Upea paikka, upeat näkymät, upeat ihmiset ympärillä. Kiitollinen olen että saan heidän kanssaan jakaa aina osan elämäni hetkistä.
Kalajalla paistoi aurinko niin kuin syksyaurinko vain voi paistaa. Lähdettiin laavupaikalta kiipeämään jyrkkää rinnettä ylöspäin. Kuljimme Kalajan kierrosta ns. väärään suuntaan ja se oli kyllä oikea ratkaisu. Onneksi oli mukana muutama joka oli tuon kierroksen tehnyt aiemminkin ja osasivat opastaa paremmansuuntaiselle reitille.
Ja olihan siinä kipuamista aikalailla, tuntui että keuhkot pakkautuvat rinnasta ulos. Jännää oli ettei lihaksissa niinkään tuntunut vaan niissä riitti energiaa kipuamiseen. Ylhäällä maisemat palkitsivat totisesti.
Kokoonnuimme Kalajanvuoren laella pienelle aurinkoiselle metsäaukealle. Yksi meistä oli ottanut rumpunsa mukaan ja hiljennyimme kuuntelemaan sitä. Upea oli rummun ääni ulkona ja etenkin tällaisessa paikassa. Aiemmin olen rumpua päässyt kuuntelemaan vain sisätiloissa ja nyt oli jotain niin mahtavaa, että ei sitä sanoiksi kertakaikkiaan saa. Kiitos rummuttajallemme ihanasta kokemuksesta <3
Jäin miettimään niitä muita, jotka rummun äänet kuulivat. Mahtoiko nuotiopaikalla ollut ulkomaalais-porukka (italia?) kuulla rummun äänen alas Kalajan-vuoren juurelle? Miltähän se siellä heidän korviinsa mahtoi kuulostaa?
Rummutuksen jälkeen jatkoimme matkaa omaan tahtiimme. Kanssakulkija vierellä vaihtui aina jutun aiheen, kokemusten ja kulloisenkin vauhdin mukaan. Kuka aina pysähteli ihmettelemään milloin mitäkin. On vapauttavaa puhua kun tietää toisen olevan samalla aaltopituudella ja ymmärtävän sen mistä puhut. Tämä on se yhteys mitä olen etsinyt koko ikäni. Lapsena koin muutaman parhaan ystävän kanssa samaa, mutta aikusena tällaiset ihmiset ovat olleet harvassa ja nyt niitä on ympärillä aivan mahdottomasti ja lisää vaan tulee koko ajan. Toivottavasti tämä ei lopu koskaan.
Ja jos kauas oli laelta mahtavaa katsoa, oli myös alaspäin upeat näkymät kun tulimme jyrkänteen reunalle.
Energia Kalajanvuorella oli upea. Itseäni maisemien ja jyrkänteen lisäksi puhutteli ikivanha haapametsä. En ole eläessäni moisia puita nähnyt! Niin mahtavan kokoisia, lähes mahdottomia halata kun halkaisija on mieletön. Harvoin suomessa tällaisiin puuvanhuksiin törmää tai sitten olen ollut aivan väärissä paikoissa.
Viimeiseksi kokoonnuimme nuotiopaikalle eväitä syömään. Aikaa oli kulunut useampi tunti, eihän nyt kukaan noin mahtavista energioista ja maisemista olisi kiireellä halunnut pois lähteä. Lämmin tee ja eväät lämmittivät vatsaa.
Kotiin lähtiessä haavat loistivat kilpaa laskevan auringon valossa. Voihan rakkaus mikä elämä!
Edelleen on jotenkin todella hyvä olla. Tuntuu, että nyt ollaan kovasti menossa sitä oikeanlaista elämää kohti. Minkäänlaisia kipuja en saanut pitkästä automatkasta, en kiipeily ja kävely-urakasta, en mistään. Todella vahva fiilis on siitä mitä keho haluaa ruuaksi ja minä yritän kuunnella sitä kovasti. Ja kyllä sen huomaa kun suuhunsa pistää jotain mikä ei ole hyvä, ei nimittäin vaan maistu.
Tämän päivän olen ollut kotona kuumeisen Lintusen kanssa. Petrattavaa on siinä, että lapsellekin syöttäisi ne samat tropit kuin itselleenkin. Etenkin kun tuo Lintunen niitä suostuu syömään ja hinkuu mm. vihreää tujua flunssantapposmoothieta lisää ja lisää.
Ja koska kerrankin on ollut ihan ihmeellistä kotona olo aikaa, on talossa pistetty hyrskyn myrskyn. Nyt on viimeinkin jokainen keittiön kaappi käyty läpi, pesty ja järjestelty. Kaapit eivät sisällä enää mitään sellaista mikä olisi vahingollista syötävää. Kaikki on puhdasta, hyvää ruokaa.
Kiivaasti odotan mehupuristinta saapuvaksi. Sillä lauantaina tilasin itselleni Gigantista Wilfan Juicemasterin. Smoothiet oli elämään hyvä juttu, mutta tämä jatkaa samaa linjaa ja nyt saan kaiken palstalla kasvavan talteen esim. pakkaseen mehushoteiksi. Tosin pakastettu lehtikaali on todettu oivaksi raaka-aineeksi melkein mihin vaan, samoin muut vihreät, niin villit kuin viljellytkin.
Eräänä iltana katsoin tekemiäni unelmien aarrekarttoja. Joka ikinen kuva on toteutunut ja vain yhdessä kesässä. Minulla on nyt se kaikki hyvä ympärillä mitä olen pyytänyt ja siitä olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen. Elämä koostuu pienistä palasista, niistä syntyy Onni.
Kiitos, kiitos, kiitos <3
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)