maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevätauringon huumaa

Viime viikolla vietettiin talvilomaa tai Lintunen vietti ja minulle sattui kivasti useampi peräkkäinen vapaapäivä yövuoroputken päätteeksi. Oli ihanaa päästä pois omista maisemista kun "lomaa" vietettiin äidin luona. Ja vaikkei minnekään sen erikoisemmalle matkalle lähdettykään niin Lintunen tuntui nauttineen lomastaan.

Ja miksi ei olisi nauttinut? Hiihtämistä, ulkoilua, shoppailua, laskiaispullien tekoa ja syömistä, hyvää seuraa, ihanat koirat kaverina, kylpylässä uimista jne. Ei siinä tarvita lainkaan laskettelukeskuksia tai muita erikoisuuksia.

Saatiin siis viimein hiihtokausikin avattua, myöhässä jälleen kuten joka kevät.
Joka kevät käyn hiihtämässä pari kertaa, fiilistelen kuinka siistiä se on ja sitten lumet sulaa. Taidan laittaa jo tämän vuoden kalenteriin joulukuulle merkinnän, että sukset esiin ja huoltoon, jotta ladulle pääsisi heti kun se on mahdollista!



Voitin itseni laskemalla hieman mäkeäkin. Ensimmäisellä kerralla piti tosin hieman laskeutua mäessä ensin alemmas että uskalsi laskea. Toisella kerralla Lintunenkin oli mukana, laski mäen tyytyväisenä alas ja minä perässä. Laskun jälkeen Lintunen tuumi "Äiti miksi sinun piti kiljua kun laskit mäkeä?" Ja myönnettävähän se oli, että kiljuminen johtui pelkäämisestä, johon lapsi tuumi ettei se haittaa jos vähän pelottaa ja että olipas äiti rohkea kun laski vaikka pelotti :) Eikö tän pitäisi mennä niin kuin toistepäin?

Käytiin tietenkin myös kylpylässä Vesileppiksessä jossa olikin ihan huippua nyt kun Lintunen on uimataitoinen. Hyvin kului lapselta energiaa kun veti sen 20 kierrosta Wibittiä ja toiset samanmoiset vesiliukumäkeä. Matkalla kurvailtiin KirjaPörssin kautta josta löytyikin iso kasa lukemista mm. Suomen Talvilinnut (kirja jossa myös äänet), dekkaripokkari, hyönteishotellikirja ja Maan voimaa- magiaa luonnosta pokkari.


Kotiin palattuani tein päätöksen, että myös jääkammo on peitottava. Mulla on aina ollut aikamoinen jäällä liikkumisen kammo, mutta nyt saa riittää :) Työpaikan pihasta lähteekin aivan mahtavat jääreitit suoraan Päijänteelle, joten nyt on pakattu sukset, monot ja myös luistimet ja kypärä auton takakonttiin. Ei enää tekosyitä sille että jättäisi liikkumisen välistä ja huristaisi vaan autolla kotiin. Eikä meillä hiihtomahdollisuutta muualla olekaan kuin jäällä koska lunta on niin vähän. Ja ne ladut mitkä täällä on jos lunta olisi ovat täynnä mäkiä, jyrkkiä mäkiä :( yöks!

Jäähiihtoa varten pitää vielä hommata kaulapussukka kännykälle (jonka sisään kännykkä laitetaan Minigrip-pussiin kastumisen varalta), naskalit ja vyölaukku pikavoiteille. Yhtäänhän en ole yltiöhysteerinen? Pitäisiköhän hiihtää pelastusliivit päällä? Siitä riittäisi iloa muillekin sitten :D




Täytyy sanoa kahden useamman tunnin reissun jälkeen, että hiihtäminen järvenjäällä auringon paistaessa on aikamoisen voimauttava kokemus vaikkakin kropassa se kyllä tuntuu. Harmi vain että aurinkoiset kelit loppuvat hetkeksi, tosin lunta ehkä pitäisi tulla lisää, se tietäisi sitten latuja joka olisi taas hyvä juttu.

Aurinkoenergia-fiiliksissä kauppareissukin sujui kuin tanssi ja ihanat keltaiset ruusut olivat vieläpä alennuksessa. Keltainen on niin kevään väri <3


iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)