olen käsitellyt niitä nyt Maria Nordinin Eroon Oireista-kurssin metodien mukaisesti, mutta eipä ole helppoa nyrjäyttää uskomuksiaan ihan ympäri... lisäksi olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota kehon hyvinvoinnin tukemiseen mm. ravinnon, liikunnan, henkisen tasapainon ja palautumisen tiimoilta. Oikeastaan on ollut ihan superhyvä, että parkkipaikan saadakseen täytyy tulla kampukselle aikaisin, sillä siinä kerkeää tekemään muutamat työjutut hyvin ja olen käynyt myös pienellä aamukävelyllä. Näitä kävelyjä olen harrastanut myös tauoilla ja löysinkin ihanan kosteikkopuiston ihan kampuksen vierestä. Jonain aurinkoisempana päivänä (nyt on satanut aikalailla vettä) menen kyllä tuonne lounaalle sen tunkkaisen kellarin sijaan mihin opiskelijoiden taukotila on työnnetty! Toivon kyllä totisesti, että tämä sisäilmakeissi ratkeaisi jotenkin tosi hienosti...


Liikkuvaan työhön tottuneelle ihmiselle koko päivä sisätiloissa istuen on kyllä aika haastavaa. Olenkin päätynyt myös lähes joka tauollakin ulos happihyppelylle ja se pitää kyllä hyvin pirteänä. Ryhmäytymiseenhän tuo valitettavasti vaikuttaa, joten välillä on siellä kahvillakin sitten istuttu vaikka terveydelle olisi parasta mennä ulos.



Keramiikkakurssilla päästiin nyt myös ihan asian ytimeen. Tilailin savea hyvin maltillisesti. Muotteja käyttämällähän savi-astioita ja teoksia voisi tehtailla aika suurtakin volyymia, mutta haluan keskittyä enemmän ihan käsillä tekemiseen. Myös dreijaus-savea tilasin, siitä voi kyllä tulla melkoinen haaste! Mutta oli kyllä huikea fiilis tarttua saveen ja alkaa tunnustella mitä sieltä alitajunnasta alkaakaan virrata ja kyllä siellä tekniikat hyvin oli muistissa. Viimeksi savea olen käsitellyt joskus vuonna 2001!

Tästä keramiikkakurssista olen kyllä todella innoissani tai oikeastaan olen aivan mielettömän innoissani ihan kaikesta mitä nyt teen! Hieman enemmän täytyy myös niitä ihan lepohetkiä ottaa arkeen mukaan ettei sitten väsähdä, mutta näin elämä tuntuu kyllä aivan mielettömän hyvältä! Voisin sanoa, että just nyt näin mun arki on ihan parasta!

Tykkäätkö sä sun arjesta ja siitä miten elämä sujuu just nyt? Mä kyllä nimittäin tykkään ja onpa aika upea juttu!

Arki se on parasta!

Rakkaudella
iive 

ps. pistetään nyt pari ruokakuvaakin perään, kun on saanut kerrankin taas tehdä eväitä!