Nyt tuntuu edes hieman, että olisi taas elossa. Etenkin kun aurinko paistaa, vaikka pakkanen nyt meinaakin fibroa herätellä esiin. Eikä ole enää pakko käydä ostamassa sitä suklaata siihen stressiin (tämäkin olisi vältetty kun sitä Foodinin valmissuklaaraetta olisi ollut lähi citymarketissa, mutta kun ei ollut eikä toiselta puolelta kaupunkia jaksanut lähteä hakemaan).
Mutta onneksi on smoothiet ja muut päiväsyömiset kuitenkin ihan hyvässä hallussa. En muista milloin viimeksi olen keitellyt aamupuuroa. Nyt puurohiutaleet, siemenet, marjat, banskut ja viherjauheet on menneet blenderiin ja tullut smoothiena tai tuorepuurona ulos. Helppoa ja nopeaa.
Viime viikolla pidettiin taas naistenpiirin iltaa ja siellä eräs sanoi aika osuvasti jotenkin näin "jos sinä haluat käydä ne kaikki sinun kipukohdat läpi sillä suomalaisella sisulla, niin kyllähän niinkin voi tehdä, mutta ei se mikään pakko ole, on muitakin vaihtoehtoja".
Tämä herätti siihen, että onko ihan pakko kaivella kaikkia asioita, eikö joskus voisi vaan antaa anteeksi ja antaa olla? Ja sittenhän on se Karma.
Karma, jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Karma on näiden tekojen alati muuttuva summa.Entäs jos minun karmani on hyväksyä tietyt asiat? Ja sitten antaa olla.
No nämä nyt ovat tällaisia pohdintoja joita tällainen musta kausi elämässä herättää miettimään. Ja se oivallus siitä, että vaikka kuinka tuntuu siltä että sankolla kaadettaisiin kuravettä päälle, niin mulla on se teflon, se mikä ei ole oikeasti merkitsevää, se valuu musta pois. Mulla on tarttumaton suoja.
Ja sitten kun puhutaan muunlaisista menemisistä niin flunssa alkaa hellittää otettaan. Uintitreenit on taas käynnissä, salille menoa joutuu kyllä hieman odottelemaan sen verran kroppaa vielä kuitenkin tahmoo. Onneksi on hyvä sää, että voi kävellä luontopolkua eestaas lähes joka päivä.
Ja se aurinko, se saa mun sydämen hymyilemään.
Olen mä vaan niin auringonlapsi.
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)