Kohteletko sä itseäs niin kuin ihmistä?

Menin tänään ravitsemusterapeutin vastaanotolle hieman sekavin tunnelmin, sillä en aivan täysin ole virallisen koulukunnan linjalla ja hieman pelotti jos sieltä alkaa sitä leipää, maitoa ja kevytmargariinia tulemaan.

Sain kuitenkin yllättyä positiivisesti kun käynti oli ennemminkin kuin terapeutin vastaanotto kuin ravitsemusneuvontaa, me vain puhuttiin syömisen ongelmista, suurimmaksi osaksi siellä tunnetasolla. Viime aikoina mua on vaivannut ruokahaluttomuus ja sen vuoksi aterioita on jäänyt välistä syömättä ja sehän johtaa mulla jossain kohtaa aina ahmiseen, mikä ei tosiaankaan ole toivottu vaihtoehto.

Kuvassa voisi olla se syömättä jätetty aamupala...

Puhuttiin siitä, että tapani on selvästi käsitellä tunteita ja tapahtumia syömisen kautta, jotkut saattaa tehdä sitä juomalla tai jollain vieläkin pahemmalla. Ja nyt keväällä tapahtunut sairastuminen, sekä muut vastoinkäymiset ovat taas saaneet vanhan käyttäytymismallin päälle. Tämä mua kyllä harmittaa kun jossain vaiheessa tunsin tilanteen olevan hyvin hallinnassa, joo ei tainnut ihan ollakaan...

Terapeutti tuntui mukavalta ja kivaa oli se, että hän puhui niin suoraan, aikalailla päin pläsiä tuli niitä totuuksia joita oikeastaan halusinkin kuulla. Meninhän sinne kuulemaan toisenlaista näkökulmaa ja järjen ääntä. Ja niitä tosiaankin sain.

Sain vastata kysymykseen "Kohteletko sä itseäsi niin kuin ihmistä kohdellaan?". Ruokitko sä sitä hyvällä ruualla säännöllisesti, vietkö ulos, huolehdiko että saa liikuntaa, hoivaat ja huolehdit että se menee ajoissa nukkumaan, niin kuin lapselle tehdään.
Täytyi sanoa, että en.
Sainkin yksinkertaiseksi neuvoksi kohdella itseäni niin kuin kohtelen lastani. Mikä oli oikein järkevä neuvo ihmiselle, joka oli klo 17.30 mennessä syönyt vain kevyen lounaan ja jättänyt muut ateriat täysin välistä... (lapsi ne kuitenkin sai).

Pohdittiin pitäisinkö seuraavaa käyntiä varten ruokapäiväkirjaa, mutta koska se aiheuttaa minulla ylikontrollointia, niin päädyttiin vähän toisenlaiseen systeemiin jossa iltaisin kirjaan ylös -Oliko ateriarytmi ja ruuan laatu OK? -Oliko syömättömyyttä tai ahmimista ja jos oli, niin mikä tähän olisi voinut vaikuttaa?
Tehtävä vaikuttaa hyödylliseltä ja sopivalta. Tunnen voivani tässä olla rehellinen itselleni ja terapeutille enkä usko sen aiheuttavan ylikontrollointia.

Kiitos, että saan olla minä-verkkokurssi antaa taasen eväitä käsitellä niitä pään sisäisiä asioita muuten kuin "ruokakänneillä" ja säännöllinen syöminen, liikkuminen ja lepo pitää vireystilan optimaalisena. Toiveena on siis, että syömishäiriö-käyttäytyminen voisi joskus olla historiaa <3

Kolmantena tehtävänä sain ohjeistukseksi ajatella itsestäni ja teoistani positiivisesti. Ja vaikka aina ei menisi ihan putkeen, niin "itseruoskinnan ja syyllistämisen" sijaan pitäisi ajatella mitä tapahtuneesta voisi oppia... huh, aikamoisesti hommaa siis, mutta positiivisella asenteella eteenpäin <3

iive