Talven parhaat vitamiinit

Syksyn edetessä on edennyt myös pieni epätoivon tunne siitä, että en ole jaksanut niin ahkerasti marjastaa kuin normaalisti. Etenkin kun on ollut tämä pieni "romahdus" tässä meneillään.

Tänään päätinkin ylittää itseni (ylittää, koska minulla on vaikeuksia soitella "tuntemattomiin" puhelinnumeroihin joista en tiedä kuka siellä vastaa).

Kotini tienhaarassa olen jo vuosia nähnyt kesän lopussa kyltin Herukkaa ja puhelinnumero. Googlettelut kertoivat paikan olevan Linnean marjatilan ja sama numero löytyi myös sieltä. Rohkaistuin soittamaan numeroon ja kyselemään herukoiden perään. Täytyy todeta, että se oli kyllä todella kannattava puhelu, sillä jo sen aikana olo tuntui tosiaankin tervetulleelta ja jännitys vieraaseen paikkaan menemisestä poistui täysin.

Sain selkeät ohjeet kuinka heillä toimitaan ja mitä mikäkin maksaa ja vieläpä jotenkin ihanalla ystävällisyydellä tämä kaikki. Niinpä jo 15min päästä puhelusta (koska tämä tila on sijainnut 12 vuotta vain kilometrin päästä kodistani!?!) olinkin jo herukkapensaiden äärellä kahden ämpärini kanssa etsimässä isäntää, jolla on kuulemma kirkkaan vihreä lippis päässä.

Isäntä opastikin minut oikein mahtavien mustaherukkapuskien äärelle ja kertoi kyllä todella kattavasti kaiken marjoista ja poimimisesta. Erityisesti plussaa oli se tieto ettei heillä käytetä mitään torjunta-aineita herukoissa. Tämä lämmitti kyllä sydäntä. Ja isäntä jatkoi samalla tyylillä kuin puhelimeenkin vastannut nainen. Tunsin itseni tervetulleeksi. Ajan kuluessa isäntä kävi muutamia kertoja myös kyselemässä kuinka sujuu ja riittäväthän marjat ja muutakin siinä samalla jutusteltiin.

Poimijoiden seurana olivat lukemattomat puolikesyt punarinnat, jotka ikäänkuin työnjohtajina kävivät seurailemassa ihan muutamien senttienkin päässä marjanpoimijan toimintaa ja nappailivat maahan pudonneita marjoja mukaansa. Miehelle kotona tuumailin, että voisihan nämä mustaherukat ostaa kaupastakin kyllä kun eivät siellä paljon mitään maksa (vaikka kylläkin nämä itse poimitut tulivat kuitenkin halvemmaksi) ja kyllähän hommaa niiden marjojen poimimisessa, putsaamisessa ja pussittamisessa oli... kun mies kuunteli kertomustani marjastusretkestä, siitä hyvästä olosta mikä siellä oli ollut kun tosiaan tunsi itsensä jotenkin hyvin tervetulleeksi ja ne linnutkin olivat siinä niin mukavia ja aurinkokin paistoi... niin hän kysyi olisinko tuon saman tunteen saanut kun olisin lähimmältä kaupan pakastealtaalta käynyt ostamassa sen halvimman mustaherukkapussin?

Niin, en olisi saanut. Ja tämän jotenkin erityisen mukavan marjastusaamun tulen varmasti muistamaan jokainen kerta kun näitä marjoja talven mittaan syön.

Mustaherukoita pakastimeen laittaessani tuumasinkin sen tulevan melkein täyteen. Olen tänä vuonna käynyt keräämässä aina pieniä määriä, 2-4 litraa kerrallaan, mutta näköjään siellä pikkumarjassa on tullut kuitenkin käytyä ahkerasti. Ja vaikka tuntui ettei sitä mustikkaa ole yhtään ja sen poimiminen on työtä ja tuskaa niin näkyihän sitä yksi laatikollinen olevan kuitenkin eli niitäkin on löytynyt tai meillä asuu marjastava kotitonttu. Normaaleina vuosina kerään mustikkaa sen kaksi laatikollista vähintään, mutta koska se on nyt niin nihkeää, niin saavat mustaherukat paikata tilannetta. Lisäksi pakkasesta löytyy myös äidiltä saatua punaherukkaa. Näillä saakin smoothieihin kivasti makuvaihtelua. Herukoiden hyvä puoli onkin se, että niiden raikas kirpsakka maku peittää alleen aivan kaiken muun. Et aavistakaan nauttivasi samalla viher- tai juurijauheita, pakurikääpä tinktuurasta puhumattakaan. Kaikista kamalimman makuinen ashwagandha-jauhekin peittyy herukan maun taakse aivan huomaamattomaksi.

Nyt on jokaiselle päivälle talven ajaksi marjoja mitä erilaisimpia, on mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, puna- ja mustaherukkaa, puolukkaa (viimevuotisia) ja hillaa. Muutama viime vuoden marja-aroniakin tuolta löytyi, niitä aion kyllä muutaman pussillisen tuonne sinne tänne sekaan survoa, koska sekin on mainiota smoothiessa ja puurossa. Etenkin jos vielä omenoita sattuu jostain saamaan, sillä talvipuuron ykkössuosikki on kyllä omena-aronia-hilloke.

Huomenna sairasloman jälkeen (tänään oli siis vapaapäivä) kevyt lasku töihin 12h työvuorolla. No puolet tuosta sisältää Avekki-koulutusta (joka ei ole siis mitään seuralaiskoulutusta vaan AVEKKI on Aggression ja Väkivallan Ennakointia sekä hallintaa ja toimintatapamalli sisältää Kouluttamista, Kehittämistä sekä yhteiskuntaan Integrointia) tähän koulutukseen olen jo pitkän aikaa halunnut päästä.


Eväät on jo huomiselle pakattu, onkin laatueväät tiedossa ;)

Lounaaksi lähtee viimeinen erä kukkakaali-kanttarellisosekeittoa pekoni-kanttarelli-yrttihöysteellä ja päivälliseksi broilerikiusausta mustaherukalla. Aamupalaksi mustaherukkasmoothieta tietenkin :)

Mukavaa viikkoa kaikille :)
Itselläni tulee olemaan melkoinen töihin paluuviikko, sillä ensin on koulutukset ja sitten matkustan vielä Ouluun muutaman työkaverin kanssa virkistyspäiville. Veikkaan, että virkistyspäivät virkistävät henkisesti, mutta 5h bussimatkat kyllä väsyttävät aivan taatusti fyysisesti ja hotellissa nukkumista en uskalla edes etukäteen ajatellakaan...

iive