Olen valmis

Tänä aamuna heräsin siihen, että olen valmis.
Olen nyt toipunut keväästä, ystävän kuolemasta ja ylipäätänsä kaikesta myllerryksestä mitä elämässä on ollut. Kesäloma oli juuri sitä mitä tarvitsin. Irti kaikesta normaalista, lepoa ja touhuamista juuri sopivassa suhteessa. Nukuin niin pitkiä yöunia kuin jaksoin eikä yhtenäkään päivänä tarvinnut vetää päiväkoomaa sohvalla vaikka aamulla heräsin välillä aikaisin, välillä viimeistään kymmeneltä.

Vaikka keho tuntuukin tukkoiselta ja turvonneelta, tunnen selkeästi ettei se ihan pelitä, kivut vaeltavat ympäriinsä. Olen herkkä aistimaan ja tuntemaan kehoani. Sieluni on kuitenkin levännyt, se ei ole enää niin rikki.

Nyt olen valmis jatkamaan projektiani minä vs. fibro.

Ihan pienin askelin aion edetä. Monesti ihmiset tägää itsensä Fibrofighter tai Fibrowarrior, se osoittaa että he taistelevat fibroa vastaan. Tää juttu on kuitenkin niin vahva, että jos aiot "vetää sitä turpaan" niin valitettavasti saat kaksinverroin takaisin. Sun pitää uuvuttaa se, väsyttää se, pikkuhiljaa, jos kalastaisin, niin ehkä voisin kuvata sitä kalastajan ja kalan väsytystaisteluksi? Tehdä se niin, ettei fibro tajua mitä edes on tapahtumassa. Hiljaa.

Siksipä tänään aamujumppani ei sisältänyt 20 kyykkyä ja hirveää riuhtomista vaan kevyttä jumppailua. Lomakin on nyt ohi, joten tämän päivän iltavuorostakin on selviydyttävä. Onneksi säätiedotus on perunut vesisateen, joten töihin on hyvä suunnata fillarilla!

Ei kieltoja, ei vaatimuksia, ei listoja. Tehdä asioita, jotka tekee hyvää itselle. Jättää tekemättä asioita, jotka tekee pahaa. Yksinkertaista, mutta joskus vaan niin vaikeaa.

Eilen oli viimeinen lomapäivä. Siivottiin koti, kaikki ikkunat on nyt pesty ja asiat järjestyksessä. On hyvä palata arkirumbaan. Aurinko helli, uin ja otin aurinkoa, luin kirjaa. Aika hyvä viimeinen lomapäivä.

iive