Minä Olen siis Minä

Järkyttävän stressin, flunssan ja yhden vatsataudin jälkeen voi ehkä alkaa jo hieman toiveikkaasti toivomaan, että olisiko tämä nyt tässä ja alkaisiko se vuosi 2017 nyt uudelleen hieman paremmissa merkeissä. Toisaalta tämä on ollut ja on taas melkoinen prosessi omalla polulla.

Minä olen messuilla vietin toissa viikonloppuna 2 mahtavaa päivää, jotka herättivät paljon ajatuksia ja oivalluksia. Mediassa näitä ihmeteltiin "keskiluokan hörhömessuina" ja no onhan ne niitäkin, mutta myös paljon muuta. Lisäksi se, että uskotko kaiken mitä sinulle sanotaan vai ajatteletko myös itse, siinä on aika tärkeä ajatus. Tämä koskee ihan kaikkea muutakin, vaikkapa iltapäivälehtien tai jopa Ylen uutisten seuraamista.

Lauantaina kävin ensimmäisenä kuuntelemassa Anu Wyskieliä, tältä luennolta sain itselleni yhden lauseen.

Elämäntehtävän ei tarvitse olla työsi.

Vaikkei luento muuta antia oikein antanutkaan, niin aika tärkeä ajatus tähän hetkeen kun ympärillä aika kiivaastikin pyörii ihmisten halu toteuttaa sitä elämäntehtäväänsä ja että sillä työlläkin pitäisi olla jokin syvempi merkityksensä että siinä voisi olla onnellinen. Omalle kohdalleni ei ole ilmestynyt eikä löytynyt työtä, joka voisi olla elämäntehtäväni ja kuitenkin pidän nykyisestä työstäni edelleen hyvin paljon. Ajatus siitä, että elämäntehtävää voi aivan hyvin toteuttaa muuten on aika helpottava ajatus.

Ajattelin kirjoittaa omat postauksensa herättävimmistä luennoista ja ehkä sen teenkin. En halua avata näitä kokemuksia vain pelkällä parilla lauseella, sillä ne eivät tekisi oikeutta kenellekään.

Luentojakin ehkä tärkeämpi kokemus oli matkustaa kahden aivan upean naisen kanssa. Viettää kerrankin aikaa yhdessä, keskustella, jakaa kokemuksia, syventää sitä jo olemassa olevaa ystävyyttä mikä välillemme on tullut ehkäpä aika yllättävälläkin tavalla. Tunne siitä kun puhut ja toinen ymmärtää täysin, se tunne on mieletön. Ei tarvitse selitellä, ei tarvitse miettiä mitähän toinen nyt tästä ajattelee kun näin sanon. Tällaisessa seurassa oleminen on aika kullanarvoista. Ja voin kuvitella niiden muiden bussimatkustajien ajatuksia kun puhuimme siitä kaikesta mikä on meille "arkipäivää". En tahtoisi käyttää sanaa hörhö, mutta ehkäpä se negatiivisen leimallisuuden sijaan kuvaakin minua positiivisen hassuttelevasti, sillä olenhan minä ihan hörhö kaikkine ajatuksineni ja kokemuksineni ja uskomuksineni. Ja olen juuri sitä rehellisesti häpeilemättä. Ehkäpä se on elämäntehtäväni? Olla avoimesti hörhö?

Minä Olen

Ihana, nainen, rakas, rakastettu, äiti, hörhö, epätavallinen, puunhalaaja, kasvienkerääjä, luontoa rakastava, enkeli-, keiju-, peikko-, metsänkansa-, uskova ihminen, ajattelija, tuntija, kokija, hippi, erilainen, voimakas, peili, jumalatar, minä, juuri tällainen kuin olen.

Kirjastosta löysin Sinikka Piipon Kasvien salaiset voimat kirjan ja hyvin vahvasti voin löytää tästä kirjasta itseni.

Poimulehteä rakkauden houkuttelemiseen, rosmariinia muistin parantamiseen, nokkosta pahoja voimia vastaan... Kasvit ovat terveellistä ravintoa, mutta niillä on myös vaikutusta mieleen ja kehoon. Tiesitkö esimerkiksi, että monilla tutuilla yrteillä on taikavoimia? Kasvien salaiset voimat on kiehtova tietopaketti kasvien taikamaailmasta. Kirjassa käydään läpi taiat, loitsut ja uskomukset, joilla kasvien maagiset ominaisuudet houkutellaan esiin. Lisäksi perehdytään wiccoihin, noitiin, samaaneihin ja druideihin taikojen harjoittajina sekä kasveihin liitettyjen uskomusten historiaan. Kirja on myös kattava opas kasvien rohtokäyttöön. Monien kasvien vaikutukset on todennettu käytännössä: Ginseng-juuri ja soija lisäävät elinvoimaa. Sitruunamelissa, mäkikuisma, salvia ja laventeli rentouttavat ja tuovat apua unettomuuteen, nokkonen parantaa vastustuskykyä ja kaura auttaa alentamaan kolesterolia.

Sitä toivon, että voisin luokitella itseni yhdellä sanalla. En voi lokeroida itseäni tällä hetkellä mihinkään juuri tiettyyn, en ole druidi, wicca tai shamaani. Ehkä toivoisin olevani, mutta itsensä rajaaminen yhteen ainoaan lokerikkoon? Mahdotonta. Mutta joskus olisi kiva kirjoittaa tai sanoa Minä Olen _______. Ilman selittelyjä, ilman pitkiä kuvauksia tai sanalistoja. Niin että siitä yhdestä lauseesta toinen ymmärtäisi sen mikä olen. Mutta ehkäpä olen niin monimutkainen tyyppi (kuten ehkä me kaikki) että on täysin mahdotonta luokitella itseään yhdellä sanalla?

Minä Olen siis Minä.

iive

ps. Jos omistat tarpeettomana kyseisen Sinikka Piipon kirjan, olisin erityisen kiinnostunut ostamaan sen <3