Väkevä elämä ja tavoitteet Lean in Five Weeks Challengeen

Huh ja hei, huomenna haaste alkaa! Kuinka paljon se tulee vaikuttamaan normaaliin elämään, niin saa nähdä, ruokavalio kun on materiaalien perusteella jo aika kondiksessa, muutamaan kyssärin pistän heti huomenna menemään mitä niiden kanssa tekisi. Verkkovalmennusmatskut on jo ensimmäiselle viikolle saatu, luettu ja kuunneltu, niin ja katseltu. Tekis mieli pläjäyttää tähän oikein kunnon aloituskuvat, mutta kun ei jaksa eikä kyllä tulis kauhean hyviä kuviakaan kun on nyt sitten päällä nielutulehduksen jälkeen vielä ylähengitystie-infektio ja silmätulehdus. Ai että kun on kivaa :/ No ainakin pystyy taas jo nielemään vaikka muuten onkin olo ihan syvältä, joten tänään on sitten tankattu neljän päivän edestä vettä, sillä aivan jäätävä nestehukka on päällänsä.

Lukaisin sairastaessa myös Joni Jaakkolan Väkevä elämä-kirjan (kätevä toi e-kirjasto), mikä mainiosti sopii tähän samaan settiin ja moodiin. Samoin häneltä oli tullut Podcast samasta aiheesta, joten sen saattoi kuunnella siinä vaiheessa kun oli niin kipeä ettei voinut muuta kuin maata paikoillaan hyvin hiljaa. Hyvä kirja ja podcast muuten, oikein innostava ja informatiivinen. Muutamia juttuja jäi sieltä erityisesti mieleen...

...mutta pitää ymmärtää, että onnistuneen elämäntapamuutoksen tärkein päätös tehdään muuttamalla ajattelua. Mikään tämän kirjan työkaluista ei toimi sinunkaan kohdallasi, jos ajattelusi ei muutu paremmaksi.

Tämä on ainakin omalla kohdallani aivan totta! Voin liimata jonkun valmentajan ruokavalion jääkaapin oveen ja toteuttaa sitä aamusta iltaan, mutta jossain vaiheessa (etenkin jos jotain tapahtuu) ruokavalio lentää ikkunasta pihalle jos toteuttamisen taso on ollut vain pelkkää mekaanista toistoa. Jos niitä asioita ei ole sisäistänyt sinne pääkopan sisälle! (Tämä on yksi syy miksi LIFWissä ei sitä tarkkaa ruokavaliota sit saadakaan, mikä on kyllä hyvä, joutuu ihmiset itse miettimään). Ja ajatellahan tässä nyt on kerennyt, tosin välillä ei mulla ole ollut kyllä aivoja ollenkaan, että sen suhteen on ollut vähän vaikeaa, mutta on ne aivot olleet aina hetken, kolmesti päivässä, aina hetki burana-panadol combon ottamisen jälkeen.

Joni kirjoitti ja puhui paljon myös arvojen ja tapojen merkityksestä. Muistan kun joskus muutamia vuosia sitten manailin sitä, että kyllä töissä sitä osaa ulkoa monen kymmenen ihmisen asiat ja päivän kuviot ihan tuosta noin vaan ja huolehtii ne kuntoon, mutta kun tämä sama homma pitäisi tehdä omalle kohdalle niin se vaan jää. Ilokseni voin kyllä myös samalla taputtaa itseäni olalle ja tuumata, että ajatustyöllä ja jatkuvalla toistolla on ollut myös merkitystä, sillä nyt vitamiinit tulee otettua ainakin 80% ja muutkin itsestä huolehtimisjutut tulee suht koht automaationa nykyään. Siivouksessa ja muissakin jutuissa ollaan kyllä koko perhe skarpattu ihan tosi paljon.
Muutamia tapoja fiilaillaan nyt sitten valmennuksen aikana kondikseen, kuten aamurutiinit (olen armoton kahvikupin kanssa sohvalla istuja) ja lihaskuntotreenien käynnistäminen.

Otsikon mukaisesti myös tavoitteet on olleet ajatustyön alla.

Oli elämäsi ambitio mikä tahansa, olisi hyvä että pidät itsestäsi ainakin sen verran huolta, että pysyt terveenä, kykenet elämään pitkään elinvoimaisena ja tekemään kiinnostavia asioita sillä volyymilla kuin itsestäsi tuntuu parhaalta. Sen päälle voit rakentaa sen verran suorituskykyä, voimaa ja lihasmassa kuin haluat. Mutta pidä liikkumisesta, syömisestä ja elämäntavoista minimissään sen verran huolta, että unelmiesi täyttyminen ei jää ainakaan siitä kiinni, että mieli tekisi mutta et pysty etkä kykene.

Vaikka tällä hetkellä terveys on etenkin fibromyalgian suhteen jo aika loistava, se ei estä minua päivittäisissä asioissa. Jaksan uida, pyöräillä, kävellä, hoitaa kasvimaata (joka on jo aika rankkaa), hoitaa kotia, olla läsnä perheelle enkä vain lösötä sohvalla, hoitaa arjen asiat ja tehdä työtä.

Aivan huippua siis! voisi tuumata.

Silti tämänhetkinen kunto on edelleen sellainen, että joitakin juttuja pitää miettiä ja kiinnittää huomiota eri tavalla kuin normaalikondiksessa. Esimerkiksi haaveeni on matkustaa Pohjois-Norjaan (tai edes Suomen Lappiin), vaeltaa siellä ja telttailla. No okei, telttailu ja vaeltaminenhan on ihan ok kun sen tekee kevyesti, ei ole pakko vetää monen kymmenen kilometrin päivämatkoja. Kuitenkin kondis tällä hetkellä estää tuonne matkustamisen. Kittilään matka kestää 8h, Tromssaan 13h. En kertakaikkiaan kykene matkustamaan tuollaisia aikoja niin, että loppupäässä minusta vielä olisi johonkin. Ja sitten sieltä pitäisi tulla kotiinkin. Palautuminen tuollaisilta reissuilta vie toistaiseksi minulta aivan tolkuttoman paljon aikaa. Tämä oli nyt tällainen minun aika hard core-unelma, mutta jo pelkästään päivittäinen tasapainottelu rasituksen ja palautumisen suhteen vie niin paljon huomiota ja energiaa, että se on saatava ensin kondikseen, sitten voidaan toteuttaa niitä isoja unelmia. Tällaisella vauhdilla kuin nyt on edetty, voisin sanoa, että vuoden/kahden päästä voin laittaa tännekin kuvia mun Norjan matkasta <3

5 vkon haasteen tavoitteena minulla on saada lihaskuntotreenit jälleen käyntiin ja viilata ruokavalio ihan parhaaseen kuntoon, niin että se 100% tukee mun parantumista.

Sitten jos mietin tavoitettani vuoden päähän... ne on aika kovat, mutta toisaalta olen valmis tekemään töitäkin niitten eteen...

13.8.2019

Olen terve - minulla ei ole fibro-oireita.

Nukun yöni hyvin.

Minulla on hyvä kunto, pystyn treenaamaan päivittäin ja se ei kuormita päivittäisistä askareista ym. selviytymistä vaan tukee sitä.

Parisuhde + perhe voi hyvin, minulla on voimia panostaa parisuhteeseen ja perhe-aikaan.

Olen onnellinen, voin henkisesti hyvin.

Painan alle 65kg.

Kaikkiin näihin fibro ja viime vuotinen burn out vaikuttivat aika isollakin tasolla. Fibro-oireet jylläsivät, en nukkunut, en kyennyt liikkumaan juurikaan saati selviytymään päivittäisistä askareista, parisuhde oli minun puoleltani varmaan ihan perseestä (kiitos rakas kun kestit) enkä äitinäkään ollut mikään loistavin tähti. Olin onneton ja ahdistunut ja painokin huiteli jossain kasilla alkavassa.

Tällä hetkellä ollaan jo ihan ok meiningeissä, sillä minulla ei ole fibro-oireita normaalissa arjessa, nukun ihan ok, päivittäiset askareet sujuu ilman mahdotonta uupumista, parisuhdekin voi paremmin ja äitinäkin menee ihan kivasti. Olen onnellinen ja henkisesti voin hyvin. Burn out ja sen myötä käsitellyt asiat vaikuttivat tähän kyllä todella paljon. Painokin alkaa jo seiskalla, kohta kutosella, että siinäkin suhteessa on edetty jo pitkä matka.

Huh, huomenna alkaa ihan huikea matka ja tiedän niin, että tästä tulee jotain niiiin hyvää. Sinisilmäisesti en usko mutkattomaan matkaan, mutta jossain vaiheessa voin aivan taatusti sanoa, että olipa hyvä juttu. Ja ihanaa, että ainakin yksi tuttu on mukana ja toinen on mentorina <3 Sekin on huippua!

Täältä tullaan LIFW!

Rakkaudella
iive

ps. Kursivoidut lainaukset Joni Jakkola - Väkevä elämä kirjasta